Ukko Kukon pääsiäiseen kuuluu ikiaikainen kertomus ja syntymän ihme

Millainen mahtaa olla pääsiäinen kanalassa? Se selviää Meiju Bonsdorffin ja Mantsi Rapelin kuvakirjasta Ukko Kukon pääsiäinen (Kirjapaja 1989). Parasta kirjassa ovat ihanat, suuret kuvat, jotka johdattavat pääsiäistunnelmaan.

Kirjan päähenkilö on Ukko Kukko, maalaistalon kanatarhan itseoikeutettu valtias.

"— Taas on se aika vuodesta, tuumaili kukko tärkeän näköisenä. Tavallisesti talon emäntä keräsi kaikki munat koriinsa, mutta nyt yksi kanarouvista sai hautoa pesällisen munia poikasiksi asti. Se onni oli osunut Kana Kanelille. Sitä tiesi, että oli tulossa pääsiäinen."

Maatilalla odotetaan jännittyneinä kuuden suklaanruskean munan kuoriutumista. Muiden kanojen munat saavat lasten käsissä hienot maalipinnat. Ukko Kukon tehtävänä on munia lasten tyynyjen alle makeisyllätyksiä. Tärkeimpänä tehtävänään se pitää kuitenkin pääsiäiskertomuksen esittämistä. Joka vuosi se kertoo kanakatraalleen kertomuksen Pyhästä miehestä, joka asui kauan sitten kaukana täältä.

Kertomuksessa esiintyy kukkokin, sillä Pyhä mies sanoi oppilaalleen Pietarille: "— Ennen kuin kukko kolmesti laulaa olet sinä kieltänyt minut."

Vaikka Pietari ei uskonut Pyhän miehen sanoja, niin kuitenkin kävi. Kun kukko aamuvarhain kiekaisi komeasti, oli Pietari peloissaan jo kolmesti ehtinyt väittää, ettei tunne koko Pyhää miestä.

Kun Pietari sitten sai kuulla Pyhän miehen kuolleen, oli hän aivan murtunut. Kolmantena päivänä Pyhä mies kuitenkin nousi haudastaan, ja Pietari tapasi hänet. Pyhä mies antoi Pietarille anteeksi.

"Siitä asti on pääsiäistä vietetty iloisen ihmeen päivänä ja kerrottu tätä tarinaa kaikkialla, kanaloissa ja kaupungeissa, aina siellä missä on ollut kuulevia korvia koolla."

Kirjan tarina huipentuu siihen, kun kanalassa koetaan uuden elämän ihme. Rits, rats rasahtelevat rikki Kana Kanelin suklaanruskeat munat, ja kuusi kullankeltaista, puhtoista untuvikkoa saapuu maailmaan.

Ukko Kukon pääsiäinen on hieno kirja niille, jotka haluavat pääsiäisen aikaan muistaa myös pääsiäisen todellisen merkityksen.

Kahdeksanvuotiasta vähän häiritsi, että Ukko Kukon pääsiäiskertomuksessa puhuttiin vain Pyhästä miehestä. "Miksei voitu sanoa, että se oli Jeesus?" hän ihmetteli. Niin juuri, mitäpä sitä peittelemään.

Kuinka kirjakieli luodaan?

Lapsille suunnatut elämäkertakirjat ovat intohimoni. Tänään on Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä ja sen kunniaksi pääsen esittelemään suomen kirjakielen isästä kertovan teoksen A sanoi Agricola. Teoksella on kolme kirjoittajaa: Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen ja Maisa Tonteri. Kuvitus on Pekka Rahkosen.

Tarina sijoittuu vuoteen 1556 ja kertojana toimii Mikael Agricolan kuusivuotias poika Kristian. Hän on juuri saanut isältään lahjaksi Abckirjan.

"- Mitä aapiskirjaa isä luki pienenä? minä kysyn.
- Kun olin pieni, ei ollut Abckirjaa. Tämä on aivan ensimmäinen kirja, joka on kirjoitettu suomen kielellä, isä vastaa.
- Miten isä sitten oppi lukemaan? minä kummastelen.
- Minäpä kerron, isä sanoo."

Mikael Agricola kertoo pojalleen omasta elämästään: lapsuudestaan Pernajassa ja koulunkäynnistään Viipurissa, jossa hän oppi latinaa, lukemista ja kirjoittamista. Opettajaltaan hän kuuli saksalaisesta Martin Lutherista, jonka mielestä jokaisen tulisi voida lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Se oli ennenkuulumaton ajatus.

Kun Mikaelin koulumestari muutti Turkuun piispan kanslian hoitajaksi, hän otti Mikaelin mukaansa. Ei kulunut kauaakaan, kun piispan kanslian hoito oli jo Mikaelin vastuulla. Jonkin ajan kuluttua piispa lähetti Mikaelin jatko-opintoihin ulkomaille. Hän opiskeli maineikkaassa Wittenbergin yliopistossa Saksassa, jossa Martin Luther opetti.

Maisteriksi valmistuttuaan hän palasi Suomeen ja ryhtyi luomaan suomenkielistä kirjallisuutta.

"- Kirjoitustyö oli vaikeaa. Minun piti ratkaista monta kysymystä. Millaista suomen kieltä pitäisi käyttää? Pitääkö käyttää sitä kieltä, jota karjalaiset puhuvat, vaiko hämäläisten kieltä? Vai onko oikea se kieli, jota puhutaan Pohjanmaalla tai Turussa?
- Kenen kieltä isä sitten kirjoitti? minä utelen.
- Se, mitä täällä Turun seudulla puhutaan, on suomen kielen äiti, isä vastaa. - Yhdistin siihen sanoja ja ilmaisuja Pohjanmaalta, Hämeestä ja Karjalasta. Kielen tuli olla sellaista, että sitä ymmärrettäisiin joka puolella Suomenmaata."

Mikael Agricola joutui ratkaisemaan, miten käyttää kirjaimia ja keksimään sanoja sellaisille ilmaisuille, joita ei tunnettu suomen kielessä.

Kuvakirjassa kullekin aukeamalle on kerätty sanoja, joita Mikael Agricola käytti kirjoituksissaan. Suurin osa niistä on käytössä yhä tänä päivänä.

Suomen kirjakielen parissa ahertaessaan Mikael toimi samalla Turussa koulumestarina ja sittemmin Turun ordinariuksena eli piispan tehtävien hoitajana.

Kuvakirja päättyy siihen, kun Mikael kertoo pojalleen, että hänen on pian lähdettävä Moskovaan neuvottelemaan rauhasta. Armollisesti pienille lukijoille ei kerrota, ettei hän koskaan palannut tuolta matkalta, sillä hän kuoli paluumatkalla Kuolemanjärvellä.

Kuvakirjaosuuden jälkeen kirjassa on kuitenkin vielä laajempi katsaus Mikael Agricolan elämään, jossa elämäntarina viedään loppuun asti. Myös Kristian Agricolan elämäkerta käydään läpi. Suomen kirjakielen synnystä on siitäkin laaja katsaus. Lopussa on lähdeluettelo, josta voi etsiä lisää lukemista aiheesta.


Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen ja Maisa Tonteri: A sanoi Agricola
Kuvitus: Pekka Rahkonen
Kustantaja: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy 2017