Esitin kysymyksen tyttärelleni. "Ei", hän vastasi. "Talvella ei voi keinua."
"Miksei?" ihmettelin.
"No, koska jos keinussa on jäätä, voi liukastua ja pudota keinusta", tyttäreni selitti. Niin oli tarhassa opetettu.
Muistan omasta lapsuudestani, että puistoista irrotettiin ja vietiin keinut pois talveksi. Talvella ei voinut keinua. Siksi olin hämmästynyt lukiessani Pulmu keinuu -kirjaa.
On talvi ja on satanut paljon lunta. Keinut pihalla ovat ihan lumen peitossa. Pikkuinen Pulmu-tyttö lähtee keinumaan. Hän harjaa lumen pois keinusta ja kiipeää kyytiin. Ennen Pulmu keinui vauvakeinussa, mutta nyt hän uskaltautuu jo rengaskeinuun. Isä ei estele. Hän vaan syöttää lintuja iloisesti hymyillen. Niinhän siinä sitten käy, kuten epäilinkin: Pulmu putoaa!
"Ei haittaa, jos putoaa. Lumi on pehmeää. Hangesta pääsee ylös, kun huitoo ja ponnistaa."
Pulmu retkottaa kinoksessa kädet ja jalat levällään ja naama naurussa. Alan jo epäillä, että talvella voi sittenkin keinua. Minua ja tytärtäni on huijattu. Pulmu ainakin keinuu niin kauan, että isää rupeaa jo paleltamaan.
 |
| Mekin löysimme siten paikan, jossa voi keinua talvella |
Pulmu keinuu on pahvisivuinen taaperokirja. Se sopii pienelle lukijalle, sillä selkeät kuvat näyttävät juuri oleellisen ja teksti on lyhyt. Joka aukeamalla on vain pari lausetta.
Pohdimme tyttäreni kanssa, mikä eläin Pulmu oikein on. Ei hän aivan ihmiseltäkään näytä. Tyttäreni arveli hänen olevan koira. Minä en ole varma. Jokainen saanee päättää itse.
Riina Katajavuori: Pulmu keinuu
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Schilds & Söderströms 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti