Reading Habits Tag — Tyttären ja äidin vastaukset

Tänään voisi olla juuri hyvä hetki kirjalliselle haasteelle. Valitsin kirjasomessa kiertelevän varsin tunnetun ja vanhan Reading Habits Tagin. Kysymyksiin vastaavat tässä äiti ja tytär eli minä (Ä) ja kahdeksanvuotiaani (S). Pidemmittä puheitta mennään asiaan.


1. Onko sinulla kotona tietty paikka lukemiseen?

S: Ei. Yleensä luen omassa huoneessa sängyllä. Lukuläksyn luen sohvalla tai olohuoneen lattialla.

Ä: Ei, mitään virallista lukunurkkaa ei ole. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa luen sängyssä. Muulloin voin lukea missä vaan: sängyllä, sohvalla, keittiön pöydän ääressä...


2. Kirjanmerkki vai mikä tahansa paperinpala?

S: Mikä tahansa paperinpala. Mun kirjanmerkit on yleensä kustantajilta saatuja mainosmerkkejä. On Harry Potteria, Mimmi Lehmää, Mustan kuun majataloa... Mutta jos en löydä merkkiä, voin laittaa väliin mitä tahansa tai sitten en laita mitään.

Ä: Minulla on ihania "virallisia" kirjanmerkkejä. Aika monet ovat taideaiheisia ja ostettu museomyymälöistä. On nahkaisia Italian tuliaisia ja jopa kaksi ristipistoin koristeltua, jotka olen kirjonut ihan omin pikku kätösin. Silti kirjan väliin voi sujahtaa mikä tahansa käteen osuva lappu, aika usein kirjaston lainauskuitti tai vaikka lehdestä reväisty suikale. Käytän myös noita samoja mainosmerkkejä kuin S.


3. Voitko lopettaa lukemisen mihin kohtaan tahansa vai täytyykö sinun lukea luku loppuun tai tietty määrä sivuja?

S: Mähän siis merkitsen lukutavoiteruudukkooni luetut sivut eli en jätä sivua kesken. Silloin sitä ei voisi merkata.

Ä: En mielelläni lopeta kesken aukeamaa, mutta luen aina loppuun seuraavalle aukeamalle jatkuvan virkkeen, yleensä myös koko kappaleen. Usein käy niin, että en ihan maltakaan keskeyttää aukeaman vaihtuessa ja jatkan lukemista. Sitten huomaan, että minun piti lopettaa lukeminen jo monta sivua sitten ja etten kerta kaikkiaan voi enää jatkaa. Silloin sivu saattaa jäädä kesken, mutta jatkaessani lukemista aloitan taas sivun alusta.


4. Syötkö tai juotko lukiessasi?

S: En. 

K: En kai yleensä. Toisaalta luen kyllä usein syödessäni ruokapöydän ääressä. Joskus kun haluan oikein rentoutua ja nauttia lukemisesta, minulla voi olla suklaata vieressäni.

5. Multitaskaatko: musiikkia tai TV:tä lukiessa?

S: Ei.

K: Ei.


6. Yksi kirja kerrallaan vai useita kesken yhtä aikaa?

S: Useita. Mulla voi olla koulussa pari kirjaa kesken ja kotona pari ja sitten vielä se, jota äiti lukee ääneen. Ei aina jaksa lukea samaa kirjaa.

Ä: Suurimman osan elämääni olen ollut "yksi kirja kerrallaan" -tyyppi, mutta viime aikoina olen luisunut useiden kirjojen tielle. Minulla on yleensä kesken jokin lukuromaani ja mahdollisesti samaan aikaan jokin tietokirja. Jos olen ostanut äänikirjakuukauden, voi paperikirjojen lisäksi olla kesken pari äänikirjaa. Sitten on tietysti kirja, jota luen S:lle ääneen. Jos saan hyvän arvostelukappaleen, saatan alkaa lukea sitä heti, vaikka muitakin kirjoja on kesken.


7. Luetko kotona vai kaikkialla?

S: Kotona ja koulussa. Kirjastossa. Junassa ja bussissa. Joskus metrossa, jos menen Espooseen asti. Kesällä ulkona. Kerran olen lukenut kahvilassa.

Ä: No joo, kaikkialla on varmaan oikea vastaus, vaikka meinasin ensin vastata kotona. Tuntuu, että viimeiset reilut pari vuotta olen ollut enimmäkseen vain kotona. Nyt tulee taas liikuttua ja luettua enemmän muuallakin kuin kotona.


8. Luetko ääneen vai hiljaa mielessä?

S: Hiljaa mielessä. Ei kun vain mielessä, eihän mielessä voi lukea hiljaa. Pienenä luin ääneen, en enää.

K: Jos luen S:lle, niin tietysti ääneen, muuten mielessä. Fun fact: Silloin kun opiskeluaikana luin suurimman osan valveillaoloajastani, äänihuuleni rasittuivat, vaikka siis luin kyllä hiljaa mielessäni. Nyt olen oppinut pois tuosta tavasta, paitsi vieraskielistä tekstiä lukiessa saattaa vieläkin käydä niin.


9. Kurkitko tulevia sivuja tai jätätkö välistä sivuja lukematta?

S: Kyllä kurkin! Tietenkin. Kai säkin kurkit. En jätä sivuja väliin.

Ä: En ikinä kurki eteenpäin! Paitsi saatan kyllä vilkaista montako sivua on vielä ennen luvun loppua, mutta varon lukemasta sivuja. En jätä sivuja välistä, paitsi jos olen jo lukenut kirjan aiemmin tai kuunnellut sen äänikirjana. Silloin saatan hypätä jotain yli, mutta tällöin on aina kyse tietokirjasta.


10. Napsautatko kirjan selkämyksen rikki vai pidätkö ehjänä?

S: Häh?

Ä: Pelkkä ajatus selkämyksen rikkomisesta saa minut näkemään punaista ja höyryn nousemaan päästäni. Ehdoton EI! S napsautti vauvana ja taaperona jokaikisestä pahvikirjastaan selän rikki. Kirjoja ei voinut myydä eteenpäin, kun ne olivat kaikki niin hajalla ja teipattuja (osa myös purtuja).


11. Kirjoitatko kirjoihisi merkintöjä?

S: Häh? En.

K: En. Olen kyllä joskus tehnyt niin... Mutta siis ei, en enää.

Torstaina pysähdytään lukemaan — Read Hour on täällä taas

Torstaina 8.9.2022 vietetään kansainvälistä YK:n lukutaitopäivää. Sen kunniaksi Lasten ja nuorten säätiö järjestää jo neljännen kerran Read Hour -kampanjan, jonka tarkoituksena on pysäyttää Suomi lukemaan tunniksi klo 19-20.

Itse osallistuin kampanjaan viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna ja aion ehdottomasti osallistua taas.

Tänä vuonna lukutunnin teemaksi on valittu rauhan ja ystävyyden sanoma, ja Read Hour kannustaa tarttumaan erityisesti tämän aihepiirin kirjoihin. Ei kuitenkaan ole oikeaa tai väärää tapaa osallistua. Voit lukea sitä, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä tai vaikka kuunnella äänikirjaa.

Jos yksin lukeminen tuntuu tylsältä, kutsu kavereita lukemaan luoksesi tai lähde kaupungille lukemaan. Täällä Helsingissä esimerkiksi kaupunginmuseo kutsuu kaupunkilaiset lukemaan museon ala-aulaan. Mukaan voi ottaa oman kirjan tai lukea kaupunginmuseon julkaisuja.

Kirjasto voisi myös olla aika hyvä paikka viettää lukutuntia. Useissa helsinkiläiskirjastoissa järjestetään klo 19-20 Read Hour -lukuhetki, jossa luetaan teoksia ääneen.

Erilaisia tapahtumia löytyy muualtakin Suomesta. Kampanjasivuilta löytyy jokunen menovinkki.

Itse viettänen lukutunnin kotosalla lukien itse ja kannustaen kahdeksanvuotiastani lukemaan. Tyttäreltä puuttuu enää kaksi rastia tavoiteruudukosta, jossa 20 kirjaa lukemalla voi tienata 20 euroa. Kirjan pituutta ei ole määritelty, joten huomenna voi olla hyvät mahdollisuudet saada ruudukko täyteen.

10 kirjoihin liittyvää tapaani

Millaisia kirjoihin liittyviä tapoja sinulla on? Onko tapanasi jättää kirjoja kesken? [Ei] Valvotko liian myöhään lukiessasi? [En] Nukahdatko kesken lukemisen? [En]

Tänään ajattelin jutella omista kirjoihin liittyvistä tavoistani — hyvistä ja pahoista.

1. Luen tyttärelle joka päivä — ei poikkeuksia!

Tämä on kirjatavoistani tärkein. Joka päivä on oltava aikaa lukea tyttärelle, vähintään iltasatu jos ei muuta. Nykyisin pyrimme myös käyttämään päivittäin hetken siihen, että tytär lukee minulle ääneen! Lukeminen on minun ja tyttären yhteinen juttu, jotain mikä yhdistää meidät. (Olen tehnyt yli seitsemän vuoden ajan aika paljon töitä päästäksemme tähän pisteeseen).

2. Käytän aina kirjanmerkkiä

En koskaan taittaisi kirjan sivua. Päästäni alkaa nousta savua, kun näen jonkun muun tehneen niin kirjalle, jota olen lukemassa. Minulla on valtava kasa kirjanmerkkejä, mutta mikä tahansa lappu tai lehden laidasta repäisty kaistale kelpaa, jos en jaksa hakea "virallista" kirjanmerkkiä.

3. Lainaan kirjastosta kerralla liikaa kirjoja

Lainaan kirjastosta kerrallaan niin paljon kirjoja kuin suinkin jaksan kantaa. Jos suurin osa niistä on lastenkirjoja, saatan ehtiä lukemaan kaikki laina-ajan puitteissa, mutta aika usein päädyn uusimaan lainoja.

4. Ostan ihan liikaa kirjoja

Tämä on helmasyntini. En vain voi lakata ostamasta kirjoja, vaikka tiedän, ettei niille ole tilaa, eikä oikein edes aikaa lukea niitä kaikkia. Ostan kirjoja kaikkialta: kirjakaupoista, antikvariaateista, kirpputoreilta, hyväntekeväisyyskaupoista, marketeista, museokaupoista, messuilta, myyjäisistä, verkkokirjakaupoista, verkkoantikvariaateista, matkoilta... Erityisesti pidän halvoista kirjoista tai kirjoista, joissa on iso alennus.

5. En koskaan kulje ilmaisten kirjojen ohi ottamatta jotain

Kierrätyskirjahyllyt kirjastoissa tai muualla ja tavaranvaihtajaiset ovat vaarallisia. Käytän loputtomasti aikaa kirjavalikoimaa tutkien ja otan aina jotain.

6. Yritän koko ajan löytää hyllyistä kirjoja myyntiin tai lahjoitettavaksi

Kahden edellisen kohdan perusteella, tämä on kai ymmärrettävää. Kun kantaa koko ajan kirjoja sisään, on niitä kannettava uloskin.

7. Järjestelen jatkuvasti kirjahyllyjä uuteen uskoon

Kun kirjavalikoimassa tapahtuu jatkuvia muutoksia, kirjahyllyjen järjestelykin on jatkuvaa. Olen kokeillut kaikenlaisia tapoja järjestellä kirjoja. Nykyisin suosin yleensä joko aiheen tai värin mukaan järjestämistä. Aiheen mukaan järjestetystä hyllystä löydän kirjat parhaiten, mutta värin mukaan järjestetty hylly on esteettisesti miellyttävämpi. 

8. En koskaan lähde matkalle ilman lukemista

Ensimmäinen asia, jota matkaa varten pakatessani tulen miettineeksi, on matkalukeminen. Pakkaan yleensä mukaan enemmän luettavaa kuin ehdin matkan aikana lukea. Sitä paitsi useimmiten päädyn lukemaan omien kirjojeni sijaan jotain hotellin kirjahyllystä.

9. Annan lahjaksi luettavaa

Kirja (tai lehti) on paras lahja, jonka voi antaa. Tai saada. Sitä paitsi kirjasta saa helposti aikaan siistin ja kauniin paketin.

10. Päätän päivän lukuhetkeen vuoteessa

Viime aikoina olen onnistunut elvyttämään tavan lukea kirjaa vuoteessa ennen nukkumaanmenoa. Tapa oli vuosia katkolla, kun tyttären vuode oli makuuhuoneessamme ja valot oli sammutettava aikaisin. Olen ollut aivan uskomattoman onnellinen pystyttyäni taas lukemaan hetken rauhassa iltaisin. 

Luen yleensä paperikirjaa. Elektroniset laitteet eivät mielestäni kuulu vuoteeseen, mutta joskus saatan kuunnella äänikirjaa, jos on kiinnostava kirja kesken. 

Pidän tarpeeksi pitkiä yöunia niin tärkeinä, että osaan lopettaa lukemisen ajoissa. Vain loma-aikoina lukeminen saattaa vähän venähtää.

Millaisia kirjoihin ja lukemiseen liittyviä tapoja sinulla on?

Äidin onnenhetki: Tytär luki ensimmäisen kirjan ihan itse

Seitsenvuotiaani on viimein alkanut lukea. Itse. Kirjoja. Siihen vaadittiin vain vuosi hienovaraista suostuttelua (jolla ei ollut mitään vaikutusta) ja lopulta puhdasta lahjontaa, mutta nyt suorastaan liitelen onnesta!

Viimeisen vuoden aikana aloin tuntea kasvavaa huolta tyttärestäni. Minulla oli terve, iloinen tytär, joka liikkui ja ulkoili paljon ja jolla oli runsaasti kavereita. Tytär, jolla oli hyvä mielikuvitus ja sanavarasto, joka nautti kirjoista ja osasi keskustella niistä. Ja silti oli yksi asia, joka kaiversi mieltäni. Yhä enemmän... ja enemmän, kunnes koko asia alkoi saada mielessäni kohtuuttomat mittasuhteet. 

Mikä tämä kaivertava asia sitten oli? Ei sen kummempaa, kuin että lapsi ei lukenut itse. Suunnilleen vuoden hän on mielestäni osannut lukea niin hyvin, että kirjaan tarttumisen olisi pitänyt olla hänelle ihan mahdollista. Mutta kun ei, niin ei.

Jossain vaiheessa olin melkein vakavissani sitä mieltä, että luen hänelle liikaa. Että kaikki johtuu vain siitä, että pidän liikaa ääneen lukemisesta!

Ihan kuin lapselle muka voisi lukea liikaa!

Kaikki tietysti lohduttelivat minua ja vakuuttivat, että ääneen lukeminen on pelkästään positiivinen asia. Ja onhan se — totta kai on. Yritin rauhoittua ja vakuuttaa itselleni, että kouluun päästyään tytär kyllä kiinnostuisi lukemaan itse.

Koulu alkaa. Tytär saa aapisen ja on innoissaan. Aapisesta tulee lukuläksy joka päivä. Aapisen kanteen on kiinnitetty paperiarkki, johon vanhemman on kuitattava lukuläksy suoritetuksi.

Tyttären alkuinnostus sammuu melkein heti. Lukuläksyt ovat puuduttavia. Sellaisia kuin "lue seuraavat tavut kymmenen kertaa": A, AA, AI, AN, NA... Tytär jaksaa lukea tavut ehkä kahdesti, ennen kuin kieltäytyy jatkamasta. Mies vetää nimmarin paperiarkkiin.

"Ei lukuläksyä ollut vielä suoritettu", minä marisen. Sama juttu toistuu päivästä toiseen. Alan olla yhä turhautuneempi. Näyttää siltä, että tytär ei koskaan kiinnostu lukemisesta. Näen jo karun tulevaisuuden: Peruskoulusta päästessään hän ei osaa kunnolla lukea. Jatko-opinnot eivät onnistu. Hän ei koskaan saa kunnon työtä.

Eräänä päivänä kun taas hurjistuneena huomautan miehelleni, ettei lukuläksyä olisi saanut kuitata tehdyksi, koska tavut oli luettu ehkä kerran läpi, mies sanoo ratkaisevat sanat: "Onhan niiden tavujen lukeminen tosi tylsää."

Heureka!

Niin hitto vie onkin! Miten se ei ole juolahtanut aikaisemmin mieleeni!?

Marssin saman tien kirjahyllylle ja otan sieltä kirjan, jonka tytär sai koulunaloituslahjaksi schultütesta. Maja von Vogelin kirjoittama ja Eva Czerwenskan kuvittama Kivaa olla tyttö! (Mäkelä 2019, 2. p.) on ilmestynyt vasta-alkajille tarkoitetussa helppolukuisessa Kirjatiikeri-sarjassa. Kirjassa on 41 sivua ja neljä erillistä tarinaa. Teksti on kirjoitettu suuraakkosin ja tavutettu. Värikuvia on jokaisella sivulla.

"Tässä", sanon ja ojennan kirjaa tyttärelle. "Tästä lähtien luet aapisen lukuläksyn kerran läpi ja sen jälkeen luet tätä kirjaa."

Tytär, joka ei selvästikään ole päässyt mukaan heureka-tunnelmaani, katselee kirjaa epäluuloisena. Päätän ampua kovilla. "Kun olet lukenut tämän kirjan, me menemme lelukauppaan, ja sinä saat valita sieltä minkä tahansa lelun."

Tyttäreen tulee eloa. "Ai minkä tahansa lelun? Saanko mä vaikka lollin?"

Lopulta tytär lukee kirjan kolmessa päivässä. Hän lukee ääneen. Minä istun vieressä valmiina auttamaan vaikeissa kohdissa, mutta sellaisia ei juuri tule. Hän osaa lukea paljon paremmin ja nopeammin kuin ikinä olin osannut kuvitella.

Lelukaupasta ostetaan pieni L.O.L.-nukke. Tytär esittelee sitä ihan kaikille kavereilleen ja kertoo: "Mä sain tän, kun mä luin kokonaisen kirjan itse!"

Sovitaan, että tytär alkaa kerätä pisteitä isoa L.O.L.-nukkea varten. Jokaisesta luetusta sivusta saa tarran huoneen seinälle kiinnitettyyn ruudukkoon. Kun tarroja on tarpeeksi, käydään taas lelukaupassa.

Tämä äiti on nimittäin päättänyt, että lapsen lukuharrastuksen edistäminen on asia, josta voi maksaa.

Yhtenä iltana kun luen iltasatua, tytär kertoo samanikäisestä ystävästään. Vanhemmat eivät kuulemma ikinä lue tytölle ääneen. Joka ilta hänelle kyllä laitetaan äänikirja soimaan, mutta vanhemmat eivät lue itse.

"Arvaa, miksi mä osaan lukea niin hyvin?" tytär kysyy. Sitä olen totisesti miettinyt. Tyttären hyvä lukutaito on päässyt yllättämään minut. "Aina kun sä luet, mä katson sitä tekstiä", hän paljastaa.

Liikutun. Ja minä kun luulin lukeneeni hänelle liikaa!

Se ystävä, jolle ei koskaan lueta. Se, joka kuuntelee vain äänikirjoja. Hän ei osaa lukea.

"Lue lisää" kehottaa Read Hour -kampanja

Mitä aiot tehdä keskiviikkona 8.9.2021 klo 19? Mitäpä jos vaikka lukisit. Lasten ja nuorten säätiön Read Hour nimittäin tulee taas! Koko Suomen toivotaan pysähtyvän lukemaan tunniksi keskiviikkoiltana. Ja mikä olisikaan parempi tapa viettää YK:n kansainvälistä lukutaidon päivää.

Vuoden 2021 Read Hour -kampanjan virallinen suojelija on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Tervehdyksessään hän huomauttaa, että yksinäiseksi puuhaksi mielletty lukeminen voi olla myös yhteisöllinen kokemus, ja haastaa kaikki pysähtymään yhdessä nauttimaan hyvistä kirjoista.

Tietysti otan haasteen vastaan!

Olen jo ilmoittanut seitsenvuotiaalleni, että keskiviikkona leikit kavereiden kanssa täytyy lopettaa vähän aikaisemmin, sillä seitsemältä alamme lukea.

Meillä on kesken David O'Connellin jännittävä lastenromaani Hammastohtori ja hämärä juoni (Kumma 2021). Viettänemme sen parissa lukutuntimme, sillä tuskin ehdimme saada 215-sivuista kirjaa luettua loppuun ennen keskiviikkoa. Kirjassa on jonkin verran mustavalkoista kuvitusta (kuv. Claire Powell), mutta ei erityisen runsaasti.

Hammastohtori ja hämärä juoni on toinen osa Hämäränhyssyn mysteerit -sarjassa. Se on jatkoa kirjalle Karkkitehtaan kummitus (Kumma 2021). Luimme Karkkitehtaan kummituksen keväällä ja tykkäsimme tosi paljon. Taisin kirjoittaa kirjasta vain Instagramin puolelle.

Kirjasarja kertoo Archie-pojasta, jonka varsin tavallinen elämä mullistuu, kun hän perii isosetänsä omaisuuden: vanhan kartanon ja maailmankuulun karkkitehtaan. Uudessa elämässä mikään ei ole tavallista. Uusien ystäviensä Flissin ja Billyn kanssa Archie ratkoo arvoituksia ja joutuu uskomattomiin seikkailuihin.

Nämä ovat kirjoja, joita ei malttaisi laskea käsistään. Sain ääneni käheäksi ensimmäistä osaa lukiessani, ja samoin uhkaa käydä nytkin.

Tykkään erityisesti kirjojen kielestä. Sanavarasto karttuu lukiessa mukavasti. Kirjoissa on myös paljon kirjailijan itsensä keksimiä sanoja ja käsitteitä. Suomentaja Annukka Kolehmainen on tehnyt hyvää työtä niitä kääntäessään.

Mitä sinä aiot lukea keskiviikkoillan lukutunnin aikana?

Kuva: Lasten ja nuorten säätiö

Miten suoriuduin kesän 2021 bucket listastani?

Esittelin kesäkuussa kahdeksan kohdan kirja-aiheisen bucket listan tälle kesälle. Nyt kun kesä on ohi ja syyskuu alkanut, on aika katsoa, kuinka listan kanssa kävi.

1. Luen rantakalliolla

Jykevä, ikiaikainen kallio alla, loputon meri vieressä ja hyvä kirja sylissä. Se oli unelma, joka siinteli mielessäni kesä alkaessa. Ja unelmaksi se jäi.

Vietimme paljon aikaa rannoilla, kun oli niin kuuma kesä. Emme kuitenkaan kallioisilla rannoilla vaan hiekkarannoilla. Luin jonkin verran rantahiekalla, mutta en ollenkaan rantakalliolla.

Rannalla lukeminen oli muutenkin vähän haastavaa tänä vuonna. Minulla oli lapsi, joka kuvitteli osaavansa uida, vaikkei yhtään osannut. Häntä sai pitää aika tarkkaan silmällä.

2. Luen taskulampun valossa

Elokuussa olen tehnyt tätä paljonkin. Tyttären mentyä nukkumaan olen lueskellut vuoteessa Maria Petterssonin kiehtovia tarinoita historian jännistä naisista taskulampun valossa. Elokuun illat ovat olleet jo hämäriä, ja makuuhuoneemme valaistus on kehno, joten taskulamppu on osoittautunut tarpeelliseksi.

Alun perin olin suunnitellut, että olisimme lukeneet taskulampun valossa yhdessä tyttären kanssa esimerkiksi teltassa, mutta se ei toteutunut.

 

3. Luen kasvitieteellisessä puutarhassa

Heinäkuussa kävimme Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa katsomassa jättilumpeita, jotka olivat juuri kukkimaisillaan. Selvittyämme tukahduttavan kuumista ja kosteista kasvihuoneista ulos istuuduimme puiden katveeseen lukemaan Melukylän lapsia. Elettiin pahinta helleaikaa ja ulkonakin oli rasittavan kuuma, joten lukuhetki ei ollut ihan niin ihana kuin olin kuvitellut.

 

4. Luen Neiti Etsiviä

Olin alkukesästä varma, että lukisin kesällä ainakin yhden Neiti Etsivän. Jopa ostin kolme kirjaa, vaikka entisiäkin olisi hyllyssä ollut. Ostamillani kirjoilla oli mieltä kutkuttavia nimiä: Neiti Etsivä ja jännittävät jälkiruoat, Neiti Etsivä ja kirjaston kummitus sekä Neiti Etsivä ja Pähkinäsärkijä-baletin arvoitus.

Silti en lukenut niistä mitään, enkä muitakaan Neiti Etsiviä. Koko kesän minulla oli voimakas halu lukea nimenomaan aikuisten kirjoja. Neiti Etsivät siis pysyvät edelleen tbr-listallani.

5. Piipahdan Puluboin kotikulmilla Hakaniemen torilla

Seitsenvuotiaani kävi jo heti alkukesästä mummun kanssa Hakaniemen torilla, ja olihan se Puluboikin siellä kuulemma ollut. Kyselin, mistä hän tunnisti, että kyseessä oli juuri Puluboi eikä joku muu pulu. Lintu oli kuulemma nokkinut maasta muruja, jotka melko varmasti olivat bullan muruja. Eli luonnollisesti kyseessä oli Puluboi.

Harmittaa vähän, ettei tullut sitten itse lähdettyä Puluboita katsomaan, mutta sittenpähän voin ottaa tämän kohdan taas ensi kesän bucket listille.

Tiesitkö muuten, että Puluboi on ruotsiksi Pippi? Ehkä Duvboy ei olisi kuulostanut kovin hyvältä, mutta että Pippi! Jotenkin ei sovi.

6. Käyn kirjastossa, jossa en ole käynyt

Reissuilla tulee aina käytyä kirjastoissa, joissa ei ole ennen käynyt. Kävimme kirjastossa ainakin Imatralla ja Sipoossa. Joitain kirjastoja jäi harmillisesti näkemättä, koska reissumme painottuivat viikonloppujen tuntumaan, eivätkä kirjastot monissa paikoissa olleet auki kesäviikonloppuisin, ainakaan sunnuntaisin (ehkä eivät ole talvellakaan).

Imatran kirjaston lastenosastolla oli hieno seinämaalaus

Sipoon kirjastossa oli hyvä valikoima ruotsinkielisiä kirjoja

7. Laitan 10 kirjaa kiertoon

Alkukesästä pidin kymmenen kirjan karsimista kovana tavoitteena. Mutta sitten innostuin konmarittamaan omat ja lapseni kirjat (kuten olen kertonut).

Kierrätyskeskukseen lähti useita kymmeniä teoksia. Paperinkeräykseen laitoin kolme suurta kassillista kirjoja, mikä kyllä vähän kirpaisi. Joskus kuitenkin on niin, että toisen roska on myös kaikkien muiden roska, eikä arvotonta roskaa kannata säästää.

 

8. Luen kirjaa jäätelöä syöden

Tämä kohta oli seitsenvuotiaani ehdotus listalle. Oli niin kuuma kesä, että jäätelöä tuli syötyä. Ja kyllä, söimme jäätelöä myös lukiessamme.

Tyttären mielestä tämä oli varmaankin loistava kohta, mutta pelkäänpä, ettei tämä pääse enää ensi vuoden listalle. Ääneen lukeminen ja syöminen yhtä aikaa ei vaan ole kauhean kätevää. Varsinkaan jäätelön syöminen kovalla helteellä. Samalla kun jäätelö valuu pitkin kättä, yksi malttamaton huutaa vieressä: "Lue! Mikset sä lue?"

Kesäinen kirjabingo kesäloman ratoksi

Koululaiset ovat kirmanneet kesälomille. Minun eskarilaiseni on vielä tämän viikon päivähoidossa ja sitten päiväkotitaival on lopullisesti ohi. Uskomatonta! Tuntuu, että vasta äsken kuljetin rattaissa melkein kolmivuotiaani ensimmäistä kertaa päivähoitoon.

Nyt tyttärellä on edessä vielä yksi ihana, vapaa kesä ennen koulun alkamista. Mikäpä sen parempaa kesäpuuhaa kuin lukeminen. Kannustaakseni lapsia lukemaan lomalla tein kesäisen kirjabingon. Siispä kirjat käteen ja bingoa tavoittelemaan!

Bingoruudukko löytyy pdf-muodossa tästä linkistä. Sitä saa vapaasti levittää ei-kaupallisissa tarkoituksissa.

8 kohdan bucket list kirjakesälle 2021

Viime kesänä aloitin uuden perinteen. Laadin silloin kahdeksan kohdan kirja-aiheisen bucket listin kesälle. Kokemus oli sen verran onnistunut (kokemuksiani pääsee lukemaan täältä), että päätin laatia uuden listan taas tälle kirjakesälle.

1. Luen rantakalliolla

Ensimmäinen kohta on klassikko. Tämä oli mukana viime vuoden listalla, ja haluan sen ehdottomasti mukaan tänäkin vuonna. Mikään ei ole rentouttavampaa ja vie paremmin lomatunnelmaan kuin rantakalliolla lukeminen. Jykevä, ikiaikainen kallio alla, loputon meri vieressä ja hyvä kirja sylissä. Täydellistä!

2. Luen taskulampun valossa

Kesälomalla on aikaa lukea myöhään, kun ei tarvitse huolehtia aikaisista aamuheräämisistä. Jonain kesäiltana haluan käpertyä tyttären kanssa jonnekin lukemaan taskulampun valossa. Ehkä pystytämme pihalle teltan ja luemme siellä. Saa nähdä.

 

3. Luen kasvitieteellisessä puutarhassa

Minulla on ihania muistoja lukemisesta kasvitieteellisissä puutarhoissa, niin kasvihuoneissa kuin ulkopuutarhoissakin. Edellisestä kerrasta on vaan kulunut järkyttävän kauan. S:n syntymän jälkeen en ainakaan ole sellaista tehnyt. Tänä kesänä siihen tulee muutos — toivottavasti. Ainakin kerran kesän aikana aion lukea kasvitieteellisessä puutarhassa.

 

4. Luen Neiti Etsiviä

Olen jo pitkään halunnut tarttua taas Neiti Etsivä -kirjaan ja verestää lapsuusmuistoja. Kun näin tammikuussa Lukuhirmu Hertan ahmivan Neiti Etsiviä, laitoin lapsuuteni suosikkisarjan tbr-listalleni. Lukulistani on pitkä, enkä ole vielä tarttunut Carolyn Keenen klassikoihin, mutta kesällä ehdottomasti aion. Luen vähintään yhden Neiti Etsivän. Saa nähdä, miten hyvin sarja imaisee mukaansa kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

5. Piipahdan Puluboin kotikulmilla Hakaniemen torilla

Kesälomalla aiomme tehdä tyttären kanssa retken Puluboin kotikulmille Hakaniemen torille. Seitsenvuotiastani kiinnostaisi nähdä edes vilaus Puluboista itsestään, ja eiköhän se onnistu (S:llä on hyvä mielikuvitus).

Vanha Hakaniemen halli käy parhaillaan läpi mittavaa remonttia ja on yleisöltä suljettu, mutta torille on pystytetty väliaikainen lasihalli. Sieltä aiomme ostaa mansikkaleivokset ja nauttia ne torin vilinää seuraten.

6. Käyn kirjastossa, jossa en ole käynyt

Rakastan kirjastossa käymistä. Arjen keskellä tulee yleensä käytyä lähikirjastossa. Joskus vaihtelun vuoksi käyn muissa lähellä olevissa kirjastoissa tai lempikirjastoissani. Pelkästään Helsingissäkin  on kuitenkin paljon kirjastoja, joissa en ole käynyt, muista kaupungeista puhumattakaan. Tänä kesänä aion käydä ainakin yhdessä kirjastossa, jossa en ole vielä käynyt. Toivottavasti kirjastoihin pääsee rajoituksitta.

7. Laitan 10 kirjaa kiertoon

Kesälomaan kuuluu aina vähän kirjahyllyjen siivoustöitä. Jotain pitäisi taas karsia. Tavoitteenani on saada hyllystä pois vähintään kymmenen kirjaa. Tavoite on kova, koska juuri maaliskuussa vein kierrätykseen 46 kirjaa ja eskariin 14 kirjaa sekä myin toukokuussa kirpparilla 45 kirjaa. Kymmenen poistettavaa kirjaa täytyy silti vielä löytyä.

 

8. Luen kirjaa jäätelöä syöden

Seitsenvuotiaani ehdotus listalle oli, että luetaan kirjaa ja syödään samalla jäätelöä. Kannatetaan! Tämä voidaan toteuttaa monta kertaa kesän aikana.

 

Onko sinulla kirja-aiheisia suunnitelmia tälle kesälle?

Kirjojen uudelleen lukeminen — Plussat ja miinukset

Kirjojen uudelleen lukeminen, oletko puolesta vai vastaan?

Jokin aika sitten kirjahyllyjä siivotessa paljastui, että hyllyissäni oli valtava määrä romaaneja, jotka kuvittelin lukevani uudestaan, mutta todellisuudessa en ole lukenut toistamiseen enkä koskaan tulekaan lukemaan.

Oivallus johti siihen, että lähes kaikki romaanit ovat lähteneet kiertoon. Säästin vain joitain klassikoita ja ne harvat teokset, joihin oikeasti toisinaan palaan. Agatha Christien dekkareita en myöskään raaskinut laittaa pois, vaikka tuskin enää luen niitä.

Entäpä sitten lastenkirjat? Olen monin paikoin törmännyt ajatukseen, että lapset jotenkin nauttisivat samojen kirjojen lukemisesta yhä uudestaan. On kuulemma vain luonnollista, että jostain tarinasta tulee lapselle niin tuttu, että lapsi huomaa, jos aikuinen yrittää lukiessaan fuskata ja skipata kohtia. Lapsi voi myös kuulemma vaatia, että tarina pitää lukea samanlaisin äänenpainoin joka kerta. Ääneenlukijana ajatus tuntuu minusta ihan kamalalta.

Kun tyttäreni oli vauva ja taapero, eikä meillä vielä ollut montaa kirjaa, samoja kirjoja luonnollisesti luettiin uudestaan ja uudestaan. Meinasin tulla hulluksi. Kun en enää kestänyt, kiersin kirpparit, kierrätyskeskukset, hyväntekeväisyyskaupat ja alennuskirjakaupat, kaikki paikat, mistä kirjoja saattoi saada halvalla, ja raahasin kotiin kassikaupalla kirjoja. Johan helpotti.

En usko, että lapseni kärsi siitä, että en toistanut samoja kirjoja loputtomasti. Hänen luonteelleen on aina ollut ominaista vaihtelunhalu ja eteenpäin meno. Siinä missä joku toinen taapero jumittui ikuisuuksiksi rakentelemaan palikkatornia kerta toisensa jälkeen, tytär sutaisi tornin pystyyn minuutissa, kaatoi sen ja sitten olikin jo ihan eri leikin aika.

Mieheni on pitänyt huolen siitä, että toistoakin on tullut. Jos rakas puolisoni lukee iltasadun, hän lukee melko varmasti Sähkökirjan tai Jere Jarruvaunun. On tehnyt niin jo vuosia.

Vihdoin tajusin kysyä tyttäreltä, mitä mieltä hän on kirjojen uudelleen lukemisesta.

"Pidätkö siitä?"

"En", seitsenvuotiaani vastasi.

"Miksi et?"

"Ei ole kivaa, kun tietää jo sen tarinan."

Vastaus ei yllättänyt minua. Aina kun luemme minun aloitteestani jonkin kirjan uudestaan, tytär huomauttaa, että olemme jo lukeneet sen.

Totuuden nimissä on sanottava, että kyllä hän toisinaan itse pyytää jotain kirjaa luettavaksi uudelleen. Muumit ja suuri tuhotulva näyttää olevan tässä suhteessa hänen suosikkinsa. Pienempänä erityissuosiossa oli The Very Hungry Caterpillar (Pikku toukka paksulainen).

Listasin kirjojen uudelleen lukemisen plussia ja miinuksia. Ensin plussat.

Plussat

+ Tietää mitä saa

Jos haluaa olla varma, että tarina on kiva ja taatusti miellyttää, on turvallisinta valita jo luettu, tuttu kertomus.

Kun juoni on tuttu, kirjan malttaa rauhassa laittaa sivuun ja jatkaa taas sopivalla hetkellä. Ei tarvitse lukea yötä myöten yrittäen selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

+ Lohtulukeminen

Tiedätkö sen lämpimän lohdullisen tunteen, johon kietoutuu lukiessaan jotain tuttua ja rakasta kertomusta? Lukemisesta voi saada lohtua huonona hetkenä.

Kun koronavirus pakotti kotiin, aloin vaistomaisesti lukea uudelleen itselleni merkityksellisiä kirjoja. Palasin myös lapsuuteni lempikirjojen pariin. Vähän paradoksaalisesti sain tuntemattoman viruksen edessä lohtua Tove Janssonin kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti. Kirjassahan odotetaan maailmanloppua, joten äkkiseltään se ei kuulosta varsin lohdulliselta. Minulle kirja silti on lohtulukemista, kuten muutkin muumikirjat.

+ Kirjavalinnalla voi tavoittaa tietyn tunnelman

Käytän usein kirjoja apuna tavoitellessani jotain tiettyä tunnelmaa. Omia ajatuksia ja tunteita voi ohjailla lukuvalinnoin. Yksi kirja rauhoittaa, toinen tarjoaa jännitystä, kolmas saa romanttiselle tuulelle ja neljäs pistää aivonystyrät töihin.

+ Sanoma avautuu syvällisemmin

Toisella lukukerralla kirjan syvempi sanoma voi avautua paremmin, kun ei enää keskity pelkästään juoneen. Olettaen tietysti, että kirjassa ylipäätään on jokin syvällisempi sanoma. Kaikissa kuvakirjoissa ei aina tunnu olevan.

+ Kirjavalinnalla voi huomioida juhla- tai teemapäivän tai vuodenajan vaihtumisen

Rakastan vuotuisjuhlia ja kaikenlaisia teemapäiviä. Kirjat toimivat minulle loistavana apuvälineenä juhlapäivään virittäytymisessä. Pääsiäiskirjat, halloweenkirjat ja joulukirjat... Ihania tunnelman luojia vuodesta toiseen! Runebergin päivänä luetaan Koiramäen Marttaa ja Ruuneperia, Kalevalan päivänä Kalevalaa tai lähinnä Koirien Kalevalaa, Minna Canthin päivän Minnaa!, Lucian päivänä Lyhtykujan Luciaa jne.

Käytän kirjoja myös siirtymäriittinä uuteen vuodenaikaan. Vuodenajan ollessa vaihtumassa tekee mieli lukea alkavaan vuodenaikaan liittyviä kirjoja. Siksi olen ostanut hyllyt täyteen vuodenaikasidonnaisia kirjoja, joihin palaan yhä uudestaan. Olen ollut vuodenaikalukija jo teini-iästä alkaen. Teini-ikäisenä tosin luin enimmäkseen runoja, nykyisin lastenkirjoja.

+ Kirjan avulla voi opettaa ja valmistella tulevaan tapahtumaan

Arjesta poikkeaviin tapahtumiin valmistaudutaan meillä kirjoja lukemalla. Ennen lääkärikäyntiä luetaan lääkärikirjoja, ennen lentomatkaa lentokonekirjoja, ennen teatterikäyntiä teatterikirjoja, ennen joka syksyistä tarhaan paluuta päiväkotikirjoja... Lista on loputon. Pointtina kuitenkin on, että käytän samoja hyllystämme löytyviä kirjoja aina uudestaan näiden tilanteiden lähestyessä.

+ Kuvista huomaa nauttia enemmän

Olemme lukeneet tyttären kanssa enimmäkseen kuvakirjoja tai kuvitettuja lastenromaaneja. Itse en usein ensimmäisellä lukukerralla ennätä kiinnittää juurikaan huomiota kuvitukseen. Keskityn vain tekstiin. Kuvia tarkastelen sitten ihan erikseen. Toisella lukukerralla kuvatkin tulee nähtyä paremmin.

Miinukset

- Uudelleen lukeminen on tylsää

Jos kirja ei ole itselle kovin merkityksellinen eikä siihen sitoudu erityisiä positiivisia muistoja, uudelleen lukeminen on yksinkertaisesti vain tylsää.

- Lukukokemuksesta puuttuu uutuudenviehätys ja jännitys

Uudelleen lukeminen on tylsää ehkä juuri siksi, että lukukokemuksesta puuttuu uutuudenviehätys ja jännitys. Kun kaikki on ennalta tuttua, ei pääse yllättymään.

- Uudelleen luettuna kirja saattaakin osoittautua pettymykseksi

Luettuani uudelleen lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkiromaaneja olen monesti hämmästynyt. Pidinkö todella tästä kirjasta? Miksi? On pettymys huomata, etteivät kultaiset muistot niin kultaisia olleetkaan.

- Lukupino ei pienene

Minulla on aina valtava kasa kirjoja odottamassa lukemista. Jos "tuhlaan aikaa" vanhojen kirjojen uudelleen lukemiseen, kirjat lukupinosta eivät vähene.

Onko elämä niin pitkä, että kannattaa käyttää aikaa uudelleen lukemiseen? Mitä mieltä sinä olet?

Vauvalle lukemisen hyötyjä

Koskaan ei ole liian varhaista alkaa lukea vauvalle. Luin itse vauvalleni ääneen ensimmäistä kertaa jo synnytyssairaalassa (kuten olen aiemmin kertonut). Reilun kuuden vuoden äitinä olon aikana yhteiset lukuhetket tyttäreni kanssa ovat olleet melkeinpä parasta koko äitiydessä.

Tänään on valtakunnallinen vauvan päivä. Vuotuista juhlapäivää vietetään Vauva Suomi ry:n aloitteesta nyt neljättä kertaa. Vauvan päivän kunniaksi listasin vauvalle lukemisen hyötyjä. Niitä kertyikin melkoisesti:

• Vauvan ja vanhemman välinen suhde kehittyy ja vahvistuu. Lukeminen on loistava tapa viettää yhdessä aikaa ja tuntea läheisyyttä. Ensimmäisinä kuukausina vauvalle on vain tärkeintä saada kuulla vanhempansa ääntä, vaikka hän ei luetusta vielä mitään ymmärräkään. Pienelle vauvalle voikin lukea mitä vaan!
  
• Lukeminen edistää kielen ymmärtämistä ja puhumaan oppimista. Lapsi, joka ei kuule kieltä, ei opi kieltä. Alkuun vauva ei ymmärrä, mitä hänelle luetaan, mutta mitä enemmän luetaan, sen paremmin hän oppii ymmärtämään. Sanavarasto kasvaa lukiessa. Kirjojen kautta pääsee puhumaan myös asioista, joita ei omassa ympäristössä ole. Esimerkiksi maatilaan liittyvä sanasto voi tulla tutuksi, vaikka ei koskaan kävisi maatilalla. 
• Kognitiiviset taidot ja muisti kehittyvät. Lukeminen on hyväksi vauvan aivojen kehitykselle. On tutkimuksia, joiden mukaan myöhempiä oppimisvaikeuksia voi ehkäistä alkamalla lukea vauvalle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 
• Keskittymiskyky kehittyy. Omasta hyperaktiivisesta ja keskittymiskyvyttömästä pienokaisestani on kasvanut ihan kelpo esikoululainen, kun olen sinnikkäästi vauvasta asti vaatinut häntä rauhoittumaan päivittäin kirjan äärelle.
  
• Kommunikaatiotaidot kehittyvät. Hyödyllisintä lukeminen on, kun ottaa keskustelevan otteen: osoittaa kuvia, sanoittaa tunteita ja esittää kysymyksiä. Vauvan kanssa lukiessa kysymyksiin tulee vastata itse.
• Lukeminen antaa kosketuksen erilaisiin tunteisiin. Lukiessa tunteita voi korostaa matkimalla vaikkapa itkua ja naurua tai näyttää myös ilmein ja elein esimerkiksi hämmästystä, suuttumusta tai pelästymistä.
  
• Lukeminen tutustuttaa vauvan ympäröivään maailmaan. Kertomukset esimerkiksi ruokailusta, nukkumaan menosta tai kylvyssä käynnistä tukevat vauvan kehitystä ja auttavat ymmärtämään, mitä ympärillä tapahtuu.
• Lukuhetki ennen nukkumaan menoa auttaa rauhoittumaan unille. Vauvalle kannattaa tosin lukea muulloinkin kuin juuri ennen nukahtamista. Virkeänä vauva jaksaa kuunnella ja osallistua paremmin. Silti lukeminen toimii myös hyvänä rauhoittumiskeinona.
  
• Lukeminen kasvattaa tiedonhalua, uteliaisuutta ja mielikuvitusta. Utelias asenne maailmaa kohtaan höystettynä ripauksella mielikuvitusta antaa loistavan lähtökohdan menestyä elämässä.
• Kirjojen käsitteleminen kehittää vauvan hienomotoriikkaa. Parhaat ensikirjat ovat kankaisia tai tukevaa pahvia. Meillä oli myös pehmeitä muovisia kirjoja, ns. kylpykirjoja.
• Kirjan kuvat auttavat vauvaa oppimaan kohdistamaan katseensa. Suuret, selkeät ja kirkasväriset kuvat soveltuvat parhaiten pienen vauvan katseltaviksi.
• Kiinnostus lukemista ja kirjoja kohtaan syttyy. Parhaimmillaan rakkaus kirjoja kohtaan säilyy läpi elämän. Lukemisesta on hyötyä kaiken ikäisille. Lukemiseen käytetty aika korreloi muun muassa koulumenestyksen kanssa. Yleistäen voisi sanoa, että enemmän lukevat menestyvät elämässään paremmin.
  
• Lukeminen on hauskaa! Se viihdyttää ja on mukavaa ajanvietettä. Lukiessa saa hassutella. Vauvan voi saada nauramaan käyttämällä lukiessa hassuja ääniä. Ja mikä olisikaan palkitsevampaa kuin nähdä iloinen ja onnellinen vauva!
  

Vanhemmat, nauttikaa lukemisesta vauvanne kanssa!

Kuva: Pixabay

Eskarissa luettua

Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää! Muistathan, että Read Hour -kampanja haastaa lukemaan tänään tunnin ajan klo 14-15.

 
Sain viime viikolla hyviä uutisia tyttäreni eskarista. Kirjojen tutkimisesta on kuulemma tullut lasten keskuudessa todella suosittu harrastus. Opettaja iloitsi, että yhtäkkiä saattaa löytyä 5-6 lasta istumassa vierekkäin kirja kädessä. Lapset rakentelevat majoja, joihin vetäytyvät tutkimaan innokkaasti kirjoja.

"Yleensä me luetaan sohvilla", kuusivuotiaani kertoo. "Meillä on siellä paljon sohvia ja patjasohvia."

"Mitä kirjoja sinä olet eskarissa tutkinut?" kysyin.

"Ainakin Mintun esikoulukirjaa. Mä osasin lukea siitä kaikkien Mintun eskarin lasten nimet", tytär iloitsi.

"Muistatko muita kirjoja?" kyselin.

"Frozen, Miljan kesä, Typy-kirjoja, Barbie-kirjoja", tytär muisteli. "Kyllähän mä nyt muitakin oon siellä tutkinut".

"Mitä kirjoja te olette lukeneet lepohetkillä?" utelin.

"Yleensä me luetaan lepohetkellä jotain pitkää kirjaa", tytär kertoi. "Silloin heti kun mä vasta menin eskariin, me luettiin Iso kiltti jätti ja sen jälkeen Ilmarin ihmelääke. Viime viikolla me luettiin Hetki lyö, Risto Räppääjä."

"Voi ei", harmittelin. "Mehän luettiin se juuri kotonakin."

"Ei haittaa. Se oli eka kirja, jonka mä lainasin mun omalla kirjastokortilla", tytär muisti. "Tällä viikolla me aloitettiin Risto Räppääjä saa isän."

"Lukevatko aikuiset teille muulloin kuin lepohetkillä?" halusin tietää.

"Joskus me luetaan pädiltä. Me ollaan etsitty pädiltä tietoa metsän eläimistä, niin kuin jäniksestä."

"Lehtiä te ette varmaan lue?" arvelin.

"Ei, mutta arvaa mitä. L:llekin tulee Lasten uutiset, sama lehti kun mulle! Hänen pikkusiskonsakin oli tutkinut sitä."

"Tosi hienoa!"

Kuva: Pixabay

Read Hour kutsuu lukemaan tiistaina tunnin ajan

Tiistaina 8.9.2020 YK:n kansainvälisenä lukutaitopäivänä Lasten ja nuorten säätiö järjestää Suomessa jo toista kertaa Read Hour -kampanjan. Koko Suomi — erityisesti lapset ja nuoret — haastetaan lukemaan tiistaina klo 14-15 tunnin ajan.

Read Hour -kampanjan suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. "Kirja voi parhaimmillaan olla kuin kaivattu hetki ystävän kanssa tai matka uuteen maailmaan", sanoo presidentti Niinistö tervehdyksessään.

Vaikka Suomi on maailman eniten lukeva kansa ja Suomen 15-vuotiaiden nuorten lukutaito on OECD-maiden parhaimmistoa, tutkimuksissa tulee esiin hälyyttäviä asioita. 

Joka kahdeksas suomalaisnuori valmistuu peruskoulusta ilman riittävää lukutaitoa pärjätäkseen jatko-opinnoissa ja arkielämässä.

Pisa-tutkimuksen mukaan lukutaidon osaaminen on laskenut Suomessa pitkällä aikavälillä. Siinä missä erinomaisen lukutaidon omaavien suomalaisnuorten osuus on säilynyt ennallaan, heikkojen lukijoiden osuus on selvästi lisääntynyt. Erityisesti lukutaito on heikentynyt pojilla sekä alimpaan sosioekonomiseen neljännekseen kuuluvilla. Kaksi kolmasosaa pojista lukee vain, jos on pakko.

Lasten ja nuorten säätiön lukutottumuskyselyn mukaan kaikista yläkouluikäisistä nuorista vain 20 prosenttia lukee usein vapaa-ajallaan. Kyselyyn vastanneista nuorista 84 prosenttia oli viettänyt viimeisen vuorokauden aikana alle puoli tuntia tai ei ollenkaan aikaa muiden kirjojen kuin koulukirjojen parissa.

Lasten ja nuorten säätiön Read Hour -kampanja on tärkeällä asialla innostaessaan kansaa ja etenkin nuoria lukemaan. Ilman kunnollista lukutaitoa ei monimutkaisessa yhteiskunnassa pärjää. Lukeminen kehittää empatiaa ja keskittymiskykyä. Lukemalla oppii uutta ja kasvattaa mielikuvitusta. Lukeminen on hyväksi aivoille, ja se voi ehkäistä muistisairauksia.

Minäkin omalta osaltani haluan kutsua kaikki lukemaan Read Hourin aikana. Itse aion ehdottomasti tarttua mahdollisuuteen. Onnekseni olen osittaisella hoitovapaalla ja työaikani päättyy juuri klo 14. Pystyn siis keskittymään lukutuntiin ihan rauhassa.

Lukutuntia voi viettää monella tapaa:

• kaunokirjallisuutta lukemalla
• runoja lukien
• sanomalehtiin syventyen
• aikakauslehtien artikkelien parissa
• tieteellistä tekstiä tavaten
• lukemalla toiselle ääneen
• kuuntelemalla äänikirjaa
  

Minä ajattelin käyttää tunnin vanhojen päiväkirjojen ja kirjeiden lukemiseen.

Miten sinä aiot viettää Read Houria?

 

Kuva: Pixabay

Miten suoriuduin kesäisestä bucket lististäni?

Laadin kesäkuussa kahdeksan kohdan bucket listin lukukesääni varten. On tullut aika katsoa, kuinka kävi.

1. Luen metsässä

En koskaan enää lue metsässä! Kokeilimme tätä, ja se oli silkkaa painajaista. Miksikö? No, koska metsä kihisee ötököitä. Hyttyset upottavat imukärsänsä nilkkoihin ja inisevät korvan juuressa. Muurahaiset kiipeilevät jaloille yhä ylös yrittäin. Kirjan sivulle ilmestyy pyörimään punainen hyrräpunkki.

Ei, metsässä ei kannata jäädä istumaan paikoilleen. Eteenpäin vaan, samoamaan!

2. Luen rantakalliolla

Toiveissani siinsivät Suomenlinnan sileät rantakalliot ja näköala aavalle ulapalle. Kuuntelin kuitenkin Suomenlinnan asukkaiden vetoomusta heidän pyytäessään, että koronakesänä turistit eivät tulisi.

Olen joskus nuorena hoitanut Suomenlinnassa asuneita lapsia ja tiedän, kuinka ikäväksi turistilaumat joskus voivat paikallisten elämän tehdä. Kun kaikkeen vielä sekoittuu huoli omasta terveydestä... Päätin säästää suomenlinnalaiset kärsimykseltä. Sitä paitsi ei ollut suurtakaan hinkua lähteä tungeksimaan täysille lautoille.

Rantakallioita toki löytyy Helsingistä muualtakin. Rantakalliolla Marjaniemessä luimme Riikka Jäntin kirjaa Pikku hiiren hellekesä. Kivinokalla seuranamme oli Marjo Nygårdin Lumi ja lunni — Pieni kirja ystävyydestä.

3. Käyn Seitsemän koiraveljestä -näyttelyssä

Näyttely oli minulle ja kuusivuotiaalleni hieno elämys. Kirjoitin siitä heinäkuussa heti käyntimme jälkeen.

Näyttely on nähtävissä Päivälehden museossa vuoden loppuun asti, joten vielä ehtii kokea sen itse.

4. Käyn johonkin kirjailijaan liittyvässä paikassa

Tähän emme oikein jaksaneet panostaa. Espalla tuli pysähdyttyä hetkeksi ihmettelemään Sakari Topeliuksen kunniaksi pystytettyä muistomerkkiä Taru ja Totuus (1932). Se on kuvanveistäjä Gunnar Finnen vertauskuvallinen veistos, jossa Taru-neito pitelee sadun kruunupäistä lintua ja Totuus-neidolla on kämmenellään totuuden liekki.

 

Naantalissa Kailon saarella matkalla Muumimaailmaan törmäsimme Tovenpolkuun. Jäin pohtimaan josko se on virallinen kadunnimi, kun ei sitä löydy postinumerohausta.

Turussa käyskentelimme Aurajoen varrella Runeberginpuistossa. Puisto sai nimensä vuonna 1892 senaatin talousosaston päätöksellä. Puistossa sijaitsevan Lilja-patsaan mukaan puistoa kutsutaan usein Liljanpuistoksi ja nimeä on harkittu jopa vaihdettavaksi. Niin ei kuitenkaan ole tehty, sillä Turusta ei kuulemma löydy toista Runebergin nimen arvoista kohdetta.

 

5. Ostan kesälukemista halvalla

Lomani alussa heti Helsinkiin palattuamme suuntasimme Kierrätyskeskukseen ja SPR:n Konttiin. Ulkona puhkesi kamala ukkosmyrsky, mutta mitä siitä, meillä riitti hyllyjä koluttavaksi. Ukkosrintaman väistyttyä huojuimme kotiin reput pullollaan kirjoja.

6. Ahmin matkakirjoja

Olen tänä kesänä tehnyt nojatuolissa istuen aivan mielettömän hienoja matkoja.

Englantilaisten hienostorouvien kanssa matkailin yli sadan vuoden takaisessa Suomessa. Vuoden 1896 Suomi oli mrs. Alec Tweedielle ja hänen sisarelleen melkoinen elämys, ja eksottiikkaa oli tarjolla 2020-luvun lukijallekin, vaikka kirjasta löytyi paljon tuttuakin.

Mika Waltarin kanssa olen tehnyt kiihkeän hermostuksen vallassa matkaa kohti satumaista Konstantinopelia, yrittänyt nukkua matkustajalaivojen tunkkaisissa hyteissä ja nuokkunut täysissä junissa. Olen nähnyt Saksan, Tsekkoslovakian, Itävallan, Unkarin, Bulgarian, Jugoslavian, Turkin, Italian ja päätynyt lopulta Pariisiin, joka kaiken jälkeen on tuntunut kuin kodilta.

Kyllikki Villan seurassa olen viettänyt loputtomia meripäiviä rahtilaivoissa, ja hurmaantunut eksoottisista satamista. Villan myötä olen saanut matkaseurakseni vanhan rouvan. Olemme olleet pakomatkalla ja myrskyssä ja kurkistaneet merilapsuuteen.

Terhi Rannela on vienyt minut seikkailuille ympäri maailmaa. Olen hikoillut savusaunassa Kiilopäällä, jännittänyt 5 000 kumiankan ottaessa mittaa toisistaan Maschseellä, nuuhkinut hehkuviinin tuoksua rennesiläisellä joulutorilla, odotellut pienessä maalaiskylässä Unkarissa imettävän tamma väistymistä autotieltä varsoineen, shoppaillut keskellä yötä singaporelaisessa tavaratalossa ja nähnyt elokuvien Keskimaan lavasteet Uudessa-Seelannissa. Olen nauttinut joka hetkestä, joskin saanut yliannostuksen teenjuonnista. (Sallalle kiitos kirjavinkistä!)

Soisin matkojen jatkuvan. Seuraavaksi haluaisin antaa Mia Kankimäen viedä minut Japaniin, savannien Afrikkaan ja renessanssitaiteen Italiaan. Kirjaston varauslistalla oli jonoon mennessäni 850 varausta ennen minua, joten ihan pian en taida matkaan päästä!

7. Luen pinokaupalla kesäisiä kuvakirjoja

Näitä on luettu! Pinokaupalla! Luimme kesäkuisessa postauksessa mainitsemani kirjat sekä paljon, paljon muita.

8. Vietän Harry Potter -päivää

Harry Potter -päivänä 31. heinäkuuta tytär oli yökylässä mummolassa, joten päivälle suunnittelemani askartelut jäivät toteuttamatta.

Sen sijaan luin Terhi Rannelan matkakirjasta Kesyt kaipaavat, villit lentävät kirjailijan käynnistä Edinburghissa kahvilassa, jossa J. K. Rowling kirjoitti ensimmäiset neljä Harry Potter -romaaniaan. 

 

Arvaatteko mitä näkyy kahvilan ikkunasta? Edinburghin linna. Mahtipontinen 1100-luvulla rakennettu linna seisoo ylhäällä kalliolla. Rowlingin ei tarvinnut etsiä kaukaa esikuvaa Tylypahkalle.

8 kohdan bucket list tälle kirjakesälle

Minna Bibbidi Bobbidi Book-blogista esitteli viime viikolla tätä kesää varten laatimaansa bucket listiä eli seitsemää kirjallista asiaa, jotka hän haluaa tehdä tänä kesänä. Kesäinen bucket list -haaste on ilmeisesti kiertänyt kirjagramissa ja muuallakin somessa.

En ole nähnyt alkuperäistä haastetta, mutta Minnan postaus sai aivoni hyrräämään. Minäkin halusin laatia oman bucket listin tälle kesälle! (Voisiko joku muuten keksiä hyvän suomenkielisen termin bucket listille?)

Tässä minun kahdeksan bucket list -kohtaani tälle kesälle:

1. Luen metsässä

Koronasta oli se hyöty, että löysin metsän. En ollut koskaan ennen tullut tajunneeksi, miten mukavaa metsässä on samoilla.

En ole vielä koskaan elämäni aikana lukenut metsässä. Tänä kesänä aion kokeillaan, millaista se on.

2. Luen rantakalliolla

Parhaimmat kesäiset lukumuistoni liittyvät aurinkoisella rantakalliolla lukemiseen. Aurinko lämmittää, tuuli tuivertaa hiuksia ja suolaiset mainingit pärskähtelevät rantaa vasten. Kun nostaa katseensa kirjasta näkee horisonttiin asti jatkuvan meren. Siinä kaikessa on jotain hyvin rauhoittavaa.

Tove Janssonin Kesäkirja sopii loistavasti luettavaksi rantakalliolla. Lapsen kanssa voi lukea vaikkapa Astrid Lindgrenin Saariston lapsia.

3. Käyn Seitsemän koiraveljestä -näyttelyssä

Museot ovat taas auki, ja vaikka museoissa käynti vielä vähän arveluttaa, Seitsemän koiraveljestä -näyttelyä ei voi skipata. Päivälehden museossa Helsingissä kesäkuun alussa avautunut toiminnallinen näyttely tekee Seitsemää veljestä tunnetuksi lapsille.

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Näyttely on loistava tapa huomioida asia. Päivälehden museossa touhutaan tosin Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjan pohjalta, mikä miellyttänee lapsia suuresti.

4. Käyn johonkin kirjailijaan liittyvässä paikassa

Helsingistä löytyy lukuisia paikkoja, jotka ovat saaneet nimensä jonkun kirjailijan mukaan tai liittyvät muulla tavoin johonkin kirjailijaan. Tänä kesänä saatan käydä esimerkiksi Topeliuksen patsaalla Kaartinkaupungissa tai Tove Janssonin puistossa Katajanokalla.

5. Ostan kesälukemista halvalla

Koronasulun aikaan kaipasin paikkoihin, joista voi tehdä kirjalöytöjä halvalla. Kierrätyskeskus, Fida ja Kontti, täältä tullaan!

6. Ahmin matkakirjoja

Koska en ole tänä kesänä matkustamassa juuri minnekään, enkä ainakaan ulkomaille, tyydytän kaukokaipuuta matkakirjoja lukemalla.

Saata kaivaa hyllystä Thor Heyerdahlin Kon-Tikin, ja katsoa ihastuttaako se yhtä paljon kuin teini-iässä. Tai ehkä annankin Heyerdahlin viedä minut Pääsiäissaarelle. On ihanaa, kun kirjat voivat viedä minne vain.

7. Luen pinokaupalla kesäisiä kuvakirjoja

Tyttären kanssa aiomme lukea valtavan kasan kesäisiä kuvakirjoja, ja muutaman vähän pidemmän kirjan. Esittelin suunnitelmiamme kesäkuun alussa. Monet tuossa postauksessa mainituista kirjoista olemme jo ehtineetkin lukea.

8. Vietän Harry Potter -päivää

Tiesitkö, että 31. heinäkuuta on Harry Potter -päivä? Kyllä! Päivämäärä on valikoitunut Harry Potter -päiväksi, koska se on paitsi Harry Potterin niin myös J. K. Rowlingin syntymäpäivä.

En vielä tiedä, miten vietän päivää. Ehkä askartelemme tyttären kanssa taikasauvan tai leivomme salamanmuotoisia keksejä.

Onko sinulla kirja-aiheisia suunnitelmia tälle kesälle? Kuulisin niistä mielelläni.

Miten saada lapset innostumaan lukemisesta?

Tänään on YK:n kansainvälinen lukutaitopäivä. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä. Vaikka Suomi kuuluu edelleen lukutaidon kärkimaihin, täälläkin ollaan huolissaan nuorten lukutaidon heikentymisestä. Varsinkin nuorten lukuinto tuntuu vähentyneen ja lukemista harrastetaan entistä vähemmän. 

Ilman hyvää lukutaitoa on vaikea pärjätä Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa. Oma työnikin on lähes pelkästään lukemista ja kirjoittamista, vaikka en tosiaankaan ole töissä millään kirjallisella alalla.

Olen koonnut alle ideoita siitä, kuinka vanhemmat voivat auttaa lisäämään lastensa lukuintoa.
 

1. Ole esimerkki

Lapsi saa lukemisen mallin kotoa. Tutkimusten mukaan ei riitä, että lapselle luetaan, vaan lapsen täytyy myös nähdä vanhemmat lukemassa itsekseen. 
   Nykymaailmassa tämä voi olla hiukan haastavaa, kun itsekin huomaan lukevani yhä enemmän kännykältä: mm. verkkolehtiä ja e-kirjoja. Lapsi ei välttämättä hahmota, mitä olen tekemässä. Kannattaa kertoa, mitä sieltä kännykästä lukee. 
   Olen säilyttänyt sunnuntai-Hesarin tilauksen paperisena vain siitä syystä, että edes kerran viikossa tyttäreni näkee minun lukevan sanomalehteä.

2. Innostu itse ja näytä se

Sanottakoon se suoraan: vanhempien asenteet vaikuttavat aivan ratkaisevasti siihen, millaisiksi muokkaantuvat lapsen asenteet lukemista kohtaan.
   Minulla on tapana hehkuttaa kirjalöytöjäni, olivatpa ne lainattuja tai ostettuja. Lastenkirjat saavat minut yleensä innostumaan, joten minun ei tarvitse näytellä innostusta. 
   Yritä valita lapselle luettavaksi tekstejä, joista itse pidät, jotta voit näyttää olevasi aidosti kiinnostunut.

3. Tee lukemisesta tapa

Varsinkin jos lukeminen ei kauheasti innosta itseä, auttaa, että teet siitä tavan. Lukemisen pitäisi olla osa lapsen arkirutiineja siinä missä esimerkiksi hampaidenpesunkin.

4. Pidä kirjoja saatavilla

Tutkimuksissa on havaittu, että kotona olevien kirjojen määrä on ratkaiseva lapsen lukutaidon kannalta. Tuntuu loogiselta, että mitä enemmän kodissa on kirjoja tarjolla, sen helpompi kirjaan on tarttua. 
   Siksi minua huolestuttaa, että nykykodeista kirjahyllyt tuntuvat olevan katoamassa. Vieraillessani uusien ihmisten kodeissa olen nykyisin ihan hukassa. Ennen saatoin kirjahyllyä vilkaisemalla tehdä pitkälle meneviä päätelmiä kodin asukkaista, mutta jos kirjahyllyä ei ole, on se aika vaikeaa.
   Lastenkirjat tulee sijoittaa kodissa niin, että lapsi pääsee niihin helposti käsiksi. Lapsella tulisi olla mieluiten oma kirjahylly tai muu paikka kirjoilleen. Olisi myös hyvä, jos hänellä olisi jonkinlainen lukunurkka, jonne voi käpertyä kirjan kanssa. 
   Lastenkirjahyllyn täyttämiseen ei tarvita suurta varallisuutta. Monissa kirjastoissa on kierrätyskirjahyllyjä, joista kirjoja voi löytää täysin ilmaiseksi. Kirppareilta, kierrätyskeskuksesta ja hyväntekeväisyyskaupoista kirjoja löytää usein todella edullisesti. Myös kauppojen poistokoreista voi tehdä huokeita löytöjä. Jos sukulaiset ja tuttavat kysyvät joulun tai lapsen syntymäpäivän lähestyessä lahjavinkkejä, voit toivoa kirjoja.

5. Käykää usein kirjastossa

Ihanan ilmaisen kirjastojärjestelmämme ansiosta jokaisella suomalaisella on pääsy kirjojen ääreen. 
   Olen aina ollut ahkera kirjastossa kävijä. Tyttäreni vauva-aikana kirjastokäynnit onnistuivat vielä hienosti. Hän nukkui rauhassa vaunuissa, kun minä vaeltelin kirjahyllyjen välissä. Taaperoiässä hänestä tuli ihan mahdoton kirjojen tuhoaja. Myönnän, etten uskaltanut silloin viedä häntä kirjastoon. Minua kammotti ajatuskin siitä, mitä hän olisi saanut siellä aikaiseksi. Heti kun hän alkoi kohdella kirjoja vähemmän tuhoisasti, aloimme käydä kirjastossa säännöllisesti.
   Joskus tytärtäni ei huvittaisi lähteä kirjastoon. Ymmärrän sen kyllä. Kirjastoreissuun saa helposti uppoamaan suunnilleen koko illan, ja tarhapäivän jälkeen se voi tuntua raskaalta. Siksi alan yleensä puhua kirjastoon menosta jo pari päivää aikaisemmin todella innostuneesti. Kirjastoon päästyämme tytärtäni ei meinaa saada lähtemään sieltä pois.
   Kun vierailemme muissa kaupungeissa, käymme yleensä myös kirjastossa. Se on mahtavaa (ilmaista) ajanvietettä. On kiinnostavaa nähdä, millaisista kirjastoista muut saavat nauttia.

  

6. Anna myönteistä palautetta

Kehu lasta, jos hän on tarttunut oma-aloitteisesti kirjaan. Sano jotain positiivista kirjasta, jota hän lukee ja ilmaise olevasi tyytyväinen, kun näet hänen lukevan (tai katselevan kirjaa, jos hän ei vielä osaa lukea). Myönteisen palautteen antaminen on yksi parhaimpia keinoja vahvistaa toivotun kaltaista käytöstä.

7. Palkitse

Palkitseminen voi olla ihan toimiva keino saada lapsi tekemään jotain, mitä hän ei haluaisi tehdä tai mistä ei ole vielä tullut rutiinia. Kun tyttäreni opetteli käymään potalla, meillä oli käytössä tarrataulu. Jokaisesta onnistuneesta käynnistä sai kiinnittää tarran tauluun. Sama keino voisi toimia lukemisessa. Jokaisesta luetusta kirjasta tai vaikkapa jokaisesta lukemiseen käytetystä vartista palkittaisiin tarralla.
   Ala-asteella luokkamme seinään oli kiinnitetty suuri paperinen lukupuu. Puuhun sai käydä kiinnittämässä lehden aina kun oli saanut luettua jonkin kirjan. Lehteen kirjoitettiin kirjan nimi ja tekijä ja lyhyt mielipide kirjasta. Muistan, miten palkitsevalta lehtien kiinnittäminen tuntui.
   Voitte kehittää oman tavan kerätä lukemiseen käytetystä ajasta pisteitä. Kun pisteitä on kertynyt tietty määrä, niillä voi lunastaa jonkin ennalta sovitun palkinnon.

8. Pitäkää lukupäiväkirjaa

Teini-iässä ja nuorena aikuisena pidin lukupäiväkirjaa lukemistani kirjoista. Tapa taisi jäädä siinä vaiheessa opintojani, kun kaikki lukemani kirjat tuntuivat olevan tenttikirjoja.
   Olisi kiva elvyttää lukupäiväkirjaperinne tyttäreni kanssa. Lukupäiväkirjasta voisimme aika ajoin palauttaa mieleemme, mitä kirjoja olemme lukeneet. Olisi kiinnostavaa pohtia yhdessä, miksi toiset kirjat ovat jääneet paremmin mieleen kuin toiset.

9. Keskustelkaa lukemistanne kirjoista

Lukemisen jälkeen kannattaa keskustella lapsen kanssa luetusta kirjasta. Tiivistäkää kirjan sisältö. Miettikää, mikä oli tarinan sanoma. Oliko siinä jokin opetus? Oletteko kaikessa samaa mieltä kirjoittajan kanssa?  Mitä piditte kuvituksesta?
   Voin sanoa, että kirjoista keskusteleminen ei aina ole helppoa viisivuotiaan kanssa, mutta olen varma, että yrittämällä pitkäjänteisesti se alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin.
   Kun kohtaamme arjessa tilanteita, jotka muistuttavat kirjoista lukemiamme tilanteita, muistutan lasta asiasta. Muistelemme yhdessä, miten tilanne kirjassa ratkesi.

10. Osallistukaa lukuhaasteisiin

Varsinkin kilpailuhenkiset lapset innostuvat lukuhaasteista. Voit haastaa sisarukset kilpailemaan lukemisesta keskenään.
   Helmet-lukuhaaste on saanut meidät tarttumaan kirjoihin, joita emme olisi muuten lukeneet. Haasteen kautta voi löytää mielenkiintoisia yllätyksiä.

11. Käykää kirja-aiheisissa tapahtumissa

Kirjastojen satutunnit ja kirjailijavierailut ovat loistavia tapoja lisätä intoa kirjoja kohtaan. Viime keväänä olin tyttäreni kanssa kirjastossa kuuntelemassa kirjailija Pipsa Pentin satutuokiota, jossa hän luki kirjansa Lyyli ja hurja paperihukka, ja kertoi sen jälkeen kirjan teosta. Se oli kiehtovaa kuultavaa (myös aikuisesta).

    Lähikirjastossamme järjestettiin viime vuonna pehmolelujen yö. Siinä lapsi sai viedä oman pehmolelunsa yöpymään kirjastoon. Pehmolelut olivat juhlineet illalla kirjaston sulkemisajan jälkeen. Saimme nähdä valokuvia pehmolelujen puuhista kirjastossa.
   Kirjamessut ja erilaiset kirjallisuuspäivät ovat omanlaisensa kokemus. Yleensä niissä on jollain tapaa pyritty huomioimaan myös lapset.

12. Yhdistä kirjoihin leikkiä

Kirjat muuttuvat hauskoiksi, kun niihin yhdistää leikkiä.
   Voitte järjestää vaikka kirjojen kauneuskilpailun. Jokainen valitsee yhden tai kaksi kirjaa, joissa on omasta mielestä kaunis kansi. Sitten äänestetään. Voittanut kirja luetaan yhdessä.
   Kirjan piilotusta voi leikkiä esimerkiksi niin, että laittaa kirjan pieneen kangaskassiin ja piilottaa sen jonnekin asuntoon tai kesällä vaikkapa pihalle. Lapsi saa etsiä sen. Kirjan löydyttyä se luetaan yhdessä. Jännitystä lisää, jos lapsi ei tiedä, minkä kirjan olet kassiin laittanut.
   Oman kirjahyllyn ääressä voi leikkiä toisenlaista etsimisleikkiä. Anna lapsen tehtäväksi etsiä esimerkiksi kirja:

• jossa on punainen kansi
• jossa on autoja
• jossa sairastetaan
• joka on vieraskielinen
• joka sijoittuu vieraaseen maahan jne.

  Ota esiin lattialle muutamia kirjoja. Sano lapselle, että hänen tulee yrittää arvata, mitä kirjaa ajattelet. Anna vinkkejä, esimerkiksi: tämän kirjan päähenkilö on poika... Kaikkien kirjojen tulee olla lapselle ennalta tuttuja, jotta hän voi onnistua.
  Kirpparilla voidaan kisata siitä, kuka löytää pöydän, jossa on eniten lastenkirjoja. Kuka löytää kiinnostavimman kirjan?

13. Tarjoa lapselle yksilöityjä kertomuksia

Kun kysyin silloin nelivuotiaalta tyttäreltäni, miten lapsia voisi innostaa lukemaan, hän vastasi: "Voihan itse tehdä kirjan." Saattaa kuulostaa työläältä, mutta olen itse asiassa käyttänyt tätä keinoa.
   Lapsesta on ihanaa kuulla kerrottavan itsestään tai vanhempiensa tai isovanhempiensa lapsuudesta. Tarinallinen valokuvakirja, johon on koottu tällaisia muisteluja, olisi loistava lahjaidea, johon lapsi halunnee usein palata.
   Itse pidän kirjoittamisesta ja se on minulle helppoa, joten olen kirjoittanut myös kuvitteellisia kertomuksia. En osaa piirtää, joten olen kuvittanut kirjat valokuvin. Tyttäreni on saanut esimerkiksi valokuvakirjan, jossa seurataan kotitonttumme elämää ja puuhia kodissamme silloin, kun olemme itse poissa.
   Kun olimme menossa ensimmäistä kertaa balettinäytökseen, kirjoitin tarinan tytöstä, joka oli myös menossa Oopperaan balettiesitykseen. Tarinassa kuvailtiin, kuinka Oopperassa toimitaan ja avattiin baletin juonta.
   Jos tarinoiden keksiminen ei ole vahvuutesi, voit ottaa valmiin kirjan ja vaihtaa päähenkilön nimen tilalle lapsesi nimen. Tarinasta tulee lapsen mielestä heti paljon kiinnostavampi.
   Lapsen kanssa voi tehdä yhdessä kirjan. Mikä on lapsesi vahvuus? Onko hän hyvä keksimään kertomuksia? Anna hänen kertoa ja toimi kirjurina. Pystyykö lapsesi kuvittamaan kirjan? Onko hän hyvä piirtämään, maalaamaan tai askartelemaan? Ottaisiko hän mieluummin valokuvia kirjan kuvitukseksi?

14. Hyödynnä äänikirjoja

Joskus on ihan ok antaa omille äänihuulilleen lepohetki ja laittaa äänikirja soimaan. Äänikirjoja löytyy kaikenikäisille lapsille. Äänikirjoja on helppo lainata kirjastosta tai ostaa verkosta. Youtubesta löytää ilmaiseksi ääneen luettuja satuja myös suomeksi.
   Netissä on palveluita, joissa voi kuukausimaksua vastaan kuunnella rajattomasti äänikirjoja. Pidin kovasti nyt jo lopetetusta Lasten oma satukirjasto -palvelusta, jossa lapsi pystyi katselemaan selaimelta kirjan sivuja samalla, kun ääniraita pyöri.
   Äänikirja on loistavaa ajanvietettä pitkällä matkalla - ja mikseipä vähän lyhyemmälläkin. Jos kuskaat lasta säännöllisesti autolla treeneihin, ehtisikö matkan aikana kuunnella luvun äänikirjasta?

15. Jaa lukemisen iloa

Aineellisista lahjoista kirja on lapselle mielestäni ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Kaverisynttäreille tyttäreni vie lahjaksi aina kirjan. En halua kuormittaa perheitä millään muoviroinalla. Jos näen edullisia kirjoja alennusmyynnissä, saatan ostaa niitä valmiiksi odottamaan sopivaa tilaisuutta. Jos rahat ovat tiukoilla, ei mielestäni ole mikään virhe lahjoittaa hyväkuntoista käytettyä kirjaa. Kierrätys ja ekologisuus ovat nykyisin monessa perheessä tärkeitä arvoja, joten kierrätettyä lahjaa tuskin karsastetaan.
   Itse ostan niin paljon kirjoja, että niitä on välillä pakko laittaa kiertoon. Olen lahjoittanut kirjoja päiväkotiin, kerhoihin ja neuvolaan. Ne on otettu ilahtuneina vastaan.
   Omien lasten lisäksi voi lukea muidenkin lapsille. Kun meillä on lapsivieraita, on minusta mukava lukea heille, jos he haluavat kuunnella.
   Tyttäreni leikkii mielellään kirjojen hahmoja. Joskus tulee ilmi, etteivät hahmot ole tuttuja hänen leikkikaverilleen. Silloin tarjoudun yleensä lukemaan kyseessä olevan kirjan.

Onko teillä hyväksi havaittuja keinoja, joilla lasten lukuintoa voisi kasvattaa?