Oletko kuullut karhukaisesta, mikroskooppisen pienestä eläimestä, joka on lähes tuhoutumaton? Se kestää hämmästyttävää kuumuutta ja hyytävää kylmyyttä. Se selviää tyhjiöstä ja uskomattomasta määrästä säteilyä. Se voi vaipua kymmeniksikin vuosiksi kuolonkaltaiseen horrokseen ja herätä sitten taas eloon.
Minä en ollut kuullut karhukaisesta, ennen kuin luin siitä Otus opuksesta (Otava 2020). Kitaristi Petri Kumelan ideasta alkunsa saanut Otus opus — Runoa ja totta pienistä eläimistä syntyi tiiviissä yhteistyössä kirjailija Laura Ruohosen ja kuvittaja Erika Kallasmaan kanssa.
Kumelan alkuperäisenä ajatuksena oli pyytää säveltäjäystäviltään ympäri maailmaa miniatyyrikappaleita kissaa pienemmistä otuksista.
Sävellyksiä kertyikin vuosien saatossa, ja nyt 35 niistä on päässyt uskomattoman hienoon Otus opukseen kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa. Musiikki on kuunneltavissa Otavan verkkosivuilla kirjasta saatavassa osoitteessa. Kumela julkaisi myös samaan aikaan kirjan kanssa levyn Small Creatures – A Musical Bestiary.
Ruohonen on loihtinut kustakin eläimestä runon, ja lisäksi eläimestä kerrotaan muutama tarkkaan valikoitu, kiinnostava fakta. Koska kuusivuotiaani ei ole koskaan ollut suuri runouden ystävä, hänelle lukiessani keskityin erityisesti faktoihin. Monen eläimen kohdalla kerrotut tosiasiat toimivat meille vain pontimena tutkia eläintä tarkemmin muistakin lähteistä.
Eniten etsimme lisätietoa karhukaisesta, josta Ruohonen kertoo muun muassa seuraavasti:
"Se kestää liki 300 asteen pakkasta ja on herännyt eloon kymmenien vuosien jälkeen, kun sille annetaan vettä."
Runossa hädin tuskin millimetrin kokoisen karhukaisen puhe on silkkaa uhoa:
"- -
Kaiken minkä keksit kestän!
Keksi lisää! Kestän kaiken!
Oon voittamaton karhukainen!"
Karhukaisen lisäksi kirjassa oli monia muitakin jännittäviä eläimiä, joista paljastui mielenkiintoisia seikkoja.
Puuntuhoojan toukasta lähtee niin voimakas paha haju, että sen voi metsässä liikkuva ihminenkin aistia. Pikkiriikkisestä malluaiskoiraasta lähtee kosiskellessa yhtä kova ääni kuin moottoripyörästä. Rapu pissaa päästään ja kimalaisen on kylmällä säällä lämmitettävä lentolihaksensa päästäkseen lentoon.
Vaikka tyttäreni ei taaskaan erityisemmin lämmennyt runoille, itse pidin niistä kovasti. Varsinkin Japani-henkiset runot kiehtoivat.
Yllätyksellisesti kotoinen orava oli sijoitettu Japaniin, sillä Kumela ja säveltäjä Pehr Henrik Nordgren olivat käyneet Japanissa Sapporossa Moiwa-vuorella, ja matkan innoittamana sai alkunsa miniatyyrisävellys Moiwa-vuoren oravasta.
"Sorea orava Moiwa-vuorella
sukii häntäänsä männynkuorella.
Sapporon valkeaa
kirsikan punaa,
kurki pesällään hautoo munaa.
- -"
Kirjan kuvitus hurmasi meidät molemmat. Ei ollut vaikea nähdä yhtäläisyyksiä Kallasmaan ja Eric Carlen tyylin välillä. Tyttären kanssa olemme hulluina Carlen kuvituksiin. Kallasmaa tunnistaa itsekin, mistä lähteestä on innoitusta saanut, sillä puuntuhoojan toukan hän on varustanut kyltillä, jossa lukee: "Hommage à Eric Carle".
Kuvitus on toteutettu kollaaseina. Kallasmaa on maalannut ohutta luonnospaperia ja koostanut kuvat paperista leikatuista kappaleista.
Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan yhteistyönä on ilmestynyt aiemminkin hienoja runokuvakirjoja: Allakka pullakka (2004), Yökyöpelit (2008) ja Tippukivitapaus (2017).
Lainasimme Otus opuksen kirjastosta, mutta ehkä teos pitäisi hankkia omaan hyllyyn. Rakastan kokonaistaideteoksia, joissa kielellinen ilmaisu yhdistyy kuvataiteeseen ja musiikkiin. Tämän kirjan äärellä viihtyy aidosti niin lapsi kuin aikuinenkin.
Annan plussaa siitä, että kirja on tehty oikeasti Suomessa. Tästä todisteena se on varustettu Avainlippu-merkillä.
Makupala kirjasta on katsottavissa Youtubessa.
Otus opus — Runoa ja totta pienistä eläimistä
Teksti: Laura Ruohonen
Kuvitus: Erika Kallasmaa
Konsepti ja musiikki: Petri Kumela
Kustantaja: Otava 2020
PS. Tänään vietetään kansainvälistä eläinten päivää. Otus opus on juuri sopiva kirja luettavaksi tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti