torstai 12. maaliskuuta 2020

Taudinaiheuttajien uhatessa elimistömme käy taisteluun

Koronavirus jatkaa leviämistään, ja influenssakausi on parhaillaan käynnissä. Kun tyttärellä nousi viime viikolla korkea kuume, tunsin itseni vähän hysteeriseksi. Meillä on yhteyksiä Viikissä asuviin lapsiin, ja juuri Viikissä on koulu, jossa oppilaita joutui koronakaranteeniin.

Tyttären tauti oli todennäköisesti vain tavallinen flunssa. Lopulta tauti alkoi väistyä, ja lapsi jaksoi taas kuunnella kirjoja. Löysin hyllyyn hautautuneen teoksen, jota emme kai olleet koskaan edes lukeneet.


Kate Rowanin kirjoittama ja Katharine McEwenin kuvittama Minäpä tiedän miten taudinsiemeniä torjutaan (WSOY 1998) kuulosti ajankohtaiselta. Arvelin, että siitä saisimme hyviä vinkkejä, kuinka suojautua tartunnoilta jatkossa.

Jouduin pettymään. Suunnilleen ainoa konkreettinen kirjassa annettu ohje oli, että täytyy aivastaa nenäliinaan. Käsienpesukin tosin mainittiin eräässä sivulauseessa.

Kirja ei kertonutkaan siitä, mitä me voimme tehdä suojautuaksemme taudeilta, vaan mitä elimistömme tekee suojelemiseksemme. Ote oli tieteellisempi kuin olin kuvitellut. Teos olikin osa sarjaa Tomin tiede. Asiat selitettiin niin yksinkertaisesti, että kirja sopii mainiosti leikki-ikäisille.

Kirja kertoo Tomista ja hänen äidistään. Tomilla on nuha ja hän aivastelee. Kirja on käytännössä Tomin ja äidin dialogia. He juttelevat taudinaiheuttajista ja elimistön keinoista taistella niitä vastaan.

"Tomi niiskutti.
'Lyön vetoa, että sisälläni on MILJOONIA pieneliöitä.'
'BILJOONIA!' sanoi äiti. 'Eivät kaikki pieneliöt kuitenkaan aiheuta sairauksia, ja kun ne aiheuttavat, elimistömme karkottaa ne.'"

Tomi on kuullut päiväkodissa, että aivastaessa taudinsiemeniä voi lentää jopa kymmenen metrin päähän. Kirjassa asiaa on oikein korostettu kertomalla sanoin ja kuvin, että kymmenen metriä on yhtä pitkä matka kuin kolme norsua peräkkäin.

Tunsin hysterian taas nousevan mielessäni. Aloin jo pohtia, pitäisikö sittenkin alkaa käyttää hengityssuojaa joukkoliikenteessä, vaikka eipä sellaisia ole kenelläkään näkynyt. Silti ainakin kaikista lähiapteekeistamme hengityssuojat ovat loppuneet.

Onneksi veressämme on valkosoluja, jotka taistelevat elimistöön päässeitä taudinaiheuttajia vastaan. Opimme kirjasta, että valkosolut nitistävät virukset valmistamalla niitä vastaan erityistä kemiallista yhdistettä. Bakteerit ne hoitelevat toisella tapaa: hotkaisevat sisuksiinsa.

Tomikin tiesi, että ihon rikkoontuminen on aina uhka elimistölle. Haavasta taudinaiheuttajilla on helppo pääsy verenkiertoon. Siksi biljoonat yhteenkasautuvat verihiutaleet ja punasolut muodostavat suojaksi ruven estämään bakteerien sisäänpääsyä.

Opimme kirjasta, että bakteereja on kaikkialla. Kaikki bakteerit eivät suinkaan ole pahoja. Osa niistä on elimistöllemme ja terveydellemme hyvin hyödyllisiä.

Kirjan asiasisältö kiinnosti suuresti viisivuotiastani. Erityisesti häntä viehätti kaavakuva veren koostumuksesta: "vettä + punasoluja + valkosoluja + verihiutaleita = verta".

Kirjan kuvitus on miellyttävän selkeä ja värikäs. Teksti on ladottu koko aukeaman kuvien päälle. Tämän kirjan äärellä lapsen on mukava oppia hyödyllisiä asioita. 


Kate Rowan: Minäpä tiedän miten taudinsiemeniä torjutaan
Kuvitus: Katharine McEwen
Eglanninkielinen alkuteos: I Know How We Fight Germs
Suomennos: Hanna Koppelomäki
Kustantaja: WSOY 1998

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti