Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjablogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjablogi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. helmikuuta 2022

10 kirjoihin liittyvää tapaani


Millaisia kirjoihin liittyviä tapoja sinulla on? Onko tapanasi jättää kirjoja kesken? [Ei] Valvotko liian myöhään lukiessasi? [En] Nukahdatko kesken lukemisen? [En]

Tänään ajattelin jutella omista kirjoihin liittyvistä tavoistani — hyvistä ja pahoista.

1. Luen tyttärelle joka päivä — ei poikkeuksia!


Tämä on kirjatavoistani tärkein. Joka päivä on oltava aikaa lukea tyttärelle, vähintään iltasatu jos ei muuta. Nykyisin pyrimme myös käyttämään päivittäin hetken siihen, että tytär lukee minulle ääneen! Lukeminen on minun ja tyttären yhteinen juttu, jotain mikä yhdistää meidät. (Olen tehnyt yli seitsemän vuoden ajan aika paljon töitä päästäksemme tähän pisteeseen).


2. Käytän aina kirjanmerkkiä


En koskaan taittaisi kirjan sivua. Päästäni alkaa nousta savua, kun näen jonkun muun tehneen niin kirjalle, jota olen lukemassa. Minulla on valtava kasa kirjanmerkkejä, mutta mikä tahansa lappu tai lehden laidasta repäisty kaistale kelpaa, jos en jaksa hakea "virallista" kirjanmerkkiä.


3. Lainaan kirjastosta kerralla liikaa kirjoja


Lainaan kirjastosta kerrallaan niin paljon kirjoja kuin suinkin jaksan kantaa. Jos suurin osa niistä on lastenkirjoja, saatan ehtiä lukemaan kaikki laina-ajan puitteissa, mutta aika usein päädyn uusimaan lainoja.


4. Ostan ihan liikaa kirjoja


Tämä on helmasyntini. En vain voi lakata ostamasta kirjoja, vaikka tiedän, ettei niille ole tilaa, eikä oikein edes aikaa lukea niitä kaikkia. Ostan kirjoja kaikkialta: kirjakaupoista, antikvariaateista, kirpputoreilta, hyväntekeväisyyskaupoista, marketeista, museokaupoista, messuilta, myyjäisistä, verkkokirjakaupoista, verkkoantikvariaateista, matkoilta... Erityisesti pidän halvoista kirjoista tai kirjoista, joissa on iso alennus.


5. En koskaan kulje ilmaisten kirjojen ohi ottamatta jotain


Kierrätyskirjahyllyt kirjastoissa tai muualla ja tavaranvaihtajaiset ovat vaarallisia. Käytän loputtomasti aikaa kirjavalikoimaa tutkien ja otan aina jotain.


6. Yritän koko ajan löytää hyllyistä kirjoja myyntiin tai lahjoitettavaksi


Kahden edellisen kohdan perusteella, tämä on kai ymmärrettävää. Kun kantaa koko ajan kirjoja sisään, on niitä kannettava uloskin.


7. Järjestelen jatkuvasti kirjahyllyjä uuteen uskoon


Kun kirjavalikoimassa tapahtuu jatkuvia muutoksia, kirjahyllyjen järjestelykin on jatkuvaa. Olen kokeillut kaikenlaisia tapoja järjestellä kirjoja. Nykyisin suosin yleensä joko aiheen tai värin mukaan järjestämistä. Aiheen mukaan järjestetystä hyllystä löydän kirjat parhaiten, mutta värin mukaan järjestetty hylly on esteettisesti miellyttävämpi. 


8. En koskaan lähde matkalle ilman lukemista


Ensimmäinen asia, jota matkaa varten pakatessani tulen miettineeksi, on matkalukeminen. Pakkaan yleensä mukaan enemmän luettavaa kuin ehdin matkan aikana lukea. Sitä paitsi useimmiten päädyn lukemaan omien kirjojeni sijaan jotain hotellin kirjahyllystä.


9. Annan lahjaksi luettavaa


Kirja (tai lehti) on paras lahja, jonka voi antaa. Tai saada. Sitä paitsi kirjasta saa helposti aikaan siistin ja kauniin paketin.


10. Päätän päivän lukuhetkeen vuoteessa


Viime aikoina olen onnistunut elvyttämään tavan lukea kirjaa vuoteessa ennen nukkumaanmenoa. Tapa oli vuosia katkolla, kun tyttären vuode oli makuuhuoneessamme ja valot oli sammutettava aikaisin. Olen ollut aivan uskomattoman onnellinen pystyttyäni taas lukemaan hetken rauhassa iltaisin. 

Luen yleensä paperikirjaa. Elektroniset laitteet eivät mielestäni kuulu vuoteeseen, mutta joskus saatan kuunnella äänikirjaa, jos on kiinnostava kirja kesken. 

Pidän tarpeeksi pitkiä yöunia niin tärkeinä, että osaan lopettaa lukemisen ajoissa. Vain loma-aikoina lukeminen saattaa vähän venähtää.

Millaisia kirjoihin ja lukemiseen liittyviä tapoja sinulla on?


perjantai 31. joulukuuta 2021

Mietteitä vuoden vaihtuessa


Taas on yksi vuosi lopussa. Ja voi itku, millainen vuosi. Jo toisen vuoden putkeen olemme eläneet ikään kuin puolella teholla. Vaikka olemme pitäneet kontaktit mahdollisimman vähäisinä, tyttäreni onnistui silti sairastamaan koronan tänä vuonna kaksi kertaa. Toisella kerralla kirottu virus kaatoi vuoteeseen myös kahdesti rokotetun mieheni, joka ei  i k i n ä  sairasta mitään.

En usko, että olisin selvinnyt tästä vuodesta ilman kirjoja. Ne tarjosivat pakotien muihin maailmoihin ja toisenlaisiin aikoihin, silloin kun tätä maailmaa ja aikaa ei kerta kaikkiaan olisi kestänyt.

Tänä vuonna löysin taas lukemisen ilon, jonka olin äidiksi tultuani kadottanut. Tai ei se oikeastaan ollut kokonaan kadonnut, muuttanut vain muotoaan. Monta vuotta nautin pelkästään lastenkirjoista ja ääneen lukemisesta, enkä pystynyt kunnolla keskittymään aikuisten kirjoihin.

Tänä vuonna opin ottamaan kunnolla aikaa itsekseni lukemiseen ja aloin taas rakastaa aikuisten kirjoihin uppoutumista. Luin tietokirjoja ja romaaneja, hömppää ja klassikoita. Välillä nauroin ja välillä itkin. Toisinaan oivalsin mielettömän hienoja asioita ja toisinaan tuhlasin vain aikaani, mutta yhtäkään kirjojen äärellä vietettyä hetkeä en vaihtaisi pois.

Tänä vuonna oli kyllä sellaisiakin aikoja, jolloin en jaksanut lukea ollenkaan. Niinpä opin vihdoin kuuntelemaan äänikirjoja. Yrityksen ja erehdyksen kautta totesin, että äänikirjoina on hyvä kuunnella kevyitä tekstejä, mutta ajattelemista vaativat kirjat on parempi lukea printtimuodossa.

Olin superonnellinen, kun sain työnantajaltani joululahjaksi kahden kuukauden kuunteluoikeuden äänikirjapalveluun. Kaksi kuukautta on juuri sopiva ajanjakso. Minusta ei nimittäin tullut vuoden aikana äänikirjapalvelun jatkuvaa tilaajaa, sillä huomasin, etten jaksa kuunnella äänikirjoja koko ajan. On paljon mukavampi ottaa kuukauden pätkä silloin tällöin, niin mielenkiinto pysyy paremmin yllä ja välillä on aikaa omille ajatuksillekin.

Vuoden mittaan valitsin lukemisen tai kirjan kuuntelun aika usein silloin, kun oli päätettävä, luenko vai kirjoitanko blogiin. Kieltämättä harmittaa, kuinka monesta hyvästä kirjasta on jäänyt tänä vuonna kirjoittamatta. Surullisin olen siitä, että kaikki ihanat uudet joulukirjat jäivät esittelemättä. Varasin ne hyvissä ajoin kirjastosta ja sain ne aivan täydelliseen aikaan, mutta… Joulukuu oli todella hektinen, eikä energiaa kirjoittamiseen vaan ollut.

Hiukan ahdistaa kaikki arvostelukappaleena saamani kirjat, joista en ole vuoden aikana jaksanut kirjoittaa. En ole niitä kuitenkaan pyytänyt, joten yritän olla stressaamatta asiasta.

Tyttäreni alkoi tänä vuonna lukea itse kirjoja, joten minulta vapautui jonkin verran ääneen lukemiseen käytettyä aikaa. Pidämme silti yhä tiukasti kiinni siitä, että joka päivä luemme yhdessä edes vähän.

Tänä vuonna perustin Lastenkirjavuoden Instagram-tilin. Vaikka alkuun olin hyvin innostunut, en sittenkään taida olla varsinaisesti mikään some-ihminen. Kaiken sen ajan, jonka tarvitsen löytääkseni täydellisen rekvisiitan ja kuvakulman kirjakuviini, voi käyttää johonkin hyödyllisempään. Kuten lukemiseen. Jep, kun pitää päättää tarttuako kameraan vai lukea, niin ei tarvitse kahdesti miettiä, kumman valitsen.

Vaikka kirjoitusintoa ei ole tänä vuonna kauheasti löytynyt, niin luulen, että blogini sinnittelee vielä eteenpäin. Lopettaminen olisi haikeaa, vaikka se saattaisikin olla henkisesti helpottavaa. Haluan kuitenkin, että minulla on paikka, jossa voin jakaa lukemisen iloa ja hehkuttaa jotain hyvää kirjaa silloin, kun siltä tuntuu.

Kiitos lukijoilleni ja oikein hyvää uutta vuotta! Toivotaan, että uusi vuosi on entistä parempi. John Lennonin sanoin:

”And a happy new year,
Let's hope it's a good one
Without any fear.”
 

Kuva:Pixabay


perjantai 14. elokuuta 2020

10 asiaa jotka opin bloggauskurssilla

On taas se aika vuodesta, kun ilmoittautuminen kansalais- ja työväenopistojen kursseille on käynnistynyt. Viime syksynä osallistuin työväenopiston bloggauskurssille. Sain kurssilta hyviä vinkkejä parempien postausten luomiseen, vaikka teknisiltä osiltaan aloittelijoille suunnattu kurssi olikin minulle liian helppo.

Tähän kirjoitukseen olen kerännyt kymmenen asiaa, mitkä jäivät kurssilta mieleeni. Toivottavasti niistä on apua myös sinulle.

  1. Kiinnitä huomiota otsikkoon
  2. Aloita kiinnostavasti
  3. Pysy aihepiirissä
  4. Ole persoonallinen mutta älä lavertele liikaa omista asioistasi
  5. Tee kommentoinnista helppoa
  6. Käytä kuvia
  7. Pidä kappaleet lyhyinä
  8. Panosta luettavuuteen
  9. Ole ajan hermolla
  10. Oikolue




Otsikko on koko postauksen tärkein osa. Sen tulee olla kiinnostava ja informatiivinen. Hyvä otsikko houkuttelee selailijaa klikkaamaan postauksen auki.

Voi olla järkevää käyttää työotsikkoa ja muotoilla lopullinen otsikko vasta, kun teksti on valmis.

Kirjablogeissa näkee usein käytettävän otsikkotyyppiä kirjailijan nimi: kirjan nimi. Henkilökohtaisesti pidän sellaisia otsikoita tylsinä. Jos kirjailija ei ole minulle tuttu, eikä kirjan nimike ole erityisen huomiotaherättävä tai kiinnostava, harvoin klikkaan auki tällaisia postauksia.

Ennen kurssin käymistä en ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota otsikointiin. Kurssilla sain vinkkejä, millainen on hyvä otsikko. Tässä esimerkkejä:

  • kysymys
  • vinkkilista
  • provokaatio
  • yllättävä tilastotieto
  • alkusointu

Kysymys toimii otsikkona hyvin. Paras kysymys on sellainen, johon ei voi vastata kyllä/ei.
Esim. Mitä yhteistä on pääsiäisellä ja nowruzilla?

Ihmiset rakastavat vinkkilistoja. Numero otsikossa herättää ihmeen paljon kiinnostusta.
Esim. 10 asiaa jotka opin bloggauskurssilla.

Provokaatio saa huomiota. Sinun täytyy kuitenkin olla valmis perustelemaan väitteesi hyvin.
Esim. Älä tee enää näin!

Tilastoista kaivettu shokeeraava väite kiinnostaa.
Esim. Yli 75 prosenttia isistä ei lue lapsilleen ääneen.

Alkusointu tai muu rytmitehoste miellyttää korvaa.
Esim. Talvinen tarina taaperolle on taattua laatua.

Työpaikallani järjestetyssä kirjoittajakoulutuksessa opin, että kiinnostavassa otsikossa on verbi, ja että nykyisin otsikot saavat olla aika pitkiä. Otsikossa saa ja kannattaa sinutella.



Otsikon jälkeen koko postauksen tärkein kohta on aloitus. Parin ensimmäisen rivin perusteella sinun pitäisi saada selailija klikkaamaan postaus auki.

Tutkimukset osoittavat, että lukija on voitettava puolelleen kahdeksassa sekunnissa. Jos hän ei siinä ajassa kiinnostu tekstistäsi, hän siirtyy muualle. Elämme hektisessä, informaatiotäyteisessä maailmassa, jossa lukijoista täytyy oikeasti kilpailla.

On hyvä miettiä, kannattaisiko teksti aloittaa ingressillä. Napakka ingressi kertoo tekstin aiheen ja johtoajatuksen. Se houkuttelee jatkamaan lukemista. Ingressi erotetaan muusta tekstistä muotoilulla, esim. lihavoinnilla.



Varmista, että hakukoneen kautta saapunut satunnainen kävijä huomaa heti, mikä on blogisi aihe.

Lukijaystävällinen kirjoittaja pysyy aiheessa. Jos pidät kirjablogia, älä kirjoita blogiin muista aiheista.

Aiheessa voi pysyä, vaikka muuttaisikin näkökulmaa. Kirjablogiin voi hyvin kirjoittaa esimerkiksi kirjastoista, kirjakaupoista tai kirja-aiheisista tapahtumista.



Blogitekstin vahvuus on, että siinä ihminen kirjoittaa ihmiselle. Persoonallisuus saa näkyä. Kerro itsestäsi edes jotain, sillä täysi anonyymiys ei sovi blogiin.

Blogitekstin ei tarvitse olla yhtä virallista kuin esim. lehtitekstin. Lukijaa saa sinutella, ja puhekielisetkin ilmaisut ovat sallittuja. Käytä esimerkkejä todellisesta elämästä.

Kun oma persoonallisuus näkyy, lukijan on helpompi kiinnostua ja samaistua. Itsestä kannattaa kertoa kuitenkin vain se, mikä tuo lisäarvoa. Kirjoittajan laveasti kuvattu henkilökohtainen elämä ei välttämättä kiinnosta.

Itse mietin jatkuvasti, mihin vetää raja. Kuinka paljon voin olettaa meidän elämämme kiinnostavan lukijoita. On niin mukava kietoa kirjat ja niiden aiheet omaan elämäämme.

Sen sijaan, että kirjoittaisin vain kirjakritiikkiä, haluan esittää kirjat elämäntapana. Yritän tuoda esiin, millaista on kasvattaa lapsi arkeen, jossa kirjat ovat läsnä koko ajan. Kirjoitan siis välillä elämästämme, ja toivon, etteivät lukijat inhoa sitä.



Harvalla tavallisella bloggaajalla on ongelmana, että kommentteja tulee liikaa. Jos kommentteja haluaa saada, kommentoinnin tulee olla helppoa.

Tutkimusten mukaan varmistukset, joilla todistetaan, ettei ole robotti, koetaan yleensä ärsyttävinä. Erityisen vihattu on kuvavarmennus.

Olen täsmälleen samaa mieltä. Kommentoin yleensä kännykällä, jonka ruudulla kuvat näkyvät tosi pieninä. Aika monta kommenttia on jäänyt lähettämättä, kun en ole läpäissyt kuvavarmennusta.

Ennen kurssia blogissani oli käytössä kommenttien hyväksyntä. Kurssin jälkeen otin sen pois. Nyt blogiini kirjoitetut kommentit tulevat samantien näkyviin.

Ratkaisu on ollut onnistunut. Vain yhden kerran blogiini on tullut asiaton kommentti (jonkinlainen rahankeruuviesti). Sillä kertaa satuin huomaamaan viestin saman tien ja poistin sen heti.

Avointa kommenttikäytäntöä ei pidä pelätä, sillä kommentteja tosiaan voi poistaa ja yksittäisiä häirikkökommentoijia voi estää kommentoimasta lainkaan.

Kommentoijan kannalta tuntuu palkitsevalta nähdä oman kommentin tulevan julki heti. Jos kuitenkin haluat käyttää kommentoinnin hyväksyntää, seuraa saapuvia viestejä säännöllisesti ja toimi ripeästi. Joskus kirjoittamani kommentti on jäänyt hyväksyttäväksi päiväkausiksi. Sellainen tuntuu tosi kurjalta.

Kun saat kommentteja, vastaa niihin ystävällisesti ja nopeasti. Vaikka olisit kommentoijan kanssa eri mieltä, ole kohtelias.



Nykymaailmassa visuaalisuus on tärkeää. Kirjoititpa aiheesta kuin aiheesta, ainakin yksi kuva postauksessa tulisi olla.

Kirja-arvostelut ovat siitä käteviä, että niissä kirjan kansikuva yleensä riittää kuvitukseksi. Itse kaipaan välillä tosin vaihtelua. Olisi hauska ottaa enemmän kirjagramtyyppisiä kuvia, mutta en ole hyvä kuvaaja. Yleensä napsasen kuvat nopeasti kännykällä.

Kokemukseni mukaan Suomessa saa hyviä kuvia melkeinpä vain kesällä. Muulloin valaistusolosuhteet ovat haastavat.

Onneksi hyviä kuvituskuvia löytyy myös kuvapankeista. Kurssilla sain tietää yhdestä ilmaisesta kuvapankista, jota olen sittemmin jonkin verran käyttänyt. Pixabaysta löytyy yli 2 miljoonaa kuvaa.



Tämä on asia, jota korostettiin myös työpaikallani järjestetyssä kirjoittajakoulutuksessa.

Kappalejaon tarkoituksena on sujuvoittaa lukemista. Nykyisin suuri osa sisällöistä luetaan mobiililaitteilta, ja liian pitkä kappale näyttää mobiilinäytöllä uuvuttavalta. Kappaleiden tulisi siksi olla paljon lyhyempiä kuin mihin perinteisesti on totuttu.

Kun äskettäin kirjoitin töissä artikkelin, viestintäasiantuntijamme ei muuttanut siitä juuri muuta kuin kappalejaon. Vaikka omasta mielestäni olin kirjoittanut lyhyitä kappaleita, hän oli jakanut suunnilleen kaikki kappaleeni vielä puoliksi.



Kappalejaon lisäksi luettavuuteen kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota. Vältä laittamasta sivua liian täyteen materiaalia. Sivupalkinkin pitäisi olla selkeä. Muista, että gadgetit (tai widgetit) eivät ole itseisarvo. Käytä gadgeteja vain, jos ne tuovat lisäarvoa ja tukevat sisältöäsi.

Usein yksinkertaisuus on valttia. Pidän mustasta tekstistä valkoisella pohjalla, koska se takaa parhaan luettavuuden. Jos haluat omaan blogiisi toisenlaisen värityksen, varmista, ettei luettavuus kärsi.

Suosituimmat fontit toimivat yleensä parhaiten, koska ne ovat hyvin luettavia. Varmista, että fonttikoko on riittävän suuri. Fontin oletuskoon voi käydä muuttamassa tyylin asetuksista.

Tekstin tulisi olla helposti silmäiltävää. Jaottele teksti väliotsikoilla, ja käytä otsikoinnissa johdonmukaista tyyliä. Hyödynnä luettelolistoja. Ne tuovat tekstiin vaihtelua, auttavat jäsentämään tekstiä ja hahmottamaan asian muutamalla silmäyksellä.

Verkossa menestyvät lyhyet ja ytimekkäät virkkeet. Lihavoi ydinsanat.

Varmista, että teksti näyttää ilmavalta.



Ajankohtaiset aiheet kiinnostavat. Mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu? Onko sinulla jotain sanottavaa siitä, ja liittyykö se blogisi aiheeseen?

Juuri ennen kuin korona hyökyi Suomeen, satuimme julkaisemaan kollegani kanssa artikkelin, joka koronan myötä muuttuikin yhtäkkiä äärettömän kiinnostavaksi. Artikkelimme luettiin lyhyessä ajassa toistasataatuhatta kertaa, mitä emme osanneet ollenkaan odottaa. Jouduimme antamaan toimittajille haastatteluja ja tietoa aiheesta. Minä jouduin jopa kommentoimaan asiaa iltauutisissa.

Blogini osalta en ole saavuttanut lähimainkaan samanlaista menestystä, mutta olen huomannut, että ajankohtaiset aiheet kiinnostavat. Esimerkiksi Helsingin kirjamessujen aikaan kirjoittamani messupostaukset olivat suositumpia kuin kirjoitukseni yleensä.



Valmis teksti täytyy aina oikolukea! Itse oikoluen tekstini yleensä monta kertaa, ja joka kerralla huomaan korjattavaa. Jatkuvat kirjoitusvirheet ja huolimattomuus ovat omiaan karkoittamaan lukijat.

Oikolukiessa kannattaa käyttää herkästi delete-näppäintä. Karsi kaikki turha, ja vältä toistoa. Minulla on tapana kirjoittaa liian pitkästi, ja oikolukuvaiheessa yritän korjata asiaa. Luultavasti saisin silti tiivistää vieläkin enemmän.