Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha-Pekka Koskinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha-Pekka Koskinen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. huhtikuuta 2022

Varokaa! Rikhardinkadun kirjastossa kummittelee!

 

"Hyllyjen päädyn takaa kuului hiljaista kahinaa. Nico nousi jalkeille ja hiipi varovasti kohti ääntä. Mimosan olisi pitänyt olla jossakin sillä suunnalla, mutta hämäryydessä oli vaikea nähdä mitään. Yhtäkkiä Nicon selän takaa kuului selkeä kopsahdus. Hän kääntyi ympäri. Sydän hakkasi villisti, kun hän tuijotti lattialla lojuvaa kirjaa. Sitten hyllystä liukui esiin toinen kirja, joka roikkui hetken ilmassa ja putosi alas. - -
Ilma näytti väreilevän, ja kirja toisensa jälkeen alkoi liukua kohti hyllyn reunaa. Ne putoilivat alas, kops, kops, kops."

 

Juha-Pekka Koskinen on sijoittanut uuden alakoululaisten jännityssarjan aloitusosan yhteen lempipaikoistani Helsingissä: Rikhardinkadun kirjastoon. Kirjassa Mysteerijengi — Kirjaston kiusanhenki (Karisto 2022) vastaperustettu Mysteerijengi on ensimmäisen tapauksensa äärellä.

Sisarukset Nico ja Mimosa sekä heidän ystävänsä Iivo tulevat perustaneeksi Mysteerijengin oikeastaan vain siksi, että heillä on niin upea salainen piilopaikka. Hieman epäonnistuneissa ullakkoasuntoremonteissa on kerrostalon ullakolle jäänyt Mimosan vaatekaapista Iivon kenkäkaappiin johtava käytävä ja tyhjä huone, jonka lapset ovat vallanneet päämajakseen. Jos on päämaja, on luonnollisesti oltava myös salaseura.

Ensimmäinen ratkaistava juttukin löytyy helposti, kun Iivo kuulee Rikhardinkadun kirjastossa käydessään kahden kirjastonhoitajan juttelevan. Yön aikana tyhjässä ja lukitussa kirjastossa on paiskottu maahan kymmeniä kirjoja. Kuka ja miksi?

Ihmeen helposti lapsille annetaan lupa tutkia asiaa. He saavat kulkukortin kirjastoon ja kolme päivää (tai oikeastaan yötä) aikaa selvittää, mitä kirjastossa oikein tapahtuu.

Rikhardinkadun kirjaston portaikko

Lapset olettavat, että kirjastossa jyllää kummitus, joten he tarvitsevat tietoa henkilöltä, joka on nähnyt kummituksen. Sellainen onneksi asuu vain muutaman korttelin päässä. Iivon isotäti Elina on folkloristi, joka tietää kansantaruista, kummituksista ja ihme otuksista yhtä jos toista.

Jotenkin Elina tulee käsittäneeksi, että lapset haluavat hänet mukaan Mysteerijengiin. Lapset eivät tietenkään kehtaa kieltää, joten Mysteerijengi saa neljännen jäsenen. Mummovahvistuksen mukaan tulo tekee tarinasta raikkaan, arvoituksia ratkovia lapsiryhmiä kun on kirjallisuus tulvillaan.

On mummojäsenestä hyötyäkin, kun tarvitaan alibi yöllisille poissaoloille. Vanhemmat eivät epäile mitään, kun lapset lähtevät yökylään Elinalle.

Öinen Rikhardinkadun kirjasto on loistava miljöö kummitustarinalle. 1880-luvulla rakennettu kirjasto henkii vanhanajan tuntua. "— Tämä on kyllä aika hieno kirjasto, varsinkin näin yöllä" Iivokin toteaa.

Rikhardinkadun kirjaston interiööriä

Tyttäreni nieli helposti ajatuksen kummituksista kirjastossa. Olimme käyneet Rikhardinkadun kirjastossa juuri vähän ennen kirjan lukemista. Silloin yhdessä kirjaston nurkassa oli ollut värisevä ja välkkyvä lamppu. Tyttäreni oli tehnyt päätelmän, että kummitus värisytti sitä. Hän oli haltioissaan, kun tämä kirja tuntui osoittavan hänen teoriansa oikeaksi.

Rikhardinkadun kirjaston kummitusnurkka???

Tarina oli meistä loistava. Löysimme monia plussia:

+ Öinen kirjasto on mielikuvitusta kutkutteleva tapahtumapaikka, varsinkin kun kirjasto on vieläpä olemassa oleva ja tuttu. Tarina silti toimii kyllä varmasti, vaikkei olisi ikinä käynyt Rikhardinkadun kirjastossa — tai edes Helsingissä.

+ Kirjassa on paljon puhetta kirjoista ja etenkin vanhoista kirjoista, mikä saa meidät huokailemaan onnesta. 

+ Kirjassa selvitellään vanhoja asioita ja sukelletaan historian syövereihin — tosin maltillisesti ja vain sen verran kuin on tarinan kannalta tarpeen.

+ Kirjassa on folkloristi. Kyllä osaan arvostaa sellaista vanhana kansatieteilijänä ja folkloristiikan opiskelijana.

+ Kirjassa on Saana Nyqvistin kivan näköinen kuvitus, joka herättää kirjan hahmot hienosti eloon.

Tämä oli ensimmäinen tänä vuonna yhdessä lukemamme kirja, josta olimme molemmat todella innoissamme. Kiinnostaa kovasti kuulla, missä Mysteerijengi seikkailee sarjan seuraavissa osissa. Toivottavasti jossain yhtä ihanassa ja tunnelmallisessa kohteessa Helsingissä.

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!



maanantai 2. maaliskuuta 2020

Kestävän kehityksen teemoja lastenkirjoissa

Tyttäreni valittiin oppilasjäseneksi päiväkodin kestävän kehityksen työryhmään. Olin aivan innoissani. Vaikka minulla ei ollut mitään käsitystä, millaisia asioita työryhmän kokouksissa käsiteltäisiin, halusin valmistaa viisivuotiastani hänen elämänsä ensimmäiseen kokoukseen. Meillä osa valmistautumista on aina — olipa asia mikä tahansa — aiheeseen liittyvien kirjojen lukeminen.

Onni-pojan kierrätyskirja


Aloitimme Sanna Pelliccionin Onni-pojan kierrätyskirjasta (Minerva 2008). Kirjassa on kolme teemaa:
1. Jätteiden lajittelu
Onni-poika osaa lajitella roskat oikeisiin jäteastioihin.

2. Jätteen uusiokäyttö
Onni-poika rakentaa isän kanssa suuresta pahvilaatikosta laivan. Vessapaperirullista ja maitotölkistä saadaan laivaan tuikitarpeellisia osia.

3. Käyttökelpoisen tavaran kierrätys
Onni-pojan kotipihalla järjestetään pihakirppis. Tavarat vaihtavat omistajaa pientä maksua vastaan tai jopa täysin ilmaiseksi. Onni-poika saa hienon merimieslakin.


Miina ja Manu kierrättävät


Kierrätysteema jatkuu Juha Henttosen kirjoittamassa ja Tuomas Mäkelän kuvittamassa kirjassa Miina ja Manu kierrättävät (Satukustannus 2016). Kierrätyksestä ja ympäristöasioista kertova kirja sopii päiväkoti-ikäisille

Miinan ja Manun päiväkotiryhmä aikoo viettää mukavan retkipäivän rannalla, mutta joku on sotkenut rannan perusteellisesti. Onneksi Nelly-tädillä on mielessä hauska leikki, jonka avulla ranta saadaan siistiksi, ja lapset oppivat kierrätystä.

Puhtaalla rannalla on paljon hauskempi leikkiä ja syödä eväitä.


Roska-Reima ja jätevuoren valloitus


Roskia lajitellaan myös Marika Kokkosen kirjoittamassa ja Kati Närhen kuvittamassa kirjassa Roska-Reima ja jätevuoren valloitus (WSOY 2005). 

Nuppulan pienessä kylässä metsän keskellä asuu tyytyväisiä eläimiä. Joka päivä Roska-Reima kerää heidän jätteensä ja kuljettaa ne kylän taakse Sottamäelle. Muut eläimet eivät uhraa ajatustakaan sille, mitä roskille tapahtuu.

Kun Reima loukkaa jalkansa eikä voi hoitaa työtään, muille paljastuu, kuinka paljon roskaa Sottamäelle on kertynyt.

Eläimet päättävät, että Sottavuori on siivottava. Jätteet lajitellaan lajinsa mukaan eri kasoihin. Joukossa on paljon käyttökelpoistakin tavaraa, ja melkein kaikelle jätteelle löytyy uusiokäyttöä. Eläimet innostuvat kompostoimaan ja korjaamaan rikkinäisiä tavaroita.

Onnistuneen siivouksen kunniaksi järjestetään juhlat tavaranvaihtoteemalla. Jokainen saa tuoda ja ottaa tavaroita ilmaiseksi. Toisen roska voi olla toisen aarre.


Matilda pelastaa maailman


Seuraavaksi luimme Juha-Pekka Koskisen kirjoittaman ja Paula Melan kuvittaman Matilda pelastaa maailman (Karisto 2018).

Hanna ja Juhani Virtanen ovat aivan tavallinen pariskunta, joka ei pahemmin mieti tekojensa ympäristövaikutuksia. Kaikki muuttuu, kun heille syntyy pikkuinen tyttö. Matilda osoittautuu aivan varhaisesta lapsuudestaan alkaen erittäin ympäristötietoiseksi. Aika ajoin hänen päänsä ympärille tiivistyy musta pilvi, kun hän saarnaa vanhemmilleen ympäristöasioista.

Matilda opettaa vanhemmilleen, että roskat täytyy kierrättää, tonnikalaa ei saa syödä, rikkinäiset vaatteet voi paikata ja biojätteet kompostoida.

Myös päiväkodissa Matilda on tarmokas. Hänestä kaikki jogurttipurkit ja maitotölkit täytyy säästää askartelupäiviä varten.

Matilda pelastaa maailman oli mielestäni alleviivaavan opettavainen. En kauheasti pitänyt sen saarnaavasta sävystä. Olisikohan syynä ollut se, että kirja onnistui syyllistämään myös omasta paheestani: pitkistä lämpimistä suihkuista.

Petyin siihen, ettei kirja tuominnut voimakkaammin yksityisautoilua. Matilda kyllä peräänkuulutti kimppakyytejä, muttei vaatinut luopumaan autosta. En lämpene yksityisautoilulle, eikä minulla edes ole ajokorttia. Lähtökohtaisesti mielestäni Helsingissä ei ole tarvetta omalle autolle, ellei satu olemaan liikuntarajoitteinen.



Mato ja meri


Kierrätysteemasta siirryimme merten suojeluun. Merten huonoon tilaan kiinnitetään huomioita Jenni Erkintalon kirjassa Mato ja meri (Etana Editions 2019). Kirjoitin kirjasta kesäkuussa. Opimme kirjasta, että mereen joutunut muovipullo tai -pussi saattaa kellua siellä ikuisesti!


Meren maha on kipeä


Tänä vuonna ilmestyi toinen merten tilaa käsittelevä lastenkirja. Pirjo Havian kirjoittama ja Viktor Amoussoun kuvittama Meren maha on kipeä (Lasten Keskus 2020) kertoo afrikkalaisista kaksosista, jotka havahtuvat meren huonoon tilaan. Kaksosten johdolla koko perhe oppii elämään kestävämmin. Itse odotan kirjaa vielä kirjastosta, mutta Luetaanko tämä? -blogin Kia julkaisi jokin aika sitten kirjasta kiinnostavan postauksen.


Tyttären kestävän kehityksen työryhmän kokouksen jälkeen selvisi, etteivät kirjavalintamme olleet osuneet ihan nappiin. Kokouksessa ei oltu käsitelty merten suojelua eikä kierrätystä. Kierrätys oli kuulemma ollut teemana syyslukukaudella. Nyt aiheena oli ollut metsien suojelu.

Osaako joku vinkata metsien suojeluun liittyviä lastenkirjoja?


Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-pojan kierrätyskirja
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2008
Ilmestynyt myös osana julkaisua Onni-pojan seikkailut (Minerva 2015).

Juha Henttonen: Miina ja Manu kierrättävät
Kuvitus: Tuomas Mäkelä
Kustantaja: Satukustannus 2009

Marika Kokkonen: Roska-Reima ja jätevuoren valloitus
Kuvitus: Kati Närhi
Kustantaja: WSOY 2005

Juha-Pekka Koskinen: Matilda pelastaa maailman
Kuvitus: Paula Mela
Kustantaja: Karisto 2018

Jenni Erkintalo (teksti ja kuvat): Mato ja meri
Kustantaja: Etana Editions 2019

Pirjo Havia: Meren maha on kipeä
Kuvitus: Viktor Amoussou
Kustantaja: Lasten Keskus 2020