Miten voikin yli 50 vuotta vanhat kuvitukset viehättää niin paljon?

Viime vuoden hurmaavin uusintapainos oli Oili Tannisen Nappi ja Neppari, josta Otava julkaisi toisen painoksen 55 vuoden jälkeen. Ensimmäisen kerran kirja näki päivänvalon vuonna 1964.

Tarina kertoo 12-lapsisesta tonttuperheestä, joka asustelee omenapuussa. Talven ollessa tuloillaan täytyisi kuitenkin löytää talviasunto. Se on vaikeaa niin suuren lapsilauman kanssa, ja vanhemmat vaikuttavat jo aika stressaantuneilta.

Tonttukaksoset Nappi ja Neppari päättävät puuttua asiaan ja lähtevät varhain aamulla torille kyselemään, tietäisikö kukaan heidän perheelleen sopivaa asuntoa.

"— Kaksitoista lasta! kiljahti rouva Pulliainen ja vähältä piti, etteivät hänen ilmapallonsa päässeet karkuun.
    — Kaksitoista lasta! kiljahtivat muutkin, joilta tontut kysyivät asuntoa, kuten herra Salakka ja rouva Piooni. Ja kaikki selittivät ystävällisesti, mutta varmasti, ettei niin suurelle perheelle kyllä asuntoa löytyisi."

Sattuman kautta tonttulapset ajautuvat professori Prillin asunnolle. Professorilla on loistava ratkaisu tonttuperheen pulmaan.

Hauskasti kirjoitettu satu on mukavaa luettavaa, mutta kaikkein eniten ihastuin kirjan kuviin. Taideteollisesta oppilaitoksesta valmistuneen Tannisen kuvakieli on hurmaavaa. 

Vaikka yli viidenkymmenen vuoden takaiset kuvat näyttävät retrolta, ne ovat toisaalta jotenkin tuoreennäköisiä. Kuvissa on vain neljää väriä: valkoista, mustaa, oranssia ja keltaista. Silti ne ovat hyvin ilmaisuvoimaisia.

Aukeama Oili Tannisen kirjasta Nappi ja Neppari (Otava 2019)

Jo 1960-luvun kriitikot ihastuivat Tannisen kirjoihin. He näkivät Tannisen antaneen lastenkirjoille uudenlaisen ja modernin muotokielen. Hänen puhtaan väriset kuvansa olivat kriitikoiden mielestä yksinkertaisia ja tyylipuhtaita, ja niissä oli mukana huumoria.

Nappi ja Neppari palkittiin vuonna 1966 H. C. Andersen -kunniakirjalla. Tanniselle on sadellut kirjoistaan muitakin palkintoja, kuten Topelius-palkinto, Rudolf Koivu -palkinto, kirjallisuuden valtionpalkinto ja Anni Swan -mitali. Vuonna 2011 hänet palkittiin Kieku-palkinnolla elämäntyöstä kuvittajana.

Miehensä toimittaja Aarne Tannisen työn vuoksi Oili Tanninen perheineen asui vuosikausia ulkomailla. Tanninen on kertonut, että vaikka ulkomailla asuminen oli hienoa, hän olisi tullut hulluksi, jos ei olisi voinut tehdä kuvia ja kirjoittaa. Esikoisteostaan Miiru menee kalaan (Otava 1961) hän alkoi tehdä tyttärelleen Maijalle Moskovassa.[1]

Kirjastosta löysin äskettäin Tannisen teoksen Hippu, jonka hän työsti Lontoossa asuessaan. Otava julkaisi sen vuonna 1967. Samana vuonna se valittiin yhdeksi Suomen kauneimmaksi kirjaksi. Kriitikot ottivat Hipun hyvin vastaan. "Erilaista" kirjaa kehuttiin innovatiiviseksi.
  

Kirjastosta lainaamani painos oli ruotsalaisen Speja Förlagin vuonna 2016 julkaisema ruotsinnos. Kirjaston aineistoluettelosta huomasin, että suomenkielisestä kirjasta olisi olemassa Otavan vuonna 2009 julkaisema näköispainos. Harmittaa, etten löytänyt tätä kirjaa silloin kun tyttäreni oli vauva.

Ruotsinkielisen Hipun loppusanoissa Oili Tanninen kertoo halunneensa tehdä pienen, neliskanttisen kirjan, jota yksivuotiaan tai jopa nuoremman lapsen olisi helppo pitää käsissään. Jotta kirjan painokustannukset olisivat säilyneet kohtuullisina, hän päätti käyttää vain kahta väriä: punaista ja mustaa. Kuvissa hän käytti kollaasitekniikkaa. Hän repi ja leikkasi japanilaista origamipaperia ja täytti sitten kuvat värillä.

Syntyi suloinen pikkulasten katselukirja Hippu-hiirestä, joka ystävystyy kodittoman Heppu-koiran kanssa. Kirjan aukeamilla seurataan kaksikon arkisia puuhia. Ne ovat niin tavanomaisia, että jokainen pienokainen pystyy samaistumaan niihin. Hippu ja Heppu muun muassa käyvät kaupassa, syövät, leikkivät, katselevat televisiota ja kylpevät.

Aukeama Oili Tannisen kirjasta Hippu (Speja Förlag 2016)

Omasta lapsuudestani olen muistavinani Oili Tannisen Nunnun. Kolmiosainen Nunnu-sarja ilmestyi Otavan kustantamana vuosina 1965-1969. Tanninen teki Nunnusta myös kymmenosaisen, mustavalkoisen pala-animaatiosarjan Yleisradiolle vuonna 1967. Olisikohan ohjelmaa esitetty uusintana vielä omassa lapsuudessani? Nunnu vaikuttaa niin tutulta.


Oili Tanninen (teksti ja kuvat): Nappi ja Neppari
Kustantaja: Otava 1964, 2019

Oili Tanninen: Hippu
Suomenkielinen alkuteos: Hippu
Ruotsinnos: Marjut Hökfelt
Kustantaja: Speja Förlag 2016 


VIITTEET
[1] Sandra Lamppu: Lastenkirjailija Oili Tanninen 81, En ole ottanut opiksi virheistäni. Kodin Kuvalehti 14-15/2014.