Tänään
on Lainan nimipäivä. Monet kirjastot ympäri Suomea viettävät juhlapäivää Lainan päivänä.
Pääkaupunkiseudun kirjastoissakin on tänään monenlaista ohjelmaa. Monissa kirjastoissa myydään poistolehtiä ja -kirjoja. Joissain kirjastoissa tarjotaan aamukahvit. Viikin kirjastossa voi askarrella ystävänpäiväkortteja kirjaston tarjoamista materiaaleista klo 14-17.
Lainan päivän kunniaksi luemme tänään Miina ja Manu kirjastossa -kirjaa, jonka on kirjoittanut Tuula Puranen ja kuvittanut Kristian Huitula. Kyseessä on selkokirja, mikä tarkoittaa sitä, että sen kieli on yleiskieltä helpommin luettavaa ja ymmärrettävää niin sanastonsa kuin rakenteensakin puolesta. Selkokirjat sopivat erityisen hyvin esim. kehitysvammaisille, lukihäiriöistä kärsiville, maahanmuuttajille tai lukemaan opetteleville lapsille.
Myönnän olleeni hiukan ennakkoluuloinen ennen kirjan lukemista. Ajattelin, että selkokieli olisi ehkä niin pelkistettyä, että se tuntuisi liian yksinkertaiselta ja vivahteettomalta. Selkokielen tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä tekstistä tylsää. Miina ja Manu kirjastossa -kirjassa teksti on mielestäni onnistunutta. Teksti on selkeää ja kulkee hyvin eteenpäin.
Pääkaupunkiseudun kirjastoissakin on tänään monenlaista ohjelmaa. Monissa kirjastoissa myydään poistolehtiä ja -kirjoja. Joissain kirjastoissa tarjotaan aamukahvit. Viikin kirjastossa voi askarrella ystävänpäiväkortteja kirjaston tarjoamista materiaaleista klo 14-17.
Lainan päivän kunniaksi luemme tänään Miina ja Manu kirjastossa -kirjaa, jonka on kirjoittanut Tuula Puranen ja kuvittanut Kristian Huitula. Kyseessä on selkokirja, mikä tarkoittaa sitä, että sen kieli on yleiskieltä helpommin luettavaa ja ymmärrettävää niin sanastonsa kuin rakenteensakin puolesta. Selkokirjat sopivat erityisen hyvin esim. kehitysvammaisille, lukihäiriöistä kärsiville, maahanmuuttajille tai lukemaan opetteleville lapsille.
Myönnän olleeni hiukan ennakkoluuloinen ennen kirjan lukemista. Ajattelin, että selkokieli olisi ehkä niin pelkistettyä, että se tuntuisi liian yksinkertaiselta ja vivahteettomalta. Selkokielen tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä tekstistä tylsää. Miina ja Manu kirjastossa -kirjassa teksti on mielestäni onnistunutta. Teksti on selkeää ja kulkee hyvin eteenpäin.
Teksti on ladottu kapeiksi palstoiksi, mikä helpottaa tekstin hahmottamista. Tarina on aika pitkä, joten siinä mielessä se ei päästä lukijaa helpolla.
Manu löytää maasta oudon esineen. Onko se maljakko vai mammutin syöksyhammas? Asiaa mennään selvittämään kirjastoon.
Kirjastonhoitaja lähtee oppaaksi näyttämään tietä mammuteista kertovien kirjojen hyllylle. Matkan varrella tulee tutuiksi kirjaston rakenne ja erilaiset toiminnot. Kirjastossa voi lukea kirjoja, käyttää tietokonetta ja kuunnella musiikkia kuulokkeilla. Miinan ja Manun kirjastossa on jopa kahvila ja piano, jota asiakkaat voivat soittaa.
"Miina ja Manu saapuvat
kirjojen lainaustiskille.
- Ja tässäkö maksetaan,
Manu tiedustelee reippaasti.
- Lainaaminen ei maksa mitään,
kirjastonhoitaja kertoo.
Miina asettaa tiskille
mammuttikirjan ja äänilevyn.
Sitten hän antaa kirjastokortin
kirjastonhoitajalle.
Kun Miina on lainannut
mammuttikirjan ja äänilevyn,
lapset sanovat näkemiin
ja astelevat ulos."
Loppujen lopuksi selviää, ettei outo esine ollutkaan mikään mammutin syöksyhammas. Kirjastossa oli silti hauska käydä.
Kirja sopii erinomaisesti esimerkiksi maahanmuuttajille johdatukseksi suomalaiseen kirjastoon. Olemme todella onnekkaita, kun meillä on ilmainen kirjastojärjestelmä. Arvostakaamme sitä lainaamalla ahkerasti kirjastosta!
Miina ja Manu kirjastossa
Teksti: Tuula Puranen
Kuvitus: Kristian Huitula
Kustantaja: Satukustannus Oy 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti