Tänään vietetään ruotsalaisuuden päivää, ja liput liehuvat saloissa. Ruotsinkielinen kansanosamme juhlistaa äidinkieltään ja suomenruotsalaista kulttuuriperintöään. Vaikka olen kasvanut suomenkielisessä kodissa, ovat omat suomenruotsalaiset juureni vain parin sukupolven päässä.
Olisi ihanaa, jos esivanhempani olisivat pitäneet kiinni äidinkielestään. Ymmärrän kyllä fennomaaneja ja sitä, kuinka suomalaisaatteen hengessä korostettiin suomenkielen aseman vahvistamista. Harmi, ettei silloin ymmärretty kaksikielisyyden olevan valtava rikkaus.
Omasta lapsestani en halua kasvattaa mitään "pakkoruotsin" vihaajaa. Hän katsoo Buu-klubbenin siinä missä Pikku Kakkosenkin, eikä koskaan valita, ettei ymmärtäisi kieltä. Olisin varmaan laittanut hänet ruotsinkielen kielikylpypäiväkotiin, jos sellainen olisi ollut meitä lähellä.
Kun mietin, mikä sopisi ruotsalaisuuden päivän kirja-aiheeksi, päädyin melko helposti siihen suomenruotsalaiseen kirjailijaan, joka on eniten vaikuttanut tyttäreeni. Kyseessä on Tove Jansson, muumien luoja.
S on täysin koukussa Muumilaakson tarinoita -piirrossarjaan. Vaikka hän on nähnyt kunkin jakson varmaan jo yli kymmenen kertaa, hän katsoo niitä yhä uudestaan. Myös uusi Muumilaakso-animaatiosarja on katsottu meillä jo lukemattomia kertoja. S odottaa malttamattomana, että sille tulisi jatkoa.
 |
| Matti Kalkamon pronssinen Muumipeikko-patsas Tampereen Sorsapuistossa |
Pahvisivuiset muumikatselukirjat kuuluivat S:n ensi kirjoihin. Ne ovat jo kaikki lähteneet meiltä kiertoon tai tuhoutuneet, enkä oikein muista, mitä kaikkia niitä olikaan.
Niiden jälkeen luimme ns. "tekomuumeja" eli muiden kirjailijoiden kuin Tove Janssonin kirjoittamia muumikertomuksia. Niiden etuna on, että ne tuovat Janssonin omia teoksia helpommalla tavalla muumit nuorempien lukijoiden ulottuville. En ole kuitenkaan ollut niihin erityisen tyytyväinen. Kerronnan laatu vaihtelee melkoisesti, ja kirjoista on mielestäni yleensä vaikea tavoittaa samaa tunnelmaa kuin Janssonin omista teksteistä.
Muutamia minikirjoja lukuunottamatta olen siivonnut "tekomuumit" pois hyllystämme ja pistänyt kiertoon. Osa minikirjoista on saanut armon, koska ne on kätevä napata reissuun mukaan.
 |
| Tove Janssonin Muumi-kirjoja Tampere-talon pääaulan lukukirjastossa |
Janssonin omien teoksien lukemisen aloitimme ensimmäisestä julkaistusta muumikirjasta, joka on Muumit ja suuri tuhotulva (Småtrollen och den stora översvämningen). Se oli tarpeeksi lyhyt kertomus aloituskirjaksi. Sittemmin se on luettu jo monta kertaa.
Olemme jatkaneet lukemista järjestyksessä. Pitkistä muumikirjoista luimme ensin teoksen Muumipeikko ja pyrstötähti (Kometjakten), josta kirjoitin elokuussa. Sen jälkeen luimme kirjan Taikurin hattu (Trollkarlens hatt).
Tove Janssonin omista kertomuksista meidän molempien ehdoton suosikki on Outo vieras Muumitalossa (Skurken i muminhuset). Luin sitä jo lapsena ja jokin aika sitten kävin hakemassa sen vanhempieni hyllystä omaan hyllyymme. Parasta kirjassa ovat kuvat. Ne ovat Per Olov Janssonin valokuvia Muumitalosta, jonka Tuulikki Pietilä ja Pentti Eistola rakensivat Tove Janssonin avustuksella.
Tarina kertoo syksyisestä yöstä Muumitalossa. Kenenkään näkemättä taloon saapuu vieras ja pian Pikku Myy toteaa, että talossa "haiskahtaa salakähmäiseltä". Kohta huomataan, että talossa on tapahtunut yhtä sun toista kamalaa. Kyseessä täytyy olla lurjus. Kuka muu voisi syödä parasta hilloa kellarista, jyrsiä rikki papan tuolin, hätistää esi-isän kaakeliuunin takaa ja aiheuttaa niin hirveän rysäyksen, että koko Muumitalon väki herää ja säntää salonkiin.
"Muumipeikon äiti oli juuri menossa nukkumaan, kun se hirmuinen rysäys kuului.
- Jaaha, taas siellä on jokin luonnonmullistus, hän sanoi. - Kyllä tämä tämmöinen on rasittavaa. Hän otti varmuuden vuoksi käsilaukun käteensä ja kurkisti ulos ikkunasta, mutta laakso oli ihan entisellään."
Muumipappa on ainoa, joka oivaltaa, mitä Muumitalossa on tekeillä. Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi seuraava lainaus on alkukielinen:
"Men efter några steg stannade pappan tvärt och vädrade med sin stora nos och betogs av en hemsk visshet: Plötsligt visste han, han var alldeles säker på vem det var som hade kommit in i hans hus!
- Förmårrat, mummlade pappan."
Papan salainen ystävä tulee ilmi muillekin ja papan menneisyydestä paljastuu jotain hurjaa.
 |
| Muumipuisto Porvoossa |
Olemme käyneet S:n kanssa useita kertoja Tampereen Muumimuseossa, jossa tuo kirjan kuvituksena käytetty Muumitalo on nykyisin esillä. Onhan se ihana! Voisin viettää ikuisuuden sitä tutkiskellen. Museo on muuten kaiken kaikkiaan ihana elämys. Suosittelen lämpimästi!
 |
| Muumimamma Muumimuseon edustalla Tampere-talon aulassa |
Tove Jansson: Outo vieras Muumitalossa
Kuvat: Per Olov Jansson
Ruotsinkielinen alkuteos: Skurken i Muminhuset
Suomennos: Panu Pekkanen
Kustantaja: WSOY 1981
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti