Toivo ja talviyö vie etsintäretkelle jäätyvälle merelle

Talven tulo pääsee yllättämään Benji Daviesin kirjassa Toivo ja talviyö. Kirja on itsenäinen jatko-osa kirjalle Toivo ja valas, jossa Toivo pelasti rannalle ajautuneen valaanpoikasen. 

Toivo on pieni poika, joka asuu kalastajaisänsä kanssa rannikolla. Isä suuntaa vielä merelle kalastusveneellään, vaikka meri alkaa jo jäätyä.

Kun isää ei vielä pimeälläkään kuulu takaisin kotiin, on Toivo kovasti huolissaan. Ei varmasti ole hyvä ajatus lähteä yksin jäätyneelle merelle pimeässä ja sankassa lumipyryssä, mutta Toivon on pakko lähteä etsimään isää.

Kuin ihmeen kaupalla isän kalastusalus löytyy jäihin juuttuneena, mutta se on tyhjä. Ei merkkiäkään isästä! Kun Toivo tuntee itsensä aivan neuvottomaksi, hän saa apua yllättävältä taholta. Toivon pelastama valas on palannut perheineen. Valaiden avustukselle laiva saadaan irti jäistä ja rantaan.

Isäkin löytyy hyvässä kunnossa majakalta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Rakastan meriaiheisia kirjoja, joten tämä vetosi minuun suuresti. Daviesin kuvitustyyli on hurmaava. Vaikka kuvat ovat kokonaisilmeeltään selkeitä, kuvissa löytyy kiinnostavia yksityiskohtia. 

Ainoa asia, joka minua kuvituksessa häiritsee, on nappisilmäisen Toivon ilmeettömät kasvot. Kirjassa koetaan valtavia tunteita: huolta, pelkoa, neuvottomuutta, jälleennäkemisen riemua ja helpotusta, mutta Toivon kasvot pysyvät peruslukemilla.

Kirjan teksti on melko lyhyt, joten se sopii luettavaksi myös aika pienelle kuulijalle. Viisivuotiaani yleensä valittaa tämänpituisista kirjoista, että ne ovat liian lyhyitä. Omasta mielestäni kirja on juuri sopivanpituinen luettavaksi iltasaduksi silloin, kun ilta on venynyt vähän liian pitkäksi ja lukemiselle ei jää kauheasti aikaa. Tarina vetoaa kyllä viisivuotiaaseenkin.


Benji Davies (teksti ja kuvitus): Toivo ja talviyö
Englanninkielinen alkuteos: The Storm Whale in Winter
Suomennos: Sanna Niemi
Kustantaja: Karisto 2017


LUE MYÖS TÄMÄ

Uusimmassa Toivosta kertovassa kirjassa Toivo ja mummon lintu (Karisto 2019) seurataan Toivon kesää mummon luona pienellä luodolla. Kirjoitin kirjasta heinäkuussa.

 

Toivo ja mummon lintu

Miltä tuntuisi viettää kesää pienellä luodolla kaukana kaikesta? Tylsäähän se on, ainakin Toivon mielestä.

Benji Daviesin rakastetut kuvakirjat Toivo ja valas sekä Toivo ja talviyö ovat saaneet jatkoa. Kirjassa Toivo ja mummon lintu seurataan Toivon kesänviettoa mummon luona pienessä mökissä ulkomeren ympäröimänä. Luodolla ei ole paljonkaan tekemistä. Vähän höpsähtäneen oloisella mummolla on jatkuvasti kädet täynnä työtä eikä aikaa leikkiä Toivon kanssa.

Kuva: Karisto Oy

 
Eräänä päivänä laskuveden aikaan Toivo näkee kaukana hiekalla jotain kiinnostavaa. Vihdoin jotain, mistä innostua! Toivo lähtee tutkimusretkelle. 

Meren äärellä kasvaneena Toivon pitäisi tietää, että meri voi olla petollinen. Sää voi muuttua hetkessä. Kamppaillessaan myrskyssä liukkaita kiviä pitkin takaisin kohti luotoa veden noustessa koko ajan, Toivo taitaa jo luulla hetkensä koittaneen. Onneksi mummo on tilanteen tasalla.

Myrsky lähentää Toivoa ja mummoa. Kokemuksen jälkeen mummolla on enemmän aikaa lapsenlapselleen.

"Toivo mietti, miten yksin mummo olikaan ollut.
Koko loppukesän he olivat yhdessä ja tutkivat joka ikisen kiven ja kallion."

Kun kesän päätyttyä Toivon on aika palata kotiin, jääkö mummo taas ihan yksin? Vai onko mahdollista, että hänelle olisi löytynyt uusi ystävä?

Benji Daviesin kirjat kertovat suurista asioista vähäeleisen rauhallisesti. Kirjailijan rakkaus merta kohtaan välittyy hyvin kirjan sivuilta. Suosittelen lämpimästi.

Benji Davies (teksti ja kuvat): Toivo ja mummon lintu
Englanninkielinen alkuteos: Grandma Bird
Suomennos: Sanna Niemi
Kustantaja: Karisto 2019