Sopivatko kirjat ulkoleluiksi?

Kuusivuotiaani on viime aikoina innostunut viemään kirjoja ulos. Tällaiseen vuodenaikaan hän viettää lähes kaiken vapaa-aikansa ulkona, joten on luonnollista, että leikkihuoneesta valuu ulos milloin mitäkin tavaraa. Erityisesti kirjat saavat sydämeni pamppailemaan. Tavarat nimittäin tulevat yleensä takaisin aika likaisessa kunnossa.

— Mitä sulla on siellä kassissa? kysyn, kun tytär hiipii salailevan näköisenä kohti ulko-ovea.

— Kirjoja, hän tunnustaa.

— Kulta, me olemme puhuneet tästä. Älä vie kirjoja ulos, yritän sanoa.

— Mä vien vain viisi.

— En ole tyytyväinen, huomautan. — Mihin sä niitä oikein tarviit?

— Mä leikin kotia, tytär sanoo ja jatkaa: — Eikä kotia voi olla ilman kirjoja. Mutta mä lupaan, mä vien vain viisi.

Vastaus on niin hellyttävä, etten pysty kieltämään. Tuntuu, että olen onnistunut ainakin yhdessä kasvatusperiaatteessani: kotia ei voi olla ilman kirjoja.

Silti joka kerta, kun näen kirjojen menevän ulos ovesta, tunnen pientä kauhua. Olen varma, että nyt kirjat menevät pilalle.

Ikkunalauta saa toimia kirjahyllynä. Kirjoja on muuten kuusi.

Toisaalta on kuitenkin kiva, että kirjoille on käyttöä, eivätkä ne seiso vain hyllyssä pölyä keräämässä. Ja kun naapuruston muut lapset näkevät kirjoja ulkona, hekin haluavat selailla ja lukea niitä. Joskus lainatakin. Se on loistavaa, sillä tavoitteeni on jakaa kirjojen iloa kaikkialle ympärilleni!

Yhden kirjan tytär jo lahjoitti ystävälleen, joka ihastui siihen. Se ei haitannut minua yhtään, sillä kirja sopi pari vuotta nuoremmalle ystävälle paljon paremmin kuin kuusivuotiaalleni.

Vievätkö sinun lapsesi kirjoja ulos? Onko se sinusta ihan ok?