Pääsiäisen perimmäisen merkityksen äärellä

Onko helppo puhua lapselle pääsiäisestä? Siis pääsiäisen todellisesta merkityksestä. Sellaisista varsin abstrakteista asioista kuin kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

Kuvakirja Atte ja Anna viettävät pääsiäistä (Lasten Keskus 2015) on tarkoitettu kasvattajan avuksi. Tekstin ovat kirjoittaneet Tytti Issakainen ja Maisa Tonteri. Kuvat ovat Pekka Rahkosen.

Kirjassa seurataan viisivuotiaan Annan ja seitsenvuotiaan Aten pääsiäiseen valmistautumista ja pääsiäisen viettoa. Tutuksi tulevat monet yleiset pääsiäisperinteet, kuten virpominen, rairuohon kasvatus ja munien maalaaminen.

Päiväkerhossa seurakuntatalolla Anna oppii, mitä Jeesukselle tapahtui pääsiäisenä. Lapsia varten on järjestetty varsin vaikuttavan näköinen pääsiäispolku, jonka eri pisteillä tutustutaan Jeesuksen viimeisen pääsiäisen tapahtumiin.

"Polku jatkuu hämärään huoneeseen, jossa on suuri kivi.

— Jeesus haudattiin kallioon hakattuun hautaan, opas sanoo.

— Haudan suulle vieritettiin iso kivi.

Opas pyytää kaikkia sulkemaan silmänsä. Annakin nostaa kädet silmilleen. Kuuluu jyrinää. Sitten lapset saavat avata silmänsä.

Anna hämmästyy. Koko huone on nyt valoisa. Haudan kivi on pois paikaltaan.

Kivellä istuu enkeli."

Pääsiäiseksi Anna ja Atte perheineen matkustavat maalle mummolaan. Lapset ihastelevat kanalassa kuoriutuvia tipuja ja iloitsevat pääsiäispupun tuomista suklaamunista. Pääsiäiskirkosta saa mukaansa kauniin keltaisen narsissin.

Mukavan ja lämminhenkisen tarinan perässä on vanhemmille informaatiota pääsiäisen historiasta ja pääsiäisperinteistä. Vanhemmille annetaan ohjeita, kuinka puhua pääsiäisestä lapsen kanssa. Muun muassa tällaisia viisaita sanoja kirjasta löytyy:

"Varsin pienelläkin lapsella on tunnetasolla kokemusta asioista, joista pääsiäisajan tapahtumissa kerrotaan. Hän tietää, millaista on joutua eroon jostakusta, jota rakastaa, ja miltä tuntuu, kun taas näkee tuon rakkaan ihmisen. Hän tietää, miltä tuntuu pelätä pimeässä, ja millaista on, kun valot syttyvät. Hän tietää, millaista on olla surullinen ja sitten taas iloinen. Hän on nähnyt, miten luonto talvella näyttää kuolevan ja kuinka se herää keväällä eloon."

Kirjan lopussa neuvotaan, kuinka lapsi ja aikuinen voivat yhdessä askarrella pääsiäiskoristeeksi näyttävän pääsiäispuun.

Tämä pieni vihkomainen kirja johdattaa mukavasti pääsiäistunnelmaan.

Hyvää pääsiäisaikaa kaikille!


Atte ja Anna viettävät pääsiäistä
Teksti: Tytti Issakainen ja Maisa Tonteri
Kuvitus: Pekka Rahkonen
Kustantaja: Lasten Keskus ja Kirjapaja 2015

Kuinka kirjakieli luodaan?

Lapsille suunnatut elämäkertakirjat ovat intohimoni. Tänään on Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä ja sen kunniaksi pääsen esittelemään suomen kirjakielen isästä kertovan teoksen A sanoi Agricola. Teoksella on kolme kirjoittajaa: Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen ja Maisa Tonteri. Kuvitus on Pekka Rahkosen.

Tarina sijoittuu vuoteen 1556 ja kertojana toimii Mikael Agricolan kuusivuotias poika Kristian. Hän on juuri saanut isältään lahjaksi Abckirjan.

"- Mitä aapiskirjaa isä luki pienenä? minä kysyn.
- Kun olin pieni, ei ollut Abckirjaa. Tämä on aivan ensimmäinen kirja, joka on kirjoitettu suomen kielellä, isä vastaa.
- Miten isä sitten oppi lukemaan? minä kummastelen.
- Minäpä kerron, isä sanoo."

Mikael Agricola kertoo pojalleen omasta elämästään: lapsuudestaan Pernajassa ja koulunkäynnistään Viipurissa, jossa hän oppi latinaa, lukemista ja kirjoittamista. Opettajaltaan hän kuuli saksalaisesta Martin Lutherista, jonka mielestä jokaisen tulisi voida lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Se oli ennenkuulumaton ajatus.

Kun Mikaelin koulumestari muutti Turkuun piispan kanslian hoitajaksi, hän otti Mikaelin mukaansa. Ei kulunut kauaakaan, kun piispan kanslian hoito oli jo Mikaelin vastuulla. Jonkin ajan kuluttua piispa lähetti Mikaelin jatko-opintoihin ulkomaille. Hän opiskeli maineikkaassa Wittenbergin yliopistossa Saksassa, jossa Martin Luther opetti.

Maisteriksi valmistuttuaan hän palasi Suomeen ja ryhtyi luomaan suomenkielistä kirjallisuutta.

"- Kirjoitustyö oli vaikeaa. Minun piti ratkaista monta kysymystä. Millaista suomen kieltä pitäisi käyttää? Pitääkö käyttää sitä kieltä, jota karjalaiset puhuvat, vaiko hämäläisten kieltä? Vai onko oikea se kieli, jota puhutaan Pohjanmaalla tai Turussa?
- Kenen kieltä isä sitten kirjoitti? minä utelen.
- Se, mitä täällä Turun seudulla puhutaan, on suomen kielen äiti, isä vastaa. - Yhdistin siihen sanoja ja ilmaisuja Pohjanmaalta, Hämeestä ja Karjalasta. Kielen tuli olla sellaista, että sitä ymmärrettäisiin joka puolella Suomenmaata."

Mikael Agricola joutui ratkaisemaan, miten käyttää kirjaimia ja keksimään sanoja sellaisille ilmaisuille, joita ei tunnettu suomen kielessä.

Kuvakirjassa kullekin aukeamalle on kerätty sanoja, joita Mikael Agricola käytti kirjoituksissaan. Suurin osa niistä on käytössä yhä tänä päivänä.

Suomen kirjakielen parissa ahertaessaan Mikael toimi samalla Turussa koulumestarina ja sittemmin Turun ordinariuksena eli piispan tehtävien hoitajana.

Kuvakirja päättyy siihen, kun Mikael kertoo pojalleen, että hänen on pian lähdettävä Moskovaan neuvottelemaan rauhasta. Armollisesti pienille lukijoille ei kerrota, ettei hän koskaan palannut tuolta matkalta, sillä hän kuoli paluumatkalla Kuolemanjärvellä.

Kuvakirjaosuuden jälkeen kirjassa on kuitenkin vielä laajempi katsaus Mikael Agricolan elämään, jossa elämäntarina viedään loppuun asti. Myös Kristian Agricolan elämäkerta käydään läpi. Suomen kirjakielen synnystä on siitäkin laaja katsaus. Lopussa on lähdeluettelo, josta voi etsiä lisää lukemista aiheesta.


Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen ja Maisa Tonteri: A sanoi Agricola
Kuvitus: Pekka Rahkonen
Kustantaja: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy 2017