Rakastetun Mur-karhun luojat Kaisa Happonen ja Anne Vasko keskustelivat Tammen lastenkirjojen kustantaja Saara Tiuraniemen johdolla perjantaina Helsingin Kirjamessut verkossa -tapahtumassa uudesta kirjastaan Pisara kuonolla, Mur (Tammi 2020).
Mur-karhun seikkailuja on saatu seurata nyt neljän kirjan verran. Murista on tullut hyvin suosittu, ja käännösoikeudet on myyty jo yli kymmenelle kielelle. Meilläkin Mur-karhua rakastaa niin äiti kuin tytär!
Kaisa Happonen ja Anne Vasko kuvailivat haastattelussa Mur-kirjojen syntyprosessia. Kirjat syntyvät tiiviissä yhteistyössä, vaikka Happosen vastuulla onkin kirjoittaminen ja Vasko huolehtii kuvituksesta.
Kuvakirjat ovat siitä hauskoja tehdä, että kuvittajan ja kirjailijan on mahdollista muodostaa työpari, jossa molemmat voivat vaikuttaa lopputulokseen. Kaisa Happonen ja Anne Vasko ovat vuoropuhelussa ja miettivät tarinaa rakentaessaan muun muassa, mitkä asiat kerrotaan sanoin ja mitkä kuvin.
Oli ihana kuulla, kuinka parivaljakko käy yhdessä kävelyillä ja keskustelee Murista ja muista hahmoista ja siitä millainen tarina voisi olla.
Happonen ja Vasko ovat luoneet yhdessä Pikkumetsän eli Murin metsän, joka on toisaalta aika rajattu alue, mutta jossa toisaalta vain mielikuvitus on rajana. Metsässä asuu Murin lisäksi paljon muitakin eläimiä. Yhteistyössä päätetään, mitkä niistä pääsevät kirjoissa kulloinkin esiin.
Edellisessä kirjassa Mur ja tähti (Tammi 2019) nähtiin aika monia metsän eläimiä. Uusimmassa kirjassa henkilöhahmoiksi ovat riittäneet vain Mur ja Iso.
Mur on poikkeuksellinen pikku karhu. Se ei useinkaan tee niin kuin
oletusarvoisesti tulisi tehdä. Sen sijaan se seuraa rohkeasti omaa
polkuaan. Oli hauska kuulla Happosen ja Vaskon vakuuttavan, että Mur on
paljon rohkeampi ja viisaampi kuin he itse ja että he ovat itsekin
oppineet Murilta.
Happosen mukaan kirja lähtee liikkeelle aika tyhjästä. Ensiksi tarvitaan halua ja malttia kuunnella ja tarkastella asioita. Sitten tulee idea, kenties ajatus jostain, mitä Mur haluaisi kertoa. Ajatusta kypsytellään, kunnes se lähtee kasvamaan. Alkuvaiheessa voi syntyä paljon ideoita, joista sitten karsitaan.
Kirjoitusprosessia aloitellessaan Kaisa Happonen antaa itselleen ensin luvan rönsyillä. Hän antaa tekstiä vaan tulla ja kirjoittaa turhaa miettimättä. Sen jälkeen koittaa karsimisvaihe. Jokainen virke valmiissa kirjassa on tarkkaan mietitty.
Mur-kirjat on kuvitettu kollaasitekniikalla. Oli yllättävää kuulla Anne Vaskon väittävän, ettei hän osaa piirtää. Hän taisi kylläkin aliarvioida itseään. Joka tapauksessa kollaasitekniikka sopii sellaisellekin, jolle piirtäminen ei ole kovin helppoa. Saksilla ja erilaisilla papereilla voi saada ihmeitä aikaan. Vaskon Mur-kuvitukset ovatkin aivan ihastuttavia. Rakastan niitä, samoin tytär.
Pisara kuonolla, Mur -kirjan tarinaa kehiteltäessä Kaisa Happosta kiehtoi ajatus siitä, miten jokin voi olla yhtä aikaa lähellä ja kaukana. Murin kuonolle putoaa pisara. Se on samaa vettä, mitä on meressä, vaikka meri on kaukana.
Murin tekisi kovasti mieli kertoa Isolle kuonolle pisaroita ropsauttaneesta pilvestä, mutta se ei onnistu. Iso on kertonut Murille olevansa vähän aikaa poissa.
"'Missä on poissa? Milloin tulet takaisin?'
'Ei mene pitkään. Ihan kohta', vastasi Iso.
'Mitä sinä teet siellä?' Mur kysyi.
Siihen Iso ei vastannut enää. Se oli jo siellä. Jossakin poissa."
Eiköhän se ole välillä näin lasten ja vanhempienkin välillä. Vanhempi voi olla lähellä, mutta silti kaukana.
Tunsin pienen piston sydämessäni, kun tajusin, että verkkokirjamessuihin paneutuneena äitinä olen nimenomaan viime päivinä ollut lasta fyysisesti lähellä, mutta silti poissa. Kuusivuotiaanikin on tämän huomannut, sillä eilen hän ihmetteli: "Äiti, miksi kirjat ovat sinulle niin tärkeitä?"
Loistava kysymys, johon ei ole yhtä vastausta. Kirjoista saa niin paljon. Olin aivan täpinöissäni kuunnellessani Kaisa Happosen lukevan omaa kirjaansa. "Kuuntele nyt", sanoin tyttärelle. "Etkö ymmärrä? Mikä tarina! Mitkä kuvat! Niin paljon pohdittavaa niin lyhyessä tekstissä."
Ehkä siinä hetkessä, kun tytär olisi toivonut äidin olevan paremmin läsnä, hän ei aivan ymmärtänyt. Onneksi on muita hetkiä, jolloin näen hänessä innon ja palon hyvän tarinan äärellä.
Mur-kirjoista olemme aina saaneet paljon. Oli mahtava kuulla, että Murin tarinalle on luvassa vielä jatkoa. Odotamme malttamattomina.
Pisara kuonolla, Mur
Teksti: Kaisa Happonen
Kuvitus: Anne Vasko
Kustantaja: Tammi 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti