Tässäpä sinulle iloinen kirja

Millainen on iloinen kirja? Onko se kirja, jonka luettuaan jää iloiselle mielelle? Onko se kirja, joka saa nauramaan, kuten vitsikirja? Onko se kirja, jossa on iloinen päähenkilö, kuten Eleanor H. Porterin Pollyannassa? Vai onko se kirja, jonka nimikkeessä viitataan iloon, kuten Astrid Lindgrenin kirjassa Lotta on iloinen?

Olen pohtinut asiaa, koska Pienen Helmet-lukuhaasteen kohdassa kaksi haastetaan lukemaan "iloinen kirja". 

Lopulta löysin kirjan, joka on mielestäni täydellisen iloinen. Danny Parkerin kirjoittamassa ja Freya Blackwoodin kuvittamassa kirjassa Onnenpäivä (Karisto 2016) kuvataan, millainen on onnellinen päivä. Kirjasta jää iloiselle ja hyvälle mielelle.

Teoksessa seurataan kolmea sisarusta ja heidän kissaansa. Kullakin nostalgisesti kuvitetulla aukeamalla on tuokiokuva lasten elämästä, jostakin onnellisesta asiasta, jonka lapset kokevat arjen keskellä.

Muun muassa tällaisia iloja kirjasta löytyy:

"Aurinko paistaa ja aamupalan voi syödä ulkona."

"Voi kertoa salaisuuden eikä se leviä."

"Ollaan yhdessä, voi käpertyä jonkun kylkeen."

"Illalla voi haaveilla. Ja kun nukahtaa näkee mukavia unia."

Pääpaino on kuvituksella. Koko aukeaman täyttävissä, viehättävissä kuvissa on hiukan vanhanajan tunnelmaa. Tekstiä on aukeamaa kohden vain lause tai pari, joten kirja sopii hyvin luettavaksi jo parivuotiaan kanssa. 

Kuusivuotiaassani tällaiset kirjat herättävät vastalauseen, koska ne ovat kuulemma liian lyhyitä. Itse en ihan ymmärrä, miksi se olisi ongelma. Sittenhän on aikaa lukea vielä toinenkin kirja. Mutta varmaankin kuusivuotias kaipaa jo älyllisesti haastavampaa, kunnon juonella varustettua tekstiä.


Onnenpäivä
Teksti: Danny Parker
Kuvitus: Freya Blackwood
Englanninkielinen alkuteos: Perfect
Suomennos: Sanna Vartiainen
Kustantaja: Karisto 2016


Pieni Helmet-lukuhaaste 2020

Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 2 "iloinen kirja".