Lapsena rakastin pehmeänmuotoista, iloisenväristä barbaperhettä. Oli ihan mahtavaa, kun barbapapat pystyivät muuttamaan muotoaan. Ihailin perheen erikoista kammioista muodostuvaa kotia ja pohdin pääni puhki, olisinko mieluummin kauneutta rakastava Barbapupu vain kirjoihin uppoutuva Barbatipu.
Tyttäreni synnyttyä Barbapapa-kirjat olivat ensimmäisiä lastenkirjoja, jotka hain lapsuudenkodistani omaan hyllyymme.
Lukiessani kirjoja uudelleen aikuisena yllätyin. Tarinoissa olikin paljon enemmän syvyyttä ja yhteiskuntakritiikkiä kuin olin muistanut tai ylipäätään edes oivaltanut lapsena.
Kuvakirjoista ensimmäinen Barbapapa ilmestyi ranskaksi 50 vuotta sitten vuonna 1970, ja Otava kustansi sen suomeksi heti samana vuonna. Teoksen takana oli Pariisissa asunut ranskalais-yhdysvaltalainen pariskunta. Ranskalainen Annette Tison oli koulutukseltaan arkkitehti ja Yhdysvalloista kotoisin oleva Talus Taylor opetti luonnontieteitä.
Pariskunta keksi Barbapapan eräänä päivänä kävelyllä Luxemburgin puistossa. Hahmon esikuvana oli hattara ja nimikin oli väännös ranskankielen hattaraa tarkoittavasta sanasta barbe à papa.
Ensimmäisessä Barbapapa-kirjassa kuvataan, kuinka Barbapapa syntyi. Se kehittyi maan alla ja putkahti eräänä päivänä esiin Jaakon perheen puutarhassa.
Jaakko ystävystyi oitis vaaleanpunaisen olennon kanssa. Jaakon äidin mielestä se oli liian suuri asumaan perheen kanssa, joten Barbapapa passitettiin eläintarhaan.
Tietenkään se ei viihtynyt yksinään häkissä. Muotoa muuttamalla se pääsi helposti pois häkistä tutustumaan muihin eläimiin. Ne eivät siitä kuitenkaan piitanneet. Eläintarhanjohtaja suuttui karkailevaan Barbapapaan niin pahasti, että ajoi sen kokonaan pois eläintarhasta. Barbapapalla ei ollut paikkaa minne mennä.
"Barbapapa kuljeskeli kaupungilla, mutta hän pelkäsi autoja.
Hän ei voinut mennä minnekään.
Hänellä ei ollut rahaa eikä ystäviä.
Barbapapa oli yksinäinen ja itki."
Kuvissa Barbapapa on kuvattu aika surkean näköiseksi. Kumara ryhti ja itkuiset silmät saavat säälin heräämään.
Kirjassa ihmiset hyväksyivät Barbapapan vasta, kun se oli suorittanut kaupungissa urotekoja ja pelastanut ihmisiä. Suuren kokonsa ja muodonmuutoskykynsä ansiosta se pystyi auttamaan hädässä olevia, ja siitä tuli juhlittu sankari. Kun Barbapapasta oli tullut kuuluisa, se olikin yhtäkkiä tervetullut takaisin Jaakon perheen luo.
Tänään Suomessa vietetään asunnottomien yötä. Barbapapa-kirjan äärellä pienenkin lapsen kanssa pääsee puhumaan asunnottomuuden teemasta. Mielestäni lasten on hyvä ymmärtää, että Suomessakin on ihmisten välistä eriarvoisuutta, ja että joiltain puuttuu jopa kaikkein tärkein: oma koti.
Barbapapalle kävi lopulta hyvin. Jaakon isä rakensi sille oman talon puutarhaan. Vaikeiden vaiheiden jälkeen Barbapapan elämä asettui uomiinsa.
Meidän kaikkien yhteisenä vastuuna on varmistaa, että niin kävisi myös niille noin 4 600 kodittomalle, jotka Suomessa elävät muiden nurkissa tai jopa kokonaan kadulla.
Annette Tison & Talus Taylor: Barbapapa
Ranskankielinen alkuteos: Barbapapa
Suomennos: Jukka Kemppinen
Kustantaja: Otava 1983, 3. p.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti