Nyt tarvitaan Peppi Pitkätossun asennetta

Kun ajat ovat vaikeat, tarvitaan vahvoja esikuvia. Maailman vahvin tyttö Peppi Pitkätossu selviää tilanteesta kuin tilanteesta loistavan itsetuntonsa avulla. Vaikka hän ei aina osaa käyttäytyä kovin sovinnaisesti, hänellä on hyvä sydän.

Astrid Lindgrenin rakastettu punapää on hurmannut lapsia jo useassa sukupolvessa. Tyttäreni hurahti Peppiin täysillä kolmivuotiaana. Leikeissä hän alkoi olla jatkuvasti Peppi Pitkätossu, ja pihalla hän komensi ystäväänsä: "Oo sä Annika, mä oon Peppi."

Innostus taisi lähteä liikkeelle Buu-klubbenissa esitetystä ruotsinkielisestä Peppi Pitkätossu -TV-sarjasta. Samaa sarjaa katsoin jo omassa lapsuudessani. Peppi oli hahmona tyttärelleni tuttu tosin jo ennen ohjelmaa. 

Pikku taaperosta asti hän oli selaillut Tukholmasta tuotua pahvisivuista kirjaa Här kommer Pippi Långstrump (Rabén & Sjögren 2015), jonka tekstinä on ruotsiksi Peppi Pitkätossu -laulun sanat (Här kommer Pippi långstrump, tjolahopp tjolahej tjolahoppsan-sa...). Kuvitus on iki-ihanaa ja tuttua Ingrid Vang Nymania.

Kun tyttären Peppi-innostus oli kiivaimmillaan, hankin Peppi Pitkätossu -romaanin uuden suomennoksen. Tai olihan se silloinkin jo kymmenen vuotta vanha käännös, mutta ehdoton parannus edelliseen vuodelta 1946 peräisin olevaan käännökseen verrattuna.

Romaanissa on Ingrid Vang Nymanin mustavalkoinen kuvitus, mutta kuvia ei tietenkään ole joka aukeamalla. Suuresta innostaan huolimatta kolmivuotiaani ei vielä jaksanut kuunnella varsinaista romaania, minkä kyllä tietysti arvasinkin.

 

Onneksi kirjastosta löytyi nuoremmille lapsille suunnattu teos Tunnetko Peppi Pitkätossun? (WSOY 1997). Siihen on valittu joitain Peppi Pitkätossu -romaanin tarinoita ja muokattu ne lyhyempään muotoon. Ingrid Vang Nymanin kuvat on suurennettu ja väritetty. Näin Peppi Pitkätossusta on saatu aikaan kuvakirja, joka upposi hienosti myös kolmivuotiaaseeni. 

Seuraavaksi tutustuimme Peppiin sarjakuvamuodossa. Kirjassa Peppi ei tahdo kasvaa isoksi (WSOY 2003) Peppi, Tommi ja Annika seikkailevat Etelämerellä Kurrekurredut-saarella, jossa Pepin isä Efraim on kuninkaana. Kun lapset viimein palaavat kotiin, Huvikumpu on peittynyt lumeen.

Sarjakuva-Peppi oli täydellinen formaatti kolmivuotiaalle. Nyttemmin olemme jo päässeet lukemaan oikeaa Peppi-romaaniakin.

Mikä Pepissä sitten niin kovasti viehättää? 

"Hän on niin vahva", tytär selittää. "Peppi jaksaa nostaa hevosen. Peppi on maailman vahvin tyttö."

Joulukuussa pääsimme nauttimaan Peppi Pitkätossusta balettina. Olen kirjoittanut käynnistämme täällä.

Nyt ihan jokaisella on mahdollisuus nähdä tuo esitys. Se on nimittäin katsottavissa tallenteena ilmaiseksi Oopperan nettisivuilla. Tallenne kestää 2 tuntia ja 19 minuuttia. Siinä on joksikin aikaa ajanvietettä kotona tylsistyville lapsille.

Oopperan sivuilla on katsottavissa muitakin esityksiä. Lapsia saattaa kiinnostaa esimerkiksi Pieni merenneito -baletti.


Här kommer Pippi Långstrump
Teksti: Astrid Lindgren
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Kustantaja: Rabén & Sjögren 2015

Peppi Pitkätossu
Teksti: Astrid Lindgren
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Ruotsinkielinen alkuteos: Pippi Långstrump
Suomennos: Kristiina Rikman
Kustantaja: WSOY 2017 

Tunnetko Peppi Pitkätossun?
Teksti: Astrid Lindgren
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Ruotsinkielinen alkuteos: Känner du Pippi Långstrump?
Suomennos: Vappu Vainio
Kustantaja: WSOY 1997

Peppi ei tahdo kasvaa isoksi
Teksti: Astrid Lindgren
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Ruotsinkielinen alkuteos: Pippi vill inte bli stor
Suomennos: Päivö Taubert
Kustantaja: WSOY 2003

Kotitonttu perimmäisten kysymysten äärellä

Voiko melkein 140-vuotias runo yhä puhutella? Kyllä. Viktor Rydbergin iki-ihana runo Kotitonttu Harald Wibergin kuvittamana kuvakirjana kuuluu niihin kirjoihin, joita aina joulunaikaan luen. 

Kirja ei ole varsinaisesti joulukirja, sillä siinä ei puhuta joulusta ollenkaan. Kirja on kai kuulunut meillä varsinkin joulunaikaan, koska päähenkilö on tonttu. Tämä kirja ihastutti minua jo lapsena ja ihastuttaa yhä aikuisena.

Alun perin runo julkaistiin Ruotsissa vuonna 1881 Jenny Nyströmin kuvittamana. Tuohon aikaan tontut olivat vielä kotitonttuja, eräänlaisia tontin haltijoita. Vasta Jenny Nyströmin myöhemmät kuvitustyöt siirsivät tontun joulun hahmoksi.

Oma Kotitonttu-kirjani on suomenkielinen laitos Rabén & Sjögrenin vuonna 1960 julkaisemasta Harald Wibergin kuvittamasta teoksesta. Tammi julkaisi sen vuonna 1981, kun tuli kuluneeksi 100 vuotta runon ensi ilmestymisestä. Käännöksenä on käytetty Yrjö Jylhän vanhaa suomennosta.

Monille Valter Juvan suomennos on todennäköisesti tutumpi, sillä Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen sävellys Valter Juvan suomennoksesta on Suomessa erittäin suosittu joululaulu. Itse pidän enemmän Yrjö Jylhän suomennoksesta. 

Runon ensimmäiset säkeet maalaavat kuvan yön hiljaisuuteen laskeutuneesta talvisesta pihapiiristä, jossa vain tonttu on jalkeilla.

"Tuima talven on pakkanen, 
tähdet kiiluvat yössä.
Kansa kartanon hiljaisen
nukkuu jo, uupunut työssä.
Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta."

Tonttu kiertää maalaistalon eläinsuojissa tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Samalla hän pohtii selvittämätöntä kysymystä:

"Halki sukujen vaihtuvain
seuras hän ihmeellistä
näkyä pienten nukkujain –
mistä he saapuivat, mistä?
Polvi varttui ja ahkeroi,
vanheni, lähti – mut minne, oi?"

Tonttu on ihmisen perimmäisten kysymysten äärellä. Vaikka kirjan kuvaamia maalaismaisia pihapiirejä on koko ajan yhä vähemmän, runo koskettaa ajattoman pohdintansa ansiosta. Tämän kirjan myötä on hyvä aloittaa joulun henkeen virittäytyminen.


Kotitonttu
Teksti: Viktor Rydberg
Kuvitus: Harald Wiberg
Ruotsinkielinen alkuteos: Tomten
Suomennos: Yrjö Jylhä
Kustantaja: Tammi 1981 

Myrsky on paras kohdata kahden

Kesäajan lukemistoomme kuuluu Lena Andersonin iki-ihana Storm-Stina. Toin kirjan aikoinaan tuliaisiksi Tukholmasta, joten meillä se on vain ruotsiksi. Kirja on kyllä suomennettukin nimellä Myrsky-Mari.

Lainasin kirjastosta yhteisniteen Myrsky-Marin saari, jossa on samoissa kansissa kirjat Myrsky-Mari ja sen jatko-osa Mari ja Märssy-Mikko.

Mari on pikkuinen tyttö, joka viettää kesät vaarinsa luona saaristossa pienellä saarella. Leppoisaan elämään kuuluu meren tuomien aarteiden keräilyä rannalta, verkkojen kokemista ja kala-aterioita.

Iltaisin vaari kuuntelee radiosta merisään. Eräänä iltana yöksi luvataan myrskyä, oikeaa rajuilmaa. Mari on innoissaan. Vihdoinkin jotain jännitystä elämään! Vaarille hän väittää menevänsä ajoissa nukkumaan, mutta puikahtaakin salaa ulos myrskyä katselemaan. Vaari tietysti hätääntyy huomattuaan Marin olevan poissa.

"Vaari viskasi lehden kädestään ja juoksi ulos. Oli kaamea rajuilma. Sade löi kasvoihin.
'Mari!' vaari huusi, mutta meri möyrysi ja tuuli ulvoi niin ettei ääni kantanut. 'Mari!' vaari huuteli.
Mari istui ison kiven takana. Häntä palelsi ja pelotti. Hän oli tullut ulos katsomaan myrskyä, mutta kaikki oli niin pimeää ja kamalaa." 

Pidän siitä, ettei vaari suutu, kun hän vihdoin löytää läpimärän ja pelokkaan tytön rannasta. Vaari näyttää, miten myrsky oikeasti pitää kohdata. Myrskyyn saa lähteä vain kaksin ja oikein varustautuneena. Tarvitaan öljytakki, sydvesti ja kumisaappaat.

Vaari on oikeassa. Myrsky on paljon parempi kohdata kahden. Kun aallot vielä heittävät rantaan hienon aarteen, voisiko Mari olla onnellisempi.

Myrsky-Marin jatko-osassa Mari ja Märssy-Mikko vaari haluaa käydä tervehtimässä vanhaa ystäväänsä Märssy-Mikkoa, koska on Mikon nimipäivä. Mikko asuu niemen nokassa, jota kutsuu Jumalan peukaloksi.

Märssy-Mikko on kuulemma usein surullinen. Mari ja vaari löytävätkin hänet vuoteesta peiton alta, vaikka päivä on jo pitkällä. Mikko piristyy kuultuaan, että vieraat ovat tuoneet mukanaan hänen herkkuaan: hunajaleipiä. Hetkessä hänen mielialansa heilahtaa ääripäästä toiseen.

Kahvipöydässä Mikko on mahdottoman hyvällä tuulella ja kertoilee uskomattoman kuuloisia juttuja meriltä. Vaari kuuntelee niitä kommentoiden vain välillä lakonisesti "Jassoo", mutta Maria jutut kiinnostavat kovasti.

Kun Marin ja vaarin tulee aika palata kotiin, Märssy-Mikko kömpii takaisin peiton alle. Kotiinviemiseksi Mari saa Märssy-Mikolta hienon pesusoikon. Sille hän keksii heti käyttöä.


Lena Anderson (teksti ja kuvat): Myrsky-Marin saari
Ruotsinkielinen alkuteos: Boken om Stina
Suomennos: Jukka Kemppinen
Kustantaja: Otava 1998

Lena Anderson (text och bild): Storm-Stina
Utgiven av: Rabén & Sjögren 2016
Andra upplagan