Pyhäinpäivä lähestyy. Kuusivuotiaani esikouluohjelmassa on tällä viikolla tutustumista pyhäinpäivän viettotapoihin eri puolilla maailmaa. Juuri viime viikolla luimme hienon kirjan, jossa tulee tutuksi meksikolaisten vastine pyhäinpäivälle: Día de Muertos eli kuolleiden päivä.
Sanna Pelliccionin, Maami Snellmanin ja Kiti Szalain kuvakirja Muistan sinua rakkaudella (Teos 2020) alkaa vähän surullisissa merkeissä. Almalla on ikävä — ikävä mummoa, joka on juuri kuollut. Alman äitikin vain istuu hiljaa keittiössä ja katselee kynttilän valossa ikkunasta ulos.
Kun Alma kertoo koulussa mummon kuolemasta, opettaja halaa ja sanoo, että "mummosta jää sinulle muisto. Ja muistot kulkevat mukana."
Alman luokkakaveri Diego tietää, miltä Almasta tuntuu, sillä Diegon abuelo, vaari kuoli keväällä. Suru oli ensin niin suuri, ettei mahtunut huoneeseen. Mutta nyt Diegon silmät loistava, sillä pian tulee juhla, jossa muistellaan kaikkia kuolleita. Día de Muertos on iloinen juhla. Silloin suvun vainajia muistetaan rakkaudella, nauretaan ja syödään hyvin.
Diegon perhe pyytää Alman perhettä mukaan kuolleiden päivän juhlaansa. Kuolleiden muistoksi pystytetty alttari täynnä valokuvia, herkkuja, kukkia, kynttilöitä ja sokerisia pääkalloja saa Alman perheen silmät leviämään.
Kun perheet kaakaokuppien äärellä alkavat muistella abueloa ja mummoa, suru hellittää vähän otettaan. Vainajat tulevat lähelle, ja hetkeksi maailmojen rajat hämärtyvät.
"Muistot lehahtelevat huoneessa, kiipeilevät seinätapeteissa, kurkistelevat verhojen välistä, ilo nousee, ikävä laskee."
Haikean kauniin tarinan jälkeen kirjassa on tietoaukeamia. Niissä kerrotaan tarkemmin, mikä Día de Muertos on, miten sitä vietetään, mitä ruokia siihen kuuluu ja miksi luurangot ovat niin tärkeä osa juhlaa.
Kirjassa on myös reseptejä. Meksikolainen kaakao, c h a m p u r r a d o on suomalaista vastinettaan paksumpaa ja suklaisempaa. Kuolleiden leipä, p a n d e m u e r t o muistuttaa hiukan suomalaista pullaa. C a l a v e r a-keksejä, sokerikuorrutteisia pääkalloja myydään Meksikossa toreilla ja katukojuissa ennen kuolleiden päivää.
Sanna Pelliccionin hyvin tummasävyinen kuvitus sopii kirjan aiheeseen. Eletäänhän vuoden pimeimpiä aikoja mielet mustina kuoleman ollessa lähellä. Liiduilla piirretyissä kuvissa hehkuu kyllä värejä, mutta taustat ovat tummat. Tässä kirjassa ei valkoista paperia näy.
Saimme kuusivuotiaani kanssa kirjan äärellä aikaiseksi hyvää keskustelua. Synkästä aiheestaan huolimatta kirjan tarina päättyy toiveikkaasti.
Pohdiskelin lukiessani, että suomalaiselle kulttuurille tekisi hyvää lainata pyhäinpäivään vähän perinteitä Día de Muertosista. Mieluummin siitä kuin halloweenista. Halloweenilla ei tunnu olevan mitään varsinaista järkevää sanomaa. Día de Muertos puolestaan on syvällinen ja lohdullinen juhla. Sen tuoma ilo olisi tervetullutta syksyn synkän pimeyden keskellä.
Muista minua rakkaudella
Teksti: Sanna Pelliccioni, Maami Snellman ja Kiti Szalai
Kuvitus: Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Teos 2020
VINKKI
Día de Muertosia sivutaan lyhyesti myös Veera Salmen ja Elina Warstan kirjassa Päiväkoti Heippakamu — Pablo ja heiluvat hampaat (Otava 2017). Kirjan päähenkilöllä Pablolla on lelukaveri Lopez. Iso-mama lähetti sen Meksikosta kauan sitten, kun oli Día de Muertos. Kuolleiden päivä on Meksikossa voimakkaasti luurankojuhla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti