Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lappi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. helmikuuta 2021

Mihin revontulet katosivat?

Revontulet olivat tammikuussa erään viikon teemana tyttäreni eskarissa. Samalla viikolla valitsin kotona iltasaduksi Anssi Juujärven ja Janette Backmanin kuvakirjan Guhke ja kadonneiden revontulten arvoitus (Aviador 2019). Se on Suomen Lappiin sijoittuva seikkailusatu.

 

Eräänä iltana revontulet yllättäen katoavat pohjoiselta taivaalta. Metrin mittainen Guhke, jonka suonissa virtaa myös tonttujen ja maahisten vertaa, saa tehtäväkseen selvittää, mitä revontulille on tapahtunut.

Alkaa jännittävä seikkailu halki lumisen Lapin. Seurana Guhkella on lemmikkihiiri Isabel, Varre-kotka, Pajep-poro ja neljä muuta poroa. Selviää, että revontulet on varastettu. Ilkeä noita Jedda on teljennyt ne käsivarren syrjäiseen järveen. Onko Guhkesta seuralaisineen vastusta mahtavalle noidalle, jota kaikki pelkäävät?

Anssi Juujärven sujuva teksti vie tarinaa hyvin eteenpäin. Tarinan aikana pääsee kokemaan monenlaisia tunteita. On kiihkeää seikkailumieltä, jännitystä ja vaarantuntua. On lämpöä ja ystävyyttä, mutta myös surua. On helpostusta ja riemua.

Kuvakirjaksi teos on aika paksu (80 numeroimatonta sivua, joista puolet ovat tekstisivuja ja puolet kuvasivuja). Siksi kirjaan tarttuminen ensin arvelutti. Kuvakirjan kohdalla ennakkoasenteenani on, että kirja pitäisi saada luettua kerralla loppuun. Tarina veti hyvin ja imaisi mukaansa niin, ettei lukemista malttanut keskeyttää.

Kirjan kuvitus on huikean hieno ja innovatiivinen. En usko nähneeni koskaan vastaavaa. Anssi Juujärvi on tehnyt kuvituksen yhteistyössä taidemaalari ja kuvittaja Janette Backmanin kanssa. Pohjana ovat valokuvausta harrastavan Juujärven upeat maisema- ja revontulikuvat, joihin Backman on lisännyt akryyli- ja digitaalimaalauksin yksityiskohtia, kuten Guhken ystävineen.

Lappilainen luonto on lähellä rovaniemeläisten Juujärven ja Backmanin sydäntä. Molemmat liikkuvat paljon luonnossa ja harrastavat luontovalokuvausta. Juujärvi on metsänhoitaja. Metsätalousinsinöörin koulutuksen saanut Backman opiskelee taiteen maisteriksi ja toimii taidemaalarina, kuvittajana ja kirjailijana.

Guhke ja kadonneet revontulet on Juujärven esikoisteos. Backman on kirjoittanut ja kuvittanut teoksen Satu maahispeikosta (Aviador 2017). Se on kertomus kaikenikäisille Lappiin rakastuneille ja Lapin mytologiasta kiinnostuneille.

 

Guhke ja revontulten arvoitus
Teksti: Anssi Juujärvi
Kuvitus: Anssi Juujärvi ja Janette Backman
Kustantaja: Aviador 2019



keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Tytär suosittelee: Affe karkuteillä Lapissa

Ajattelin aloittaa uuden satunnaisesti ilmestyvän kirjoitussarjan nimeltään Tytär suosittelee. Sarjan ideana on, että tyttäreni saa valita itse kirjan, jota hän haluaa suositella muille lapsille. Sitten minä kirjoitan kirjasta. Näin tulen kirjoittaneeksi myös sellaisista kirjoista, joista en muuten kirjoittaisi.

Ensimmäiseksi suosittelemakseen kirjaksi tyttäreni valitsi kirjan Erikoiskoira Affe - Talviseikkailu Lapissa. Se on muotitalo Ivana Helsinki Paola Suhosen perustaneiden siskosten Paola ja Pirjo Suhosen ensimmäinen lastenkirja.


Tosielämän tapahtumiin perustuvassa kuvakirjassa tavataan nelivuotiaat kaksoset Arttu ja Kerttu, heidän Pirkko-tätinsä ja Pirkko-tädin Affe-koira, joka on peräisin löytökoirien tarhasta Virosta.

Nelikko matkaa yöjunalla Lappiin hiihtämään. Matkalaiset majoittuvat kelomökkiin ja sitten vaan sukset jalkaan. Hanki kutsuu!

Evästauolla autiotuvassa kuumennetaan kamiinan lämmössä tofunakkeja ja kasvispihvejä. Mutta voi kauhistus, porotokasta vainun saanut Affe säntää ovesta ulos ja katoaa lumiseen tunturiin. Pirkon ja lasten huudot eivät auta, eikä pimenevässä illassa ole mahdollista lähteä kovin pitkälle Affea jäljittämään.

Jotain on kuitenkin tehtävä, sillä Pirkko-täti on sekaisin huolesta. Affesta tehdään katoamisilmoitus ja Pirkko onnistuu puhumaan poromiehiä etsintäretkelle.

Tietysti tarinalla on onnellinen loppu. Aamulla Affe löytyy hiukkasen kylmettyneenä, mutta muuten kunnossa.

Omasta mielestäni parasta kirjassa on kuvitus. Pikkutarkat kuvat vilisevät tunnistettavia yksityiskohtia: tuotemerkkejä, design-esineitä, kirjoja, lehtiä, julisteita jne. Välillä ollaan kuitenkin jo hyvän maun rajoilla. Tatuoidun Pirkko-tädin matkalukemisena nähdään E. L. Jamesin kirja Fifty Shades of Grey. Liekö paras valinta esiteltäväksi lastenkirjassa? Onneksi lukutaidoton nelivuotiaani ei ymmärrä viittausta.


Äiti: Miksi suosittelet kirjaa?
Tytär: Mä haluan käydä Lapissa. Siellä on ihanan ihanaa! Siellä voi olla mahtavia lumimöykkysiä. Mä haluan nähdä revontulet. Ja joulupukki asuu Lapissa! Siellä on ikuinen talvi. Vai onko?
Ä: Ei ole.
T: Mutta mä luulin, että siellä on ikuinen talvi.
--
Ä: Mitä kirjasta jäi parhaiten mieleesi?
T: Se kun Affe karkasi. Pelastushelikopteri lähti etsimään sitä. Ne lähetti poromiehiä etsimään.
Ä: Oliko siinä oikeasti helikopteri? Eikö se ollut vain puhetta? Ei siinä ainakaan ollut kuvaa helikopterista.
T: Tietty ne tilasi oikeasti helikopterin. Se joka on tehnyt tuon kirjan, ei vaan osannut piirtää helikopteria.

Joskus lasten kommentit voivat yllättää.



Paola ja Pirjo Suhonen (teksti ja kuvat): Erikoiskoira Affe - Talviseikkailu Lapissa
Kustantaja: Tammi 2015


VINKKI

Kirja sopii Pieneen Helmet-lukuhaasteeseen mm. kohtaan 4 eli "Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja" tai kohtaan 7 eli "Kirjassa on kaksoset".

Mitä kirjaa teidän alle 18-vuotiaanne suosittelisivat nelivuotiaalleni?