Teimme talvilomamatkan Berliiniin ja ennen matkaa ajattelin, että olisi kiva lukea saksalaisia lastenkirjoja. Huomasin, että tietämykseni saksalaisesta lastenkirjallisuudesta on melkoisen huono.
Omia hyllyjämme haravoimalla löysin Hartmut Bieberin Karra Karhu -kirjoja, Liane Schneiderin Laura-kirjan ja Stefanie Dahlen
Mansikkahaltijatar-kirjan. Kirjastosta olemme lainanneet Christa Kempterin ja Frauke Weldinin
Herra Jänis ja rouva Karhu -sarjaa.
Tiedän myös joitain saksalais-amerikkalaisia lastenkirjailijoita. Eric Carle on minun ja tyttäreni suuri suosikki. Hänen The Very Hungry Caterpillar (suom. Pikku toukka paksulainen) -kirjaansa luettiin meillä kolmisen vuotta sitten tosi usein. H. A. ja Margret Reyn luoma Utelias Vili (Curious George) on meille myös hyvin tuttu. Carlea ja Reyn pariskuntaa ei kuitenkaan voi varsinaisesti pitää saksalaisina kirjailijoina, koska he ovat koko aktiivisen uransa ajan asuneet Yhdysvalloissa.
Jos osaat vinkata muita tämänpäivän saksalaisia (suomennettuja) lastenkirjoja ja -kirjailijoita, niin laita kommenttia.
Talvisen aiheensa vuoksi päätin tänään esitellä tarkemmin Christa Kempterin ja Frauke Weldinin kirjan Herra Jänis ja rouva Karhu kelkkamäessä. Kirja kertoo säntillisestä ja siististä herra Jäniksestä ja hänen kämppiksestään rouva Karhusta, joka on suurpiirteisempi ja arvostaa enemmän nautintoa kuin järjestystä. Kirjan jännite syntyy juuri hahmojen erilaisista luonteista.
On satanut paljon lunta ja herra Jänis rehkii saadakseen pihan puhtaaksi. Rouva Karhulle lumi edustaa mahdollisuutta elämyksiin. Se rakentaa lumiukon ja halajaa sitten pulkkamäkeen.
Herra Jänistä ei kelkkailu kiinnosta. Se on uuvuttanut itsensä lapioinnissa. Sitä paitsi sen vanha kelkka on liian pieni rouva Karhulle. Rouva Karhu ei suostu kuuntelemaan vastaväitteitä, joten mäkeen lähdetään.
Rouva Karhu nauttii vauhdin hurmasta ja hakee mojovia hyppyreitä. Herra Jänikselle riittäisi vähempikin vauhti. Myös kelkalle hurjapäinen rouva Karhu on liikaa ja kelkka räsähtää rikki. Rouva Karhu-raukka kierii alas rinnettä ja loukkaa päänsä puuhun törmätessään.
Herra Jänis oli aivan oikeassa mitä tuli kelkan kestävyyteen ja liian kovaan vauhtiin. Se voisi tyytyväisenä todeta, että 'minähän sanoin' ja ajatella, että kelkkailut on nyt kelkkailtu. Katsellessaan voipunutta rouva Karhua kääre päässään se kuitenkin tuntee myötätuntoa.
"Rouva Karhu parka, herra Jänis miettii. Se niin iloitsi kelkkailusta."
Herra Jänis päättää piristää rouva Karhua tavalla, joka ei sille itselleen ehkä ole niin tärkeää, mutta rouva Karhulle varmasti täydellisen sopiva yllätys. Se vasta on todellista ystävyyttä!
Christa Kempter & Frauke Weldin: Herra Jänis ja rouva Karhu kelkkamäessä
Saksankielinen alkuteos: Herr Hase und Frau Bär - Die lustige Schlittenfahrt
Suomennos: Rauna Sirola
Kustantaja: Lasten Keskus 2015
Talvisen aiheensa vuoksi päätin tänään esitellä tarkemmin Christa Kempterin ja Frauke Weldinin kirjan Herra Jänis ja rouva Karhu kelkkamäessä. Kirja kertoo säntillisestä ja siististä herra Jäniksestä ja hänen kämppiksestään rouva Karhusta, joka on suurpiirteisempi ja arvostaa enemmän nautintoa kuin järjestystä. Kirjan jännite syntyy juuri hahmojen erilaisista luonteista.
On satanut paljon lunta ja herra Jänis rehkii saadakseen pihan puhtaaksi. Rouva Karhulle lumi edustaa mahdollisuutta elämyksiin. Se rakentaa lumiukon ja halajaa sitten pulkkamäkeen.
Herra Jänistä ei kelkkailu kiinnosta. Se on uuvuttanut itsensä lapioinnissa. Sitä paitsi sen vanha kelkka on liian pieni rouva Karhulle. Rouva Karhu ei suostu kuuntelemaan vastaväitteitä, joten mäkeen lähdetään.
Rouva Karhu nauttii vauhdin hurmasta ja hakee mojovia hyppyreitä. Herra Jänikselle riittäisi vähempikin vauhti. Myös kelkalle hurjapäinen rouva Karhu on liikaa ja kelkka räsähtää rikki. Rouva Karhu-raukka kierii alas rinnettä ja loukkaa päänsä puuhun törmätessään.
Herra Jänis oli aivan oikeassa mitä tuli kelkan kestävyyteen ja liian kovaan vauhtiin. Se voisi tyytyväisenä todeta, että 'minähän sanoin' ja ajatella, että kelkkailut on nyt kelkkailtu. Katsellessaan voipunutta rouva Karhua kääre päässään se kuitenkin tuntee myötätuntoa.
"Rouva Karhu parka, herra Jänis miettii. Se niin iloitsi kelkkailusta."
Herra Jänis päättää piristää rouva Karhua tavalla, joka ei sille itselleen ehkä ole niin tärkeää, mutta rouva Karhulle varmasti täydellisen sopiva yllätys. Se vasta on todellista ystävyyttä!
Christa Kempter & Frauke Weldin: Herra Jänis ja rouva Karhu kelkkamäessä
Saksankielinen alkuteos: Herr Hase und Frau Bär - Die lustige Schlittenfahrt
Suomennos: Rauna Sirola
Kustantaja: Lasten Keskus 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti