Kirjojen uudelleen lukeminen — Plussat ja miinukset

Kirjojen uudelleen lukeminen, oletko puolesta vai vastaan?

Jokin aika sitten kirjahyllyjä siivotessa paljastui, että hyllyissäni oli valtava määrä romaaneja, jotka kuvittelin lukevani uudestaan, mutta todellisuudessa en ole lukenut toistamiseen enkä koskaan tulekaan lukemaan.

Oivallus johti siihen, että lähes kaikki romaanit ovat lähteneet kiertoon. Säästin vain joitain klassikoita ja ne harvat teokset, joihin oikeasti toisinaan palaan. Agatha Christien dekkareita en myöskään raaskinut laittaa pois, vaikka tuskin enää luen niitä.

Entäpä sitten lastenkirjat? Olen monin paikoin törmännyt ajatukseen, että lapset jotenkin nauttisivat samojen kirjojen lukemisesta yhä uudestaan. On kuulemma vain luonnollista, että jostain tarinasta tulee lapselle niin tuttu, että lapsi huomaa, jos aikuinen yrittää lukiessaan fuskata ja skipata kohtia. Lapsi voi myös kuulemma vaatia, että tarina pitää lukea samanlaisin äänenpainoin joka kerta. Ääneenlukijana ajatus tuntuu minusta ihan kamalalta.

Kun tyttäreni oli vauva ja taapero, eikä meillä vielä ollut montaa kirjaa, samoja kirjoja luonnollisesti luettiin uudestaan ja uudestaan. Meinasin tulla hulluksi. Kun en enää kestänyt, kiersin kirpparit, kierrätyskeskukset, hyväntekeväisyyskaupat ja alennuskirjakaupat, kaikki paikat, mistä kirjoja saattoi saada halvalla, ja raahasin kotiin kassikaupalla kirjoja. Johan helpotti.

En usko, että lapseni kärsi siitä, että en toistanut samoja kirjoja loputtomasti. Hänen luonteelleen on aina ollut ominaista vaihtelunhalu ja eteenpäin meno. Siinä missä joku toinen taapero jumittui ikuisuuksiksi rakentelemaan palikkatornia kerta toisensa jälkeen, tytär sutaisi tornin pystyyn minuutissa, kaatoi sen ja sitten olikin jo ihan eri leikin aika.

Mieheni on pitänyt huolen siitä, että toistoakin on tullut. Jos rakas puolisoni lukee iltasadun, hän lukee melko varmasti Sähkökirjan tai Jere Jarruvaunun. On tehnyt niin jo vuosia.

Vihdoin tajusin kysyä tyttäreltä, mitä mieltä hän on kirjojen uudelleen lukemisesta.

"Pidätkö siitä?"

"En", seitsenvuotiaani vastasi.

"Miksi et?"

"Ei ole kivaa, kun tietää jo sen tarinan."

Vastaus ei yllättänyt minua. Aina kun luemme minun aloitteestani jonkin kirjan uudestaan, tytär huomauttaa, että olemme jo lukeneet sen.

Totuuden nimissä on sanottava, että kyllä hän toisinaan itse pyytää jotain kirjaa luettavaksi uudelleen. Muumit ja suuri tuhotulva näyttää olevan tässä suhteessa hänen suosikkinsa. Pienempänä erityissuosiossa oli The Very Hungry Caterpillar (Pikku toukka paksulainen).

Listasin kirjojen uudelleen lukemisen plussia ja miinuksia. Ensin plussat.

Plussat

+ Tietää mitä saa

Jos haluaa olla varma, että tarina on kiva ja taatusti miellyttää, on turvallisinta valita jo luettu, tuttu kertomus.

Kun juoni on tuttu, kirjan malttaa rauhassa laittaa sivuun ja jatkaa taas sopivalla hetkellä. Ei tarvitse lukea yötä myöten yrittäen selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

+ Lohtulukeminen

Tiedätkö sen lämpimän lohdullisen tunteen, johon kietoutuu lukiessaan jotain tuttua ja rakasta kertomusta? Lukemisesta voi saada lohtua huonona hetkenä.

Kun koronavirus pakotti kotiin, aloin vaistomaisesti lukea uudelleen itselleni merkityksellisiä kirjoja. Palasin myös lapsuuteni lempikirjojen pariin. Vähän paradoksaalisesti sain tuntemattoman viruksen edessä lohtua Tove Janssonin kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti. Kirjassahan odotetaan maailmanloppua, joten äkkiseltään se ei kuulosta varsin lohdulliselta. Minulle kirja silti on lohtulukemista, kuten muutkin muumikirjat.

+ Kirjavalinnalla voi tavoittaa tietyn tunnelman

Käytän usein kirjoja apuna tavoitellessani jotain tiettyä tunnelmaa. Omia ajatuksia ja tunteita voi ohjailla lukuvalinnoin. Yksi kirja rauhoittaa, toinen tarjoaa jännitystä, kolmas saa romanttiselle tuulelle ja neljäs pistää aivonystyrät töihin.

+ Sanoma avautuu syvällisemmin

Toisella lukukerralla kirjan syvempi sanoma voi avautua paremmin, kun ei enää keskity pelkästään juoneen. Olettaen tietysti, että kirjassa ylipäätään on jokin syvällisempi sanoma. Kaikissa kuvakirjoissa ei aina tunnu olevan.

+ Kirjavalinnalla voi huomioida juhla- tai teemapäivän tai vuodenajan vaihtumisen

Rakastan vuotuisjuhlia ja kaikenlaisia teemapäiviä. Kirjat toimivat minulle loistavana apuvälineenä juhlapäivään virittäytymisessä. Pääsiäiskirjat, halloweenkirjat ja joulukirjat... Ihania tunnelman luojia vuodesta toiseen! Runebergin päivänä luetaan Koiramäen Marttaa ja Ruuneperia, Kalevalan päivänä Kalevalaa tai lähinnä Koirien Kalevalaa, Minna Canthin päivän Minnaa!, Lucian päivänä Lyhtykujan Luciaa jne.

Käytän kirjoja myös siirtymäriittinä uuteen vuodenaikaan. Vuodenajan ollessa vaihtumassa tekee mieli lukea alkavaan vuodenaikaan liittyviä kirjoja. Siksi olen ostanut hyllyt täyteen vuodenaikasidonnaisia kirjoja, joihin palaan yhä uudestaan. Olen ollut vuodenaikalukija jo teini-iästä alkaen. Teini-ikäisenä tosin luin enimmäkseen runoja, nykyisin lastenkirjoja.

+ Kirjan avulla voi opettaa ja valmistella tulevaan tapahtumaan

Arjesta poikkeaviin tapahtumiin valmistaudutaan meillä kirjoja lukemalla. Ennen lääkärikäyntiä luetaan lääkärikirjoja, ennen lentomatkaa lentokonekirjoja, ennen teatterikäyntiä teatterikirjoja, ennen joka syksyistä tarhaan paluuta päiväkotikirjoja... Lista on loputon. Pointtina kuitenkin on, että käytän samoja hyllystämme löytyviä kirjoja aina uudestaan näiden tilanteiden lähestyessä.

+ Kuvista huomaa nauttia enemmän

Olemme lukeneet tyttären kanssa enimmäkseen kuvakirjoja tai kuvitettuja lastenromaaneja. Itse en usein ensimmäisellä lukukerralla ennätä kiinnittää juurikaan huomiota kuvitukseen. Keskityn vain tekstiin. Kuvia tarkastelen sitten ihan erikseen. Toisella lukukerralla kuvatkin tulee nähtyä paremmin.

Miinukset

- Uudelleen lukeminen on tylsää

Jos kirja ei ole itselle kovin merkityksellinen eikä siihen sitoudu erityisiä positiivisia muistoja, uudelleen lukeminen on yksinkertaisesti vain tylsää.

- Lukukokemuksesta puuttuu uutuudenviehätys ja jännitys

Uudelleen lukeminen on tylsää ehkä juuri siksi, että lukukokemuksesta puuttuu uutuudenviehätys ja jännitys. Kun kaikki on ennalta tuttua, ei pääse yllättymään.

- Uudelleen luettuna kirja saattaakin osoittautua pettymykseksi

Luettuani uudelleen lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkiromaaneja olen monesti hämmästynyt. Pidinkö todella tästä kirjasta? Miksi? On pettymys huomata, etteivät kultaiset muistot niin kultaisia olleetkaan.

- Lukupino ei pienene

Minulla on aina valtava kasa kirjoja odottamassa lukemista. Jos "tuhlaan aikaa" vanhojen kirjojen uudelleen lukemiseen, kirjat lukupinosta eivät vähene.

Onko elämä niin pitkä, että kannattaa käyttää aikaa uudelleen lukemiseen? Mitä mieltä sinä olet?