Miten suoriuduin kesäisestä bucket lististäni?

Laadin kesäkuussa kahdeksan kohdan bucket listin lukukesääni varten. On tullut aika katsoa, kuinka kävi.

1. Luen metsässä

En koskaan enää lue metsässä! Kokeilimme tätä, ja se oli silkkaa painajaista. Miksikö? No, koska metsä kihisee ötököitä. Hyttyset upottavat imukärsänsä nilkkoihin ja inisevät korvan juuressa. Muurahaiset kiipeilevät jaloille yhä ylös yrittäin. Kirjan sivulle ilmestyy pyörimään punainen hyrräpunkki.

Ei, metsässä ei kannata jäädä istumaan paikoilleen. Eteenpäin vaan, samoamaan!

2. Luen rantakalliolla

Toiveissani siinsivät Suomenlinnan sileät rantakalliot ja näköala aavalle ulapalle. Kuuntelin kuitenkin Suomenlinnan asukkaiden vetoomusta heidän pyytäessään, että koronakesänä turistit eivät tulisi.

Olen joskus nuorena hoitanut Suomenlinnassa asuneita lapsia ja tiedän, kuinka ikäväksi turistilaumat joskus voivat paikallisten elämän tehdä. Kun kaikkeen vielä sekoittuu huoli omasta terveydestä... Päätin säästää suomenlinnalaiset kärsimykseltä. Sitä paitsi ei ollut suurtakaan hinkua lähteä tungeksimaan täysille lautoille.

Rantakallioita toki löytyy Helsingistä muualtakin. Rantakalliolla Marjaniemessä luimme Riikka Jäntin kirjaa Pikku hiiren hellekesä. Kivinokalla seuranamme oli Marjo Nygårdin Lumi ja lunni — Pieni kirja ystävyydestä.

3. Käyn Seitsemän koiraveljestä -näyttelyssä

Näyttely oli minulle ja kuusivuotiaalleni hieno elämys. Kirjoitin siitä heinäkuussa heti käyntimme jälkeen.

Näyttely on nähtävissä Päivälehden museossa vuoden loppuun asti, joten vielä ehtii kokea sen itse.

4. Käyn johonkin kirjailijaan liittyvässä paikassa

Tähän emme oikein jaksaneet panostaa. Espalla tuli pysähdyttyä hetkeksi ihmettelemään Sakari Topeliuksen kunniaksi pystytettyä muistomerkkiä Taru ja Totuus (1932). Se on kuvanveistäjä Gunnar Finnen vertauskuvallinen veistos, jossa Taru-neito pitelee sadun kruunupäistä lintua ja Totuus-neidolla on kämmenellään totuuden liekki.

 

Naantalissa Kailon saarella matkalla Muumimaailmaan törmäsimme Tovenpolkuun. Jäin pohtimaan josko se on virallinen kadunnimi, kun ei sitä löydy postinumerohausta.

Turussa käyskentelimme Aurajoen varrella Runeberginpuistossa. Puisto sai nimensä vuonna 1892 senaatin talousosaston päätöksellä. Puistossa sijaitsevan Lilja-patsaan mukaan puistoa kutsutaan usein Liljanpuistoksi ja nimeä on harkittu jopa vaihdettavaksi. Niin ei kuitenkaan ole tehty, sillä Turusta ei kuulemma löydy toista Runebergin nimen arvoista kohdetta.

 

5. Ostan kesälukemista halvalla

Lomani alussa heti Helsinkiin palattuamme suuntasimme Kierrätyskeskukseen ja SPR:n Konttiin. Ulkona puhkesi kamala ukkosmyrsky, mutta mitä siitä, meillä riitti hyllyjä koluttavaksi. Ukkosrintaman väistyttyä huojuimme kotiin reput pullollaan kirjoja.

6. Ahmin matkakirjoja

Olen tänä kesänä tehnyt nojatuolissa istuen aivan mielettömän hienoja matkoja.

Englantilaisten hienostorouvien kanssa matkailin yli sadan vuoden takaisessa Suomessa. Vuoden 1896 Suomi oli mrs. Alec Tweedielle ja hänen sisarelleen melkoinen elämys, ja eksottiikkaa oli tarjolla 2020-luvun lukijallekin, vaikka kirjasta löytyi paljon tuttuakin.

Mika Waltarin kanssa olen tehnyt kiihkeän hermostuksen vallassa matkaa kohti satumaista Konstantinopelia, yrittänyt nukkua matkustajalaivojen tunkkaisissa hyteissä ja nuokkunut täysissä junissa. Olen nähnyt Saksan, Tsekkoslovakian, Itävallan, Unkarin, Bulgarian, Jugoslavian, Turkin, Italian ja päätynyt lopulta Pariisiin, joka kaiken jälkeen on tuntunut kuin kodilta.

Kyllikki Villan seurassa olen viettänyt loputtomia meripäiviä rahtilaivoissa, ja hurmaantunut eksoottisista satamista. Villan myötä olen saanut matkaseurakseni vanhan rouvan. Olemme olleet pakomatkalla ja myrskyssä ja kurkistaneet merilapsuuteen.

Terhi Rannela on vienyt minut seikkailuille ympäri maailmaa. Olen hikoillut savusaunassa Kiilopäällä, jännittänyt 5 000 kumiankan ottaessa mittaa toisistaan Maschseellä, nuuhkinut hehkuviinin tuoksua rennesiläisellä joulutorilla, odotellut pienessä maalaiskylässä Unkarissa imettävän tamma väistymistä autotieltä varsoineen, shoppaillut keskellä yötä singaporelaisessa tavaratalossa ja nähnyt elokuvien Keskimaan lavasteet Uudessa-Seelannissa. Olen nauttinut joka hetkestä, joskin saanut yliannostuksen teenjuonnista. (Sallalle kiitos kirjavinkistä!)

Soisin matkojen jatkuvan. Seuraavaksi haluaisin antaa Mia Kankimäen viedä minut Japaniin, savannien Afrikkaan ja renessanssitaiteen Italiaan. Kirjaston varauslistalla oli jonoon mennessäni 850 varausta ennen minua, joten ihan pian en taida matkaan päästä!

7. Luen pinokaupalla kesäisiä kuvakirjoja

Näitä on luettu! Pinokaupalla! Luimme kesäkuisessa postauksessa mainitsemani kirjat sekä paljon, paljon muita.

8. Vietän Harry Potter -päivää

Harry Potter -päivänä 31. heinäkuuta tytär oli yökylässä mummolassa, joten päivälle suunnittelemani askartelut jäivät toteuttamatta.

Sen sijaan luin Terhi Rannelan matkakirjasta Kesyt kaipaavat, villit lentävät kirjailijan käynnistä Edinburghissa kahvilassa, jossa J. K. Rowling kirjoitti ensimmäiset neljä Harry Potter -romaaniaan. 

 

Arvaatteko mitä näkyy kahvilan ikkunasta? Edinburghin linna. Mahtipontinen 1100-luvulla rakennettu linna seisoo ylhäällä kalliolla. Rowlingin ei tarvinnut etsiä kaukaa esikuvaa Tylypahkalle.