Hyvää ystävänpäivää!
Päästäkseni ystävyystunnelmaan kaivoin kirjahyllystäni esiin vanhat muistokirjavärssyjä sisältävät teokseni. Niitä on kaksi: Taina Huuhtasen toimittama Ystäväni muistokirja ja Leena Järvenpään toimittama Muistoa minulta pyysit...
Mahtavatkohan nykyajan lapset harrastaa enää lainkaan muistokirjoja? Epäilen, etteivät diginatiivit ymmärrä mitään sellaisten hienouksien päälle. Some lienee korvannut muistokirjan kaltaiset viestintävälineet. Lapsuudessani 1980-luvulla minulla ja joillakin kavereillani vielä oli muistokirja.
Jos kysyt nyt, että 'ai, mikä muistokirja', niin Taina Huuhtanen selittää asiaa teoksessaan:
"Muistovärssyjen kokoaminen kauniisti sidottuun muistoalbumiin, laulu- ja muistovihkoon tai kiiltokuvin koristeltuun muistokirjaan on Suomessa yli satavuotias perinne. Se on kansanperinnettä, joka on liukunut väestöryhmästä toiseen, ikäkaudesta toiseen ja tilanteesta toiseen. Se on muuntuvaa ja joustavaa perinnettä."
Värssyperinteen esikuvat saatiin Suomeen Saksasta ja Ruotsista. Muistokirjoja kirjoiteltiin ensin säätyläisten keskuudessa ja tietysti ruotsiksi. Suomenkielisen muistokirjaperinteen tyyssijaa olivat alun perin erilaiset koulut ja oppilaitokset.
Muistovärssyjä keräsivät ensin aikuistuvat neidot. Ajan kuluessa tapa valui yhä nuorempien koululaisten harrastukseksi. Lapsuudessani muistokirjat olivat ala-asteikäisten lasten perinnettä, aivan kuten Huuhtanen kirjoittaakin vuonna 1983 ilmestyneessä kirjassaan:
"Tänä päivänä muistovärssyjä keräävät 7-8 -vuotiaat tytöt, joiden albumina on koreakantinen, kiiltokuvin koristeltu muistokirja. Siihen kirjoittavat ensin vanhemmat, sitten lähiomaiset ja sen jälkeen koulutoverit, opettajat ja leikkitoverit. Värssyt ovat aikuisten kirjoittamia elämänohjeita ja ikätovereiden hupivärssyjä."
Kuvaus sopii hyvin omaan muistokirjaani.
 |
| Oma muistokirjani |
Huuhtasen ja Järvenpään kirjoihin on koottu kattava kokoelma muistovärssyjä. Huuhtanen on käyttänyt lähteinään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitoksen kokoelmia sekä yksityisiä muistokirjoja. Järvenpään värssyt ovat peräisin lukuisten ystävien ja työtovereiden muistovihoista.
Tässä muutamia näytteitä, jotka sopivat vaikka ystävänpäiväkorttiin. Värssyt ovat Leena Järvenpään teoksesta Muistoa minulta pyysit...
"Tahdon olla ystäväsi,
muista mua aina,
jos et aina muistaisi,
niin edes lauantaina."
"Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko,
niillä se sitoo ystävät yhteen
niinkuin maamies pellolla lyhteen."
"Monta sull' on ystävää
ja moni muistaa sinua,
anna olla sydämessäs'
pieni sija minulla."
 |
| Värssy Leena Järvenpään toimittamassa kirjassa Muistoa minulta pyysit... (Karisto 2006) |
 |
| Sivu omasta muistokirjastani |
 |
| Sivu omasta muistokirjastani |
Taina Huuhtanen: Ystäväni muistokirja
Kustantaja: Otava 1983
Leena Järvenpää: Muistoa minulta pyysit...
Kustantaja: Karisto 2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti