Tänä talvena Helsingissä on ollut turha haaveilla hiihtämisestä. Näin lumetonta talvea en muista nähneeni koskaan ennen. Onneksi hiihtämään pääsee edes kirjojen kautta.
Pia Staffin kirja Augustin Lokki ja majakkasaaren talvi (Tammi 1999) kertoo Augustin-nimisestä lokista ja hänen lokkiystävistään Valpurista, Gastonista, Brunosta ja pikku-Pultista. Ystävykset ovat lähdössä hiihtoretkelle Vilkkusaaren majakalle, jonne on melkoinen taival. Pultti lähtee rivakasti matkaan, vaikka Augustin varoittelee kuluttamasta kaikkia voimia heti alkuun.
Pian kaikkien matkanteko hidastuu, kun alkaa pyryttää lunta. Pyry käy niin sakeaksi, että näkyvyys menee todella huonoksi. Saa olla tarkkana, ettei eksy. Onneksi on kompassi matkassa.
Eräästä saaresta löytyy hylätty mökki, jonne matkalaiset pääsevät suojaan. Kamiinan lämmössä on hyvä odotella sään paranemista, ja matkaa päätetään jatkaa vasta aamulla. Aamulla rannalta löytyy yllätys: orpo kuutti. Eihän sitä voi jättää oman onnensa nojaan. Ehkä Vilkkusaaren majakanvartijat ottaisivat hylkeenpojan kasvatikseen. Näin tapahtuu. Jostain löytyy vanha tuttipullo, jolla pienokaista ruokitaan.
Hiihtoseurue on tervetullut majakalle, jossa varsinkin talvisaikaan on hiljaista. Majakan tornista voi tähystää laivoja ja hylkeitä, ja riippumatoissa on jännittävä nukkua. Retkeläiset viihtyvät majakalla kokonaisen viikon ennen kuin on aika lähteä myötätuulen saattelemana kotimatkalle.
Augustin Lokki ja majakkasaaren talvi on mukava ja viihdyttävä talvikertomus. Olen majakkafani, joten siksi kirja kiinnosti minua erityisesti. Pidän kirjan herkästä, melko vaaleansävyisestä kuvituksesta.
Pia Staff on sekä kertonut että kuvittanut tarinan. Augustin Lokista kerrotaan myös kirjassa Augustin Lokin suuri sukellus (Tammi 1998).
Pia Staff (teksti ja kuvat): Augustin Lokki ja majakkasaaren talvi
Kustantaja: Tammi 1999
Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 13 "kirjassa ollaan saarella".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti