Keväällä tarkkaillaan lintuja ja rakennetaan niille pönttöjä

Mitä lintuja naapurustossanne liikkuu? Nyt on juuri oikea aika selvittää asia ja lähteä kenties vähän pidemmällekin linturetkelle. Tällä viikolla vietetään nimittäin BirdLife Suomen ja Luonto-Liiton joka toukokuista Lasten lintuviikkoa.

Sen kunniaksi kaivoin esiin toissa vuonna ilmestyneen Aira Savisaaren kirjoittaman ja Hannamari Ruohosen kuvittaman kirjan Niilo rakentaa pöntön (Karisto 2019).

Kirjan alussa Niilo on linturetkellä isänsä ja ystävänsä Hillan kanssa. Kolmikko on kiivennyt lintutorniin, josta on hyvät näköalat.

"Niilo ja Hilla bongaavat lintuja.
Se tarkoittaa sitä, että Niilo ja Hilla katsovat tarkasti ympärilleen.
Isä kirjoittaa havaintovihkoon kaikki linnut, jotka Niilo ja Hilla näkevät."

Aika monta lintua Niilo ja Hilla havaitsevatkin, ainakin talitintin, västäräkin, kalalokin, variksen, laulujoutsenen ja harakan.

Kiikareita on vain yhdet ja niistä tulee välillä riitaa, kun molemmat lapset haluaisivat katsoa yhtä aikaa. Enimmäkseen retkellä on kuitenkin hauskaa. Mukana repussa on eväsleipiä ja pillimehua.

Kotona lintuteema jatkuu. Niilo ja Hilla pääsevät nimittäin rakentamaan Niilon isän kanssa linnuille kodin eli linnunpöntön. Kolmikon rakennuspuuhat on esitetty niin havainnollisesti, että niiden avulla aloitteleva pöntön rakentajakin onnistuisi varmasti nikkaroimaan linnuille kelpo asumuksen. Varmuuden varalta kirjan taakse on kirjoitettu vielä havainnollisemmat ohjeet. Niistä opin muutaman käytännön vinkin, joita en olisi tullut itse ajatelleeksi.

Tiedätkö, miksi pöntön rakennusmateriaalina tulee käyttää karkeaa, höyläämätöntä lautaa?
- Näin poikaset pääsevät kiipeämään aikanaan helpommin ulos pöntöstä.

Tiedätkö, miksi lentoaukko tulee porata lievästi yläviistoon?
- Näin sadevesi ei pääse valumaan pönttöön.

Tiedätkö, miksi kattoa ei kannata naulata paikoilleen vaan kiinnittää rautalangalla?
- Näin pöntön puhdistus onnistuu kätevästi, kun katon voi irrottaa.

Pöntön rakennettuaan Niilo ja Hilla ryhtyvät itsekin linnuiksi. Suuresta pahvilaatikosta tulee heille sopiva pönttö, jossa nälkäiset poikaset ahmivat Niilon äidin syöttämiä kurkunsuikaleita. Hyvinsyöneet poikaset oppivat ennen pitkää lentämään.

"Hui-ii-iii, miten hienoa on lentää!
Niilo ja Hilla liitelevät pihalla.

He ajavat siivet selällään toisiaan takaa
puiden ja pensaiden keskellä."

Savisaaren teksti on selkeää ja kuvaa suloisella tavalla lasten ja vanhempien arkisia kevätpuuhia. Ruohosen puuvärikuvat ovat juuri niin ihania kuin Ruohoselta osaa odottaakin. 


Aira Savisaari: Niilo rakentaa pöntön
Kuvitus: Hannamari Ruohonen
Kustantaja: Karisto 2019 

 

Toivo ja mummon lintu

Miltä tuntuisi viettää kesää pienellä luodolla kaukana kaikesta? Tylsäähän se on, ainakin Toivon mielestä.

Benji Daviesin rakastetut kuvakirjat Toivo ja valas sekä Toivo ja talviyö ovat saaneet jatkoa. Kirjassa Toivo ja mummon lintu seurataan Toivon kesänviettoa mummon luona pienessä mökissä ulkomeren ympäröimänä. Luodolla ei ole paljonkaan tekemistä. Vähän höpsähtäneen oloisella mummolla on jatkuvasti kädet täynnä työtä eikä aikaa leikkiä Toivon kanssa.

Kuva: Karisto Oy

 
Eräänä päivänä laskuveden aikaan Toivo näkee kaukana hiekalla jotain kiinnostavaa. Vihdoin jotain, mistä innostua! Toivo lähtee tutkimusretkelle. 

Meren äärellä kasvaneena Toivon pitäisi tietää, että meri voi olla petollinen. Sää voi muuttua hetkessä. Kamppaillessaan myrskyssä liukkaita kiviä pitkin takaisin kohti luotoa veden noustessa koko ajan, Toivo taitaa jo luulla hetkensä koittaneen. Onneksi mummo on tilanteen tasalla.

Myrsky lähentää Toivoa ja mummoa. Kokemuksen jälkeen mummolla on enemmän aikaa lapsenlapselleen.

"Toivo mietti, miten yksin mummo olikaan ollut.
Koko loppukesän he olivat yhdessä ja tutkivat joka ikisen kiven ja kallion."

Kun kesän päätyttyä Toivon on aika palata kotiin, jääkö mummo taas ihan yksin? Vai onko mahdollista, että hänelle olisi löytynyt uusi ystävä?

Benji Daviesin kirjat kertovat suurista asioista vähäeleisen rauhallisesti. Kirjailijan rakkaus merta kohtaan välittyy hyvin kirjan sivuilta. Suosittelen lämpimästi.

Benji Davies (teksti ja kuvat): Toivo ja mummon lintu
Englanninkielinen alkuteos: Grandma Bird
Suomennos: Sanna Niemi
Kustantaja: Karisto 2019

Top 3 — Toukokuun nautittavimmat kirjat

Maailma on täynnä kiinnostavia lastenkirjoja. Luemme tyttäreni S:n kanssa paljon ja törmäämme hyviin kirjoihin jatkuvasti. Olisi kiva pystyä kirjoittamaan niistä kaikista, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista. Jonkinlaista valintaa on pakko tehdä.

Tässä sadannessa postauksessani päätin esitellä teille kolme kirjaa, joista nautimme erityisesti tässä kuussa. Kirjat on valittu sillä perusteella, että niistä nauttivat niin äiti kuin tytär. Valintaa tehdessä on huomioitu vain kirjat, joista en ole jo kirjoittanut omaa postausta. Isabel Minhós Martinsin ja Yara Konon teos Sata siementä, jotka lensivät pois olisi itseoikeutetusti kuulunut kolmen kärkeen, mutta en esittele sitä uudelleen, kun olen jo siitä kirjoittanut.

Erakkorapu etsii kotia

Eric Carlen kirjoittama ja kuvittama Erakkorapu etsii kotia edustaa Carlen pettämätöntä tyyliä. Kirjassa erakkorapu on kasvanut liian suureksi kotina käyttämään kotiloonsa. On aika etsiä uusi koti. Suurempi kotilo löytyy melko helposti, mutta erakkoravun mielestä se on liian arkisen näköinen. Alkaa vuoden kestävä matka, jonka aikana rapu muokkaa kodista mieleisensä.

Lapsi voi opetella kirjan avulla kuukauden nimet. Kirjaa voi lukea myös loistavana tietokirjana joistain meressä elävistä olioista.

Äiti piti eniten Eric Carlen mahtavasta taiteellisesta, kollaasitekniikalla toteutetusta kuvituksesta. S kiinnostui merenelävistä: erakkoravuista, merivuokoista, meritähdistä, koralleista, etanoista, merisiileistä ja lyhtykaloista. Kirjan viimeiselle sivulle on koottu tietoa näistä kirjassa mainituista eliöistä. Tämä tietopaketti taisi kiinnostaa S:ää eniten.

Eric Carle (teksti ja kuvat): Erakkorapu etsii kotia
Englanninkielinen alkuteos: A House for Hermit Crab
Suomennos: Silja Hiidenheimo
Kustantaja: Weilin+Göös 1989

What's Up?

Olivia Cosneaun ja Bernard Duisitin What's Up? on paitsi kirja myös paperinen taideteos. Se kertoo erilaisista linnuista. Teksti on hyvin lyhytsanaista ja yksinkertaista. Joka aukeamalla linnuilta kysytään "Hei linnut, mikä meininki?", jonka jälkeen linnut vastaavat, mitä ovat parhaillaan tekemässä.

"Hey little owl, what's up?
I'm waking up."

Kirjan varsinainen juju on kivalla graafisella tyylillä piirretyt kuvat, joissa on aina jokin ponnahduselementti. Englanniksi kirjaa kuvataan termillä "a FLIP-FLAP-POP-UP book". Kun vetää nuolella varustetusta läpästä, linnut liikkuvat. Riikinkukko levittää siipensä, tikka hakkaa puuta ja punarinta pyrähtää lentoon.

Ostin kirjan parisen vuotta sitten Ateneumin myymälästä. Museokaupat ovat loistavia paikkoja löytää kiinnostavia kirjoja!

Äiti ja S pitivät molemmat eniten ponnahtavista linnuista.

Olivia Cosneau (teksti ja kuvat): What's Up?
Ponnahduskuvien tekninen suunnittelu: Bernard Duisit
Ranskankielinen alkuteos: Tu fait quoi?
Kustantaja: Thames & Hudson Ltd, London 2017

Kun minä synnyin

Millaista oli tulla tähän maailmaan? Sitä Isabel Minhós Martins pohtii Madalena Matoson kuvittamassa kirjassa Kun minä synnyin. Kaikki oli ennennäkemätöntä ja uutta. Ei tuntenut vielä ketään, ei ollut nähnyt vielä mitään. Maailma tarjosi aisteille ihania yllätyksiä. Oli niin paljon koettavaa ja opittavaa, ja oppiminen jatkuu yhä.

"Kun minä synnyin, en osannut edes haaveilla taivaasta tai siitä että taivas muuttaa väriään tai siitä miten kauniita pilvet ovat.

Kun minä synnyin, kaikki oli uutta.

Kaikki odotti ensi kertaansa."

Kuvien päälle ladottu teksti on kuin moderni runo. Kuvat ovat tyylikkään graafiset. Taustavärinä nähdään paljon mustaa, mikä on ehkä viittaus siihen, että äidin mahassa oli vain pimeyttä, ei mitään nähtävää.

Äitiä ihastutti eniten runonomaisesti virtaava kieli, jota oli nautinto lukea ääneen. S:lle tuntui olevan tärkeintä kirjan herättämä keskustelu. Kirja kirvoitti hänet pohtimaan omaa syntymäänsä ja kyselemään, millainen hän itse oli vastasyntyneenä.


Isabel Minhós Martins: Kun minä synnyin
Kuvitus: Madalena Matoso
Portugalinkielinen alkuteos: Quando eu nasci
Suomennos: Antero Tiittula
Kustantaja: Etana Editions 2019

Lintuja tarkkailemaan

Herään usein aamuyöstä talitinttien konserttiin. Tityy, tityy, tityy... Kun haluaisi vielä nukkua, se kuulostaa rasittavalta mekkalalta. Jospa tiaiset laulaisivat edes titityy, kuten vanhoina hyvinä aikoina, laulu kuulostaisi enemmän musiikilta. Missä vaiheessa ja miksi talitinttien laulu on muuttunut?

Vastaus kysymykseeni löytyi Mauri Kunnaksen ja Reijo Ikävalkon Hullunkurisesta lintukirjasta, jonka nappasin mukaani Lapsimessujen kirjanvaihtopisteestä.

"Talitiainen eli talitintti on kaikille tuttu. Samoin sen laulu titityy. Nykyään kuitenkin yhä useammat talitiaiset sanovat tityy, etenkin kaupungeissa. Talitiaisista on tullut kiireisiä juppeja, joilla ei ole aikaa turhan pitkiin laulunlurituksiin. Tityy, täytyykin tästä lähteä!"

Kevät on loistavaa aikaa lintujen tarkkailuun. On ollut hauska seurata lintujen kevätmuuttoa ja nähdä välillä pienten matkalaisten levähtävän omalla pihallakin. Useimmat linnut ovat jo saapuneet ja pesimäaika on parhaimmillaan.

Tällä viikolla Birdlife Suomi viettää Lasten lintuviikkoa. Viikon ideana on lähteä linturetkelle yhdessä oman perheen, ystäväporukan, päiväkotiryhmän tai koululuokan kanssa tarkkailemaan lintuja. Lintuja ei tarvitse tunnistaa, vaan tarkoituksena on havainnoida, mitä linnut tekevät.

Kieliposkella tehty Hullunkurinen lintukirja ei varsinaisesti sovellukaan lintujen tunnistamisen apuvälineeksi. Kunnaksen kuvissa linnut on inhimillistetty ja monesti puettu. Kirja tarjoaa kuitenkin kiinnostavaa tietoa linnuista ja niiden käyttäytymisestä.

Havainnoimalla varpusparvea voi kuulemma huomata, että varpuset ovat melkoisia tappelupukareita. Parvessa on jatkuva kähinä käynnissä.

Tiesitkö, mistä kivitasku on saanut nimensä? Olen ihmetellyt sitä tarha-ajoista alkaen, sillä päiväkodissamme oli Kivitaskut-niminen ryhmä. Nyt asia selvisi. Kivitaskun ääni kuulostaa kuulemma siltä kuin lyötäisiin yhteen kahta kiveä. Siitä outo nimi.

Meidän pihapiirissämme näkee useimmin talitiaisia, mustarastaita ja punarintoja. Pensaissa pyrähtelee varpusia ja västäräkki värisyttää pitkää pyrstöään. Kun haukka eksyy tienoille, varikset ajavat sen pois. Kaikista näistä ja monista muista linnuista voi lukea Hullunkurisesta lintukirjasta.


Hullunkurinen lintukirja
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvitus: Mauri Kunnas
Kustantaja: Gummerus 1987
10. painos


VINKKI

Toinen Lasten lintuviikolle hyvin sopiva kuvakirja on Aira Savisaaren kirjoittama ja Hannamari Ruohosen kuvittama Niilo rakentaa pöntön (Karisto 2019). Siinä Niilo kiikaroi ystävänsä Hillan kanssa lintuja lintutornissa ja isä kirjoittaa havainnot ylös. Niilo ja Hilla myös rakentavat kirjassa linnuille pesäpöntöt.