Mainosten uhriksi joutuu myös Valtteri-poika Anna Taurialan kirjassa Valtterin tarinoita — Salaperäiset joulupaketit. Televisiomainoksen tarttuva sävelmä saa hänet himoitsemaan lelurakettia, joka kuitenkin äidistä näyttää heikkotekoiselta ja maksaa paljon.
Postiluukusta kolahtaneessa lehtissä mainostetaan houkuttelevia joulukoristeita.
"— Meillä ei ole tämmöistä eikä tämmöistä, Valtteri puhisee tyytymättömänä.
— Ei se haittaa, äiti toteaa. Tehdään me omat koristeet.
Keittiön pöydälle syntyy yhteistyönä lampaita, tonttuja, jouluenkeleitä ja tähtiä.
— Äiti, meidän joulukoristeet ovat kaikkein hienoimmat."
Lopulta koittaa jouluaatto ja lahjojen jako. Kohtaus lienee karua luettavaa nykyajan yltäkyltäisyyteen tottuneille lapsille. Valtteri saa nimittäin kolme pakettia: lapaset, muovailuvahaa ja pienen pehmogorillan.
Vaikka itse yritän pysyä kohtuudessa lahjojen kanssa, enkä todellakaan halua lastenhuoneeseemme mitään leluvuorta, niin tulee tyttäreni sentään saamaan enemmän lahjoja. Ehkä ajat olivat toiset vielä 1970-luvulla kirjan ilmestyessä.
Vaikka nykyisin arvostan enemmän immateriaalisia lahjoja, niin muistan kyllä, miten tärkeitä joulupaketit olivat lapsena.
Kirjassa annetaan hyviä vinkkejä siitä, mitä pieni lapsi voi antaa muille lahjaksi. Äidille Valtteri on askarrellut kauniin perhosen ja muille hän esittää runon. Muistan itsekin harrastaneeni lapsena runolahjoja. En kuitenkaan esittänyt niitä, vaan annoin ne kirjallisessa muodossa.
Kirja on ilmeisesti tarkoitettu lukemaan opettelevalle lapselle, sillä teksti on painettu suuraakkosilla ja se on tavutettu. Päähenkilö Valtteri vaikuttaa noin kolmi- tai nelivuotiaalta. En ole varma, kiinnostaako lukemaan opettelevaa lasta lukea tarinaa näin nuoresta lapsesta.
Huomenna alkaa joulukuu. Jouluiset kuvakirjat ovat heikkouteni. Vaikka meillä on niitä jo ylenmäärin, ostan niitä edelleen lisää. Se on hullua, kun ajattelee, kuinka lyhyt niiden kausi on. Joulukirjoja aletaan meillä lukea marraskuussa ja loppiaisena kirjat nostetaan taas kirjahyllyn ylimmälle hyllylle katon rajaan. Onneksi joulunaika tulee joka vuosi uudelleen.
Joulukuussa blogissa keskitytään jouluisiin kuvakirjoihin, mitä nyt välillä juhlitaan itsenäisyyspäivää ja Sibeliuksen päivää. En ehdi esittelemään kaikkia joulukirjoja, jotka haluaisin, mutta kirjoitan niin monesta kuin ennätän.
Anna Tauriala (teksti ja kuvat): Valtterin tarinoita - Salaperäiset joulupaketit
Kustantaja: Gummerus 1977
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti