Helene Schjerfbeckin ja muiden maalarisiskojen Pariisin vuodet sarjakuvana

Helene Schjerfbeck, jonka päivää tänään vietetään, oli yksi neljästä maalarisiskosta. Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Helena Westermarck ja Ada Thilén aloittivat opintonsa Helsingissä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Saatuaan opetusta Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa he matkustivat kukin sopivan tilaisuuden tullen jatko-opintoihin Pariisiin, vaikka siihen maailman aikaan heille eivät auenneetkaan samat ovet kuin miespuolisille taiteilijoille. 

Reetta Niemensivun hieno sarjakuvateos Maalarisiskot (Suuri Kurpitsa 2019) kertoo näiden naistaiteilijoiden opiskeluajoista Pariisissa 1880-luvulla. Maalarisiskot oli nimitys, jolla naiset kutsuivat toisiaan.

 

Niemensivu on laittanut Ada Thilénin kuvailemaan taiteilijaystävyksiä seuraavasti:

"Helene maalaa tunteella, etsien jotain mitä muut eivät näe.

Maria maalaa järjellä. Hänestä on tullut suosittu muotokuvamaalari.

Helenalla on aina paljon sanottavaa. Hän ei jää koskaan sanattomaksi: 'Luulin että taidemaailma olisi ollut naisille avoin. Mutta ei!' - -

Minä puhun vähän ja ajattelen paljon. Jos vain saan maalata rauhassa maisemia olen onnellinen."

Vaikka Maalarisiskot kuvaa kaikkia neljää naista, pääosaan taitaa kuitenkin nousta Schjerfbeck. Helenelle Pariisin ajat olivat henkireikä ja pakoa kodin ahdistavasta ilmapiiristä. Hänen äitinsä ei koskaan ymmärtänyt tyttären maalausintoa ja olisi suonut tämän omistautuvan enemmän kotitöille.

Ammatillisesti Pariisin aika oli maalarisiskoille merkittävää. He saivat uusia vaikutteita. Pönöttävästä historiamaalauksesta siirryttiin realistisempaan ilmaukseen. Impressionismin hengessä suunnattiin ulos maalaamaan. Väripaletti sai uusia sävyjä ja siveltimenvedot varmuutta.

"Totuus enemmän kuin kauneus! Se on meidän maalarisiskojen motto!" julistaa Helena Westermarck teoksessa.

Luen harvoin sarjakuvateoksia, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Maalarisiskot oli iloinen yllätys. Niemensivu on onnistunut loistavasti. Aihe oli kiinnostava, tekstit mielenkiintoisia ja kuvailmaisu nautittavaa. Pidin kovasti teoksen rauhallisesta ja harmonisesta värimaailmasta.

Täytynee lukea Niemensivun muitakin sarjakuvia.

Reetta Niemensivu: Maalarisiskot
Kustantaja: Suuri Kurpitsa 2019

 

 

Miten piirretään japanilaista koulumangaa?

Oletko hurahtanut mangaan? Haaveiletko piirtäväsi sitä joskus itse?

Hikaru Hayashin opaskirja Piirrä mangaa — Koululaiselämää (Nemo 2021, suom. J. J. Pensikkala) sai minut toivomaan, että osaisin piirtää. Seitsenvuotiaani näki äskettäin piirroksen, jonka olin tehnyt hänen iässään, ja nauroi katketakseen. "Piirsitkö sinä noin huonosti seitsemänvuotiaana?!" Valitettavasti en ole juurikaan kehittynyt niiltä ajoilta.

Omien sanojensa mukaan Hikaru Hayashikaan ei ollut hääppöinen piirtäjä mangauraa aloitellessaan. Hänen tiensä mangan ammattilaispiirtäjäksi oli pitkä ja tuskainen, mutta tänä päivänä hän voi varmana julistaa: "kuka tahansa voi tulla taitavaksi, kunhan vain jatkaa piirtämistä".

Tästä Hayashi on itse todiste. Hän on piirtänyt mangaa ammattimaisesti jo vuosikymmeniä ja perustanut manga- ja designtoimiston nimeltään Go-office. Hän on julkaissut yli 170 mangan piirtämisen opasta!

Piirrä mangaa — Koululaiselämää -kirjassa opitaan piirtämään koulumangaa. Miten piirretään japanilainen koulupuku tai pulpettiin nojaava hahmo? Miten kuvataan koulumaailman ihmissuhteita: ystävyyttä, ihastumisia ja pettymyksiä?

Peräti 176-sivuisessa oppaassa Hayashi neuvoo, kuinka piirretään hahmoja, sommitellaan ruutuja, rakennetaan kohtauksia, keksitään ja käsikirjoitetaan tarinoita ja pilkotaan tarina ruutuihin. Opastusta saadaan myös piirustusvälineiden valintaan ja mahdollisen julkaisijan tapaamiseen.

Mangassa ei ole kyse pelkästään piirtämisestä. Sarjakuva on taidemuoto, jossa pääsee ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja monitaiteellisesti. Heikkona piirtäjänä pidin eniten kirjan kolmannesta osasta, jossa opetellaan käsikirjoittamaan mangaa.

Erityisen kiinnostavaa oli tutustua japanilaiseen draaman kaareen. Kishōtenketsu rakentuu neljästä osasta. Ki eli alku esittelee lähtötilanteen. Shō eli kehittelyvaiheessa tapahtuu jotakin. Ten eli käännevaiheessa nähdään reaktio tapahtuneeseen ja ketsu eli lopputilanne osoittaa, että tarina on tulossa päätökseen.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita vähänkin kiinnostaa mangan piirtäminen ja käsikirjoittaminen. Oppaalla on annettavaa niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin piirtäjille.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Anne Frank koskettaa myös sarjakuvana

Tiesitkö, että Anne Frankin päiväkirja on saatavilla myös sarjakuvaversiona? Minä en tiennyt vielä vähän aikaa sitten, vaikka sarjakuva Anne Frankin päiväkirja (Tammi 2019) ilmestyi suomeksi jo pari vuotta sitten.

 

Näin vainojen uhrien muistopäivänä on hyvä hetki paneutua teokseen, sillä Anne Frank on se henkilö, joka nousee päällimmäisenä mieleeni, kun vainojen uhrit tulevat puheeksi. Luin hänen päiväkirjansa ensimmäistä kertaa teinityttönä, ja se teki minuun syvän vaikutuksen. Sittemmin olen lukenut sen uudestaan useammankin kerran.

Sarjakuva sai alkunsa Anne Frank -säätiön pyynnöstä. Israelilainen ohjaaja ja käsikirjoittaja Ari Folman sai tehtäväkseen sovittaa alkuperäisen tekstin sarjakuvaa varten. Tehtävä ei suinkaan ollut helppo, sillä kaikkea ei mitenkään voinut mahduttaa mukaan. Paljon oli karsittava ja merkintöjä oli yhdisteltävä, ja kuitenkin koko ajan oli yritettävä säilyttää Annen oma ääni.

 

Kuvituksen piirsi ukrainalaissyntyinen israelilaiskuvittaja David Polonsky. Hän on ottanut riemastuttavia vapauksia tuomalla mukaan mielikuvituksellisia ja unenomaisia elementtejä. Annen teksti on paikoin hyvin humoristista, ja tästä Polonsky ottaa kaiken irti.

 

Vaikka sarjakuvaversiosta on jouduttu jättämään paljon pois, kirjassa on kunnioitettavat 157 sivua. Teosta ei ole tarkoitettu pienille lapsille.

 

Anne alkoi pitää päiväkirjaa 13-vuotiaana. Hän sai ruutukantisen kirjan syntymäpäivälahjaksi, ja nimesi sen Kittyksi. Vilkasta sosiaalista elämää viettävä Anne ei vielä osannut aavistaa, että Kittystä tulisi hänen tärkein uskottunsa ja ystävänsä. Pian perhe nimittäin joutui painumaan maan alle natsien juutalaisvainojen takia, eikä Anne voinut enää tavata tovereitaan.

Niinpä hän täytti päivänsä kirjoittamalla. Ruutukantisessa kirjassa sivu toisensa jälkeen täyttyi dokumentoiden elämää ja nuoren tytön ajatuksia Salaisessa siivessä piilossa natseilta. Päiväkirjamerkinnät ovat kiehtovaa luettavaa. Annen pohdinnat ovat hämmästyttävän kypsiä.

Elämä Salaisessa siivessä soljui eteenpäin usein yksitoikkoisena, kunnes piilopaikka paljastui. Kaikki sen asukkaat vietiin keskitysleirille. Annen isä Otto oli heistä ainoa henkiinjäänyt.

Keskiviikkona 29. maaliskuuta 1944 Anne kirjoitti:

 

"Rakas Kitty, eilisiltana ministeri Bolkenstein sanoi BBC:n hollantilaisessa radiolähetyksessä, että tämän sodan aikana pidetyt päiväkirjat ja kirjeet kootaan yhteen sodan jälkeen. Tietenkin kaikki syöksyivät minun päiväkirjani kimppuun. Kuvittelehan, kuinka mielenkiintoista olisi, jos minä julkaisisin romaanin Salaisesta siivestä."

 

Romaania Anne ei koskaan päässyt julkaisemaan, mutta hänen päiväkirjaansa ovat lukeneet miljoonat ihmiset ympäri maapalloa. Se löytää yhä uuden sukupolven lukijoita ja koskettaa ajallisesta ja kulttuurisesta etäisyydestä huolimatta.

 

Sarjakuvaversio on esikuvalleen uskollinen, ja siitä tavoittaa saman hengen kuin alkuperäisistä teksteistä. Se vangitsee yhtä lailla lukijansa ja onnistuu koskettamaan. Suosittelen!

Anne Frankin päiväkirja muistuttaa näin vainojen uhrien muistopäivänä historiassa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Vaikka toinen maailmansota julmuuksineen on onneksi kaukana takana, on tärkeä muistaa, että vielä tänä päivänäkin maailmassa on lapsia, joiden ihmisoikeuksia rikotaan. Työ tasa-arvoisemman ja inhimillisemmän maailman saavuttamiseksi ei ole ohi.

Anne Frankin päiväkirja
Sarjakuvasovitus: Ari Folman
Kuvitus: David Polonsky
Kuvakäsikirjoitus: Yoni Goodman
Englanninkielinen alkuteos: The Diary of the Young Girl
Suomennos: Anita Odé
Kustantaja: Tammi 2019

Nyt tarvitaan Peppi Pitkätossun asennetta

Kun ajat ovat vaikeat, tarvitaan vahvoja esikuvia. Maailman vahvin tyttö Peppi Pitkätossu selviää tilanteesta kuin tilanteesta loistavan itsetuntonsa avulla. Vaikka hän ei aina osaa käyttäytyä kovin sovinnaisesti, hänellä on hyvä sydän.

Astrid Lindgrenin rakastettu punapää on hurmannut lapsia jo useassa sukupolvessa. Tyttäreni hurahti Peppiin täysillä kolmivuotiaana. Leikeissä hän alkoi olla jatkuvasti Peppi Pitkätossu, ja pihalla hän komensi ystäväänsä: "Oo sä Annika, mä oon Peppi."

Innostus taisi lähteä liikkeelle Buu-klubbenissa esitetystä ruotsinkielisestä Peppi Pitkätossu -TV-sarjasta. Samaa sarjaa katsoin jo omassa lapsuudessani. Peppi oli hahmona tyttärelleni tuttu tosin jo ennen ohjelmaa. 

Pikku taaperosta asti hän oli selaillut Tukholmasta tuotua pahvisivuista kirjaa Här kommer Pippi Långstrump (Rabén & Sjögren 2015), jonka tekstinä on ruotsiksi Peppi Pitkätossu -laulun sanat (Här kommer Pippi långstrump, tjolahopp tjolahej tjolahoppsan-sa...). Kuvitus on iki-ihanaa ja tuttua Ingrid Vang Nymania.

Kun tyttären Peppi-innostus oli kiivaimmillaan, hankin Peppi Pitkätossu -romaanin uuden suomennoksen. Tai olihan se silloinkin jo kymmenen vuotta vanha käännös, mutta ehdoton parannus edelliseen vuodelta 1946 peräisin olevaan käännökseen verrattuna.

Romaanissa on Ingrid Vang Nymanin mustavalkoinen kuvitus, mutta kuvia ei tietenkään ole joka aukeamalla. Suuresta innostaan huolimatta kolmivuotiaani ei vielä jaksanut kuunnella varsinaista romaania, minkä kyllä tietysti arvasinkin.

 

Onneksi kirjastosta löytyi nuoremmille lapsille suunnattu teos Tunnetko Peppi Pitkätossun? (WSOY 1997). Siihen on valittu joitain Peppi Pitkätossu -romaanin tarinoita ja muokattu ne lyhyempään muotoon. Ingrid Vang Nymanin kuvat on suurennettu ja väritetty. Näin Peppi Pitkätossusta on saatu aikaan kuvakirja, joka upposi hienosti myös kolmivuotiaaseeni. 

Seuraavaksi tutustuimme Peppiin sarjakuvamuodossa. Kirjassa Peppi ei tahdo kasvaa isoksi (WSOY 2003) Peppi, Tommi ja Annika seikkailevat Etelämerellä Kurrekurredut-saarella, jossa Pepin isä Efraim on kuninkaana. Kun lapset viimein palaavat kotiin, Huvikumpu on peittynyt lumeen.

Sarjakuva-Peppi oli täydellinen formaatti kolmivuotiaalle. Nyttemmin olemme jo päässeet lukemaan oikeaa Peppi-romaaniakin.

Mikä Pepissä sitten niin kovasti viehättää? 

"Hän on niin vahva", tytär selittää. "Peppi jaksaa nostaa hevosen. Peppi on maailman vahvin tyttö."

Joulukuussa pääsimme nauttimaan Peppi Pitkätossusta balettina. Olen kirjoittanut käynnistämme täällä.

Nyt ihan jokaisella on mahdollisuus nähdä tuo esitys. Se on nimittäin katsottavissa tallenteena ilmaiseksi Oopperan nettisivuilla. Tallenne kestää 2 tuntia ja 19 minuuttia. Siinä on joksikin aikaa ajanvietettä kotona tylsistyville lapsille.

Oopperan sivuilla on katsottavissa muitakin esityksiä. Lapsia saattaa kiinnostaa esimerkiksi Pieni merenneito -baletti.


Här kommer Pippi Långstrump
Teksti: Astrid Lindgren
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Kustantaja: Rabén & Sjögren 2015

Peppi Pitkätossu
Teksti: Astrid Lindgren
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Ruotsinkielinen alkuteos: Pippi Långstrump
Suomennos: Kristiina Rikman
Kustantaja: WSOY 2017 

Tunnetko Peppi Pitkätossun?
Teksti: Astrid Lindgren
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Ruotsinkielinen alkuteos: Känner du Pippi Långstrump?
Suomennos: Vappu Vainio
Kustantaja: WSOY 1997

Peppi ei tahdo kasvaa isoksi
Teksti: Astrid Lindgren
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Ruotsinkielinen alkuteos: Pippi vill inte bli stor
Suomennos: Päivö Taubert
Kustantaja: WSOY 2003