Meillä on perinteenä, että isäpäiväpaketista ilmestyy jokin kirja, jossa isä on pääosassa lasten ohella. Kirjat on tähän mennessä aina ostettu joko kirpputorilta tai antikvariaatista, joten kyseessä on vain parin euron panostus lahjaan. Itse kirja on kuitenkin vain toinen puoli lahjaa. Toinen puoli – sanoisinko se parempi puoli – on hetki, jolloin isä ja tytär käpertyvät yhteen lukemaan tuota kirjaa.
Minusta on ihanaa, että miehenikin lukee tyttärellemme. Ei hän lue aivan yhtä paljon kuin minä, joka olenkin fanaattinen lukija, mutta lukee kuitenkin. Parasta on se, että hän tekee sen oma-aloitteisesti. Lukukasvatuksesta puhuttaessa korostetaan aina vanhempien esimerkkiä. Jos vanhemmat eivät lue, ei lapsestakaan todennäköisesti tule lukijaa.
Kun muistelen omaa isääni lapsuudessani, näen hänet lukemassa. Hän luki aina ja mitä tahansa: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, romaaneja, dekkareita, tietokirjoja jne.
Muistan miettineeni usein koululaisena, kun tarvitsin apua koulutehtäviin, voinko keskeyttää isäni lukemisen kysyäkseni mieltäni vaivaavaa asiaa. Hänellä oli kuitenkin aina aikaa minulle. Ensimmäinen askel lähteä ratkaisemaan jotakin pulmaa, oli katsoa, mitä tietosanakirjassa sanottiin. Niin, internetiä ei silloin vielä ollut.
Minulla ei ole kauheasti muistoja isästäni lukemassa varsinaisesti minulle, vaikka varmasti hän teki niinkin. Muistan kyllä, että hän selosti usein meille lapsille sanomalehdistä lukemiaan artikkeleita.
Kun koululaisena luin jo itse ja aloin kantaa kirjastosta kotiin nuortenkirjoja, kuten Viisikoita ja Neiti Etsiviä, niin isäni luki kirjat myös. Tuntui huvittavalta nähdä hänet lukemassa Neiti Etsivää, mutta toisaalta se tuntui hyvältä. Isä välitti siitä, mitä luen ja halusi voida keskustella lukemistani kirjoista kanssani.
Isäni teki pitkän työuransa kirjapainoalalla, ja kirjat ovat hänelle tärkeitä. Pieni asuntomme oli täynnä kirjahyllyjä. Niitä oli aivan jokaisessa huoneessa ja lisää vielä isän työhuoneessa kellarissa. Isäni harrastaa kirjansidontaa, ja työhuone on täynnä ihania papereita ja kluutteja ja kiinnostavia välineitä, kuten sidontakehikkoja ja puristimia.
Nuorena kirjoitin paljon päiväkirjaa, ja kaikki päiväkirjani olivat isäni valmistamia. Parikymppisenä aloitin itsekin kirjansidonnan ja kävin muutaman vuoden samalla työväenopiston kirjansidontakurssilla isäni kanssa. Silloin minulle selvisi, miten todella taitavaksi hän oli kehittynyt tuossa harrastuksessa.
Isäni sitomia päiväkirjoja |
Ei ole epäilystäkään siitä, keneltä on peräisin rakkauteni kirjoja kohtaan. Siitä on kiittäminen isääni – äitiä kuitenkaan unohtamatta. Hänkin jakaa rakkauden kirjoihin.
VINKKI
Olen listannut tähän kirjoja, joiden keskiössä on isä ja lapsi/lapset:
- Disney Puput. Päivä isän kanssa. Sanoma Magazines Finland Oy 2010.
- Gunilla Bergström: Mikko Mallikas-kirjat
- Ilja Karsikas: Amos ja sumupuu. Etana Editions 2017.
- Jukka Laajarinne: Isä vaihtaa vapaalle. WSOY 2013.
- Markus Majaluoma: Hulda ja Jalmari -sarja. WSOY 2006-2016.
- Markus Majaluoma: Isä, lähdetään saareen! WSOY 2002.
- Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.
- Markus Majaluoma: Isä, rakennetaan maja! WSOY 2004.
- Markus Majaluoma: Isä, koska joulupukki tulee? WSOY 2005.
- Markus Majaluoma: Isä, ostetaan kesämökki. WSOY 2009.
- Sam McBratney: Arvaa kuinka paljon sinua rakastan. Kustannus-Mäkelä 2017.
- Timo Parvela: Sanoo isä. Tammi 2001.
- Timo Parvela: Mitäs siihen sanot, isä? Tammi 2002.
- Ninka Reittu: Sinä olet superrakas. Otava 2017.
- Ninka Reittu: Oma rakas supernapa. Otava 2018.
- Ninka Reittu: Silloin kun on superolo. Otava 2019.
- Ulf Stark: Isän leikki-ilta. Bonnier Carlsen 2014.
- Ulf Stark: Kun isä näytti minulle maailmankaikkeuden. Tammi 1998.
Tuleeko mieleesi muita kirjoja, joiden pitäisi olla listalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti