Hiihtoretki majakalle

Tänä talvena Helsingissä on ollut turha haaveilla hiihtämisestä. Näin lumetonta talvea en muista nähneeni koskaan ennen. Onneksi hiihtämään pääsee edes kirjojen kautta.

Pia Staffin kirja Augustin Lokki ja majakkasaaren talvi (Tammi 1999) kertoo Augustin-nimisestä lokista ja hänen lokkiystävistään Valpurista, Gastonista, Brunosta ja pikku-Pultista. Ystävykset ovat lähdössä hiihtoretkelle Vilkkusaaren majakalle, jonne on melkoinen taival. Pultti lähtee rivakasti matkaan, vaikka Augustin varoittelee kuluttamasta kaikkia voimia heti alkuun.

Pian kaikkien matkanteko hidastuu, kun alkaa pyryttää lunta. Pyry käy niin sakeaksi, että näkyvyys menee todella huonoksi. Saa olla tarkkana, ettei eksy. Onneksi on kompassi matkassa.

Eräästä saaresta löytyy hylätty mökki, jonne matkalaiset pääsevät suojaan. Kamiinan lämmössä on hyvä odotella sään paranemista, ja matkaa päätetään jatkaa vasta aamulla. Aamulla rannalta löytyy yllätys: orpo kuutti. Eihän sitä voi jättää oman onnensa nojaan. Ehkä Vilkkusaaren majakanvartijat ottaisivat hylkeenpojan kasvatikseen. Näin tapahtuu. Jostain löytyy vanha tuttipullo, jolla pienokaista ruokitaan.

Hiihtoseurue on tervetullut majakalle, jossa varsinkin talvisaikaan on hiljaista. Majakan tornista voi tähystää laivoja ja hylkeitä, ja riippumatoissa on jännittävä nukkua. Retkeläiset viihtyvät majakalla kokonaisen viikon ennen kuin on aika lähteä myötätuulen saattelemana kotimatkalle.

Augustin Lokki ja majakkasaaren talvi on mukava ja viihdyttävä talvikertomus. Olen majakkafani, joten siksi kirja kiinnosti minua erityisesti. Pidän kirjan herkästä, melko vaaleansävyisestä kuvituksesta. 

Pia Staff on sekä kertonut että kuvittanut tarinan. Augustin Lokista kerrotaan myös kirjassa Augustin Lokin suuri sukellus (Tammi 1998).


Pia Staff (teksti ja kuvat): Augustin Lokki ja majakkasaaren talvi
Kustantaja: Tammi 1999


Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 13 "kirjassa ollaan saarella".

Tytär suosittelee: Affe karkuteillä Lapissa

Ajattelin aloittaa uuden satunnaisesti ilmestyvän kirjoitussarjan nimeltään Tytär suosittelee. Sarjan ideana on, että tyttäreni saa valita itse kirjan, jota hän haluaa suositella muille lapsille. Sitten minä kirjoitan kirjasta. Näin tulen kirjoittaneeksi myös sellaisista kirjoista, joista en muuten kirjoittaisi.

Ensimmäiseksi suosittelemakseen kirjaksi tyttäreni valitsi kirjan Erikoiskoira Affe - Talviseikkailu Lapissa. Se on muotitalo Ivana Helsinki Paola Suhosen perustaneiden siskosten Paola ja Pirjo Suhosen ensimmäinen lastenkirja.

Tosielämän tapahtumiin perustuvassa kuvakirjassa tavataan nelivuotiaat kaksoset Arttu ja Kerttu, heidän Pirkko-tätinsä ja Pirkko-tädin Affe-koira, joka on peräisin löytökoirien tarhasta Virosta.

Nelikko matkaa yöjunalla Lappiin hiihtämään. Matkalaiset majoittuvat kelomökkiin ja sitten vaan sukset jalkaan. Hanki kutsuu!

Evästauolla autiotuvassa kuumennetaan kamiinan lämmössä tofunakkeja ja kasvispihvejä. Mutta voi kauhistus, porotokasta vainun saanut Affe säntää ovesta ulos ja katoaa lumiseen tunturiin. Pirkon ja lasten huudot eivät auta, eikä pimenevässä illassa ole mahdollista lähteä kovin pitkälle Affea jäljittämään.

Jotain on kuitenkin tehtävä, sillä Pirkko-täti on sekaisin huolesta. Affesta tehdään katoamisilmoitus ja Pirkko onnistuu puhumaan poromiehiä etsintäretkelle.

Tietysti tarinalla on onnellinen loppu. Aamulla Affe löytyy hiukkasen kylmettyneenä, mutta muuten kunnossa.

Omasta mielestäni parasta kirjassa on kuvitus. Pikkutarkat kuvat vilisevät tunnistettavia yksityiskohtia: tuotemerkkejä, design-esineitä, kirjoja, lehtiä, julisteita jne. Välillä ollaan kuitenkin jo hyvän maun rajoilla. Tatuoidun Pirkko-tädin matkalukemisena nähdään E. L. Jamesin kirja Fifty Shades of Grey. Liekö paras valinta esiteltäväksi lastenkirjassa? Onneksi lukutaidoton nelivuotiaani ei ymmärrä viittausta.

Äiti: Miksi suosittelet kirjaa?
Tytär: Mä haluan käydä Lapissa. Siellä on ihanan ihanaa! Siellä voi olla mahtavia lumimöykkysiä. Mä haluan nähdä revontulet. Ja joulupukki asuu Lapissa! Siellä on ikuinen talvi. Vai onko?
Ä: Ei ole.
T: Mutta mä luulin, että siellä on ikuinen talvi.
--
Ä: Mitä kirjasta jäi parhaiten mieleesi?
T: Se kun Affe karkasi. Pelastushelikopteri lähti etsimään sitä. Ne lähetti poromiehiä etsimään.
Ä: Oliko siinä oikeasti helikopteri? Eikö se ollut vain puhetta? Ei siinä ainakaan ollut kuvaa helikopterista.
T: Tietty ne tilasi oikeasti helikopterin. Se joka on tehnyt tuon kirjan, ei vaan osannut piirtää helikopteria.

Joskus lasten kommentit voivat yllättää.

Paola ja Pirjo Suhonen (teksti ja kuvat): Erikoiskoira Affe - Talviseikkailu Lapissa
Kustantaja: Tammi 2015


VINKKI

Kirja sopii Pieneen Helmet-lukuhaasteeseen mm. kohtaan 4 eli "Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja" tai kohtaan 7 eli "Kirjassa on kaksoset".

Mitä kirjaa teidän alle 18-vuotiaanne suosittelisivat nelivuotiaalleni?

 

Hiihtolomatunnelmissa

Kirpparilta voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä. Jokin aika sitten silmiini osui kirja nimeltään Mummi Pupun Hiihtolomayllätys. Koska hiihtoloma oli lähestymässä, tartuin kirjaan, ja kun se ei maksanut juuri mitään, jopa ostin sen.

Koska täällä Helsingissä on tällä viikolla koulujen talvilomaviikko, kirja sopii esiteltäväksi juuri nyt.

Kyseessä on Asta Vuokkomaan kirjoittama ja kuvittama omakustanne. Runomuotoinen teos kertoo kahden pikku pupun, Pupu Ruskean ja Pupu Valkean, hiihtolomasta. Hiihtoloma ei ole enää niin kuin muinoin ennen vanhaan. Lumen sijaan sataa vettä, eikä mummola ole maalla nietosten ympäröimässä mökissä vaan kerrostalossa kaupungissa.

Lomaksi tarvitaan jotain hauskaa puuhaa, ja mummi Pupulla on suunnitelma. Jospa lennetäänkin etelän lämpimään. Näin tehdään ja pian hiihtolomalaiset pulikoivat meressä auringon alla. Mutta ei siinä vielä kaikki. Mummi Pupulla on toinenkin yllätys. Etelästä ei palatakaan suoraan kotiin vaan Lappiin hiihtelemään.

"Perillä tunturissa matkakodossa yövytään.
Aamulla kaikki pirteinä heräillään.

Sukset ja sauvat voi täältä lainata,
enää ei etelän hietikolle kaivata.

Reippaan hiihtoloman aikana,
alkaa kaikille asia valjeta.

Vaikka eivät ole pojat mitään huomanneet,
ovat molemmat täysin valkoisiksi muuttuneet."

Minusta on mielenkiintoista nähdä, millaisia kirjoja ihmiset julkaisevat omakustanteena. Olen itsekin julkaissut omakustanteen: vaarini elämäkerran, kun hänen syntymästään tuli kuluneeksi 100 vuotta. Painos oli tosin vain parikymmentä kappaletta, jotka jaettiin lähisukulaisille. 

Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka suuri oli Mummi Pupun Hiihtolomayllätyksen painos. Jännittävää, että tällainen kirja on päätynyt omaan kirjahyllyyni. Se on vieläpä tekijän signeeraama.


Asta Vuokkomaa (teksti ja kuvat): Mummi Pupun Hiihtolomayllätys
© 2014 Asta Vuokkomaa
Omakustanne
Valmistaja: BoD - Books on Demand, Norderstedt, Saksa