Näytetään tekstit, joissa on tunniste noidat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste noidat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

"Pääsiäinen on oikeata noitien ruuhka-aikaa"



"Pääsiäinen on, kuten kaikki satuihin uskovat tietävät, oikeata noitien ruuhka-aikaa", kertoo Anneli Pikkanen kirjassa Pääsiäisyön luutaralli (Vaasa Oy 1981).

Kirjassa käsitellään noitien varsin tuntematonta pääsiäisperinnettä. Pääsiäisyönä järjestetään nimittäin Pääsiäisyön luutaralli, jonka kerrotaan olevan vähintään yhtä tärkeä kilpailu kuin ihmisten Monte Carlon ralli.

Kilpailu starttaa Ruparilammen jäältä pääsiäislauantain iltana noitakissan paukautettua nuijalla taikapadan kanteen. Voi ihmettä, jos joku sattuisi näkemään taivaalle pelmahtavan parven. Niin suurta määrää noitia ei usein kerralla näekään. 

Luudillaan lentävät noidat kisaavat siitä, kuka ehtii ensimmäisenä maaliin. Matkan varrella täytyy selvitä taitolento-osuudesta, kuviolennosta ja luutalaskusta hyppyrimäestä.

Havereiltakaan ei vältytä kisan tuoksinnassa, mutta onneksi maahisten huoltojoukko on tilanteen tasalla. Huoltopisteillä luudan korjausta odotellessaan voi nauttia vaikkapa mukillisen virkistävää sammakonkutujuomaa.

Voittaja palkitaan pajunkissaseppeleellä. Vasta sellainen noita, joka on saanut pajunkissaseppeleen kaulaansa Pääsiäisyön luutarallissa, on huipputekijä luudalla lennossa.

Pääsiäisyön luutaralli on ilmestynyt Talli-iltain tarinoita -sarjassa ja se kuuluu helppolukuiseen Lukutalli-sarjaan. Ensimmäisen aukeaman johdantoa lukuun ottamatta teksti on painettu suuraakkosin ja tavutettu, joten se sopii hienosti itse luettavaksi aloittelevalle lukijalle.

Kirjan ilmeikkään kuvituksen on tehnyt Matti Louhi. Kuvia on joka aukeamalla, mikä helpottaa vähän heikompaa lukijaa.


P.S. Muistakaahan olla kilttejä niille pikku noidille, joita ovellenne ehkä tänä palmusunnuntaina ilmaantuu.

 


sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Kuinka monta mahtuu yhdelle luudalle?

Tänään on se päivä, jolloin pieniä noitia normaalioloissa saattaisi ilmestyä ovelle virpomaan. Nykyisissä olosuhteissa tuskin. Nautitaan siis noidista kirjojen välityksellä.

Pienelle leikki-ikäiselle voi valita vaikkapa Julia Donaldsonin kirjoittaman ja Axel Schefflerin kuvittaman kirjan Onko luudalla tilaa? (Kustannus-Mäkelä 2016). Kirjan on suomeksi riimitellyt Hannele Huovi.



Syylänenäinen noita-akka lentelee onnellisena luudalla kissansa kanssa. Yläilmoissa tuuli on kuitenkin villi ja sieppaa noidalta mitä milloinkin. Milloin on hukassa hattu, milloin lettinauha tai taikasauva.

"'Alas!' kirkaisee noita, 
maahan tömähtää luuta. 
Eipä löydykään sauvaa 
ihan ilman muuta."

Onneksi noita saa apua ystävällisiltä eläimiltä ja kaikki kadonneet esineet löytyvät. Auttajilla on kaikilla sama pyyntö:

"'Olen tomera koira,
tomerampi kuin kukaan.
Onko luudalla tilaa?
minä tahtoisin mukaan.'"

Juu, vastaa noita jokaiselle. Vaan kun luudalla on jo neljä eläintä ja noita, tapahtuu kauheita: luuta napsahtaa poikki. Ja jotta onnettomuus olisi maksimaalisen hirveä, noita on vähällä päätyä lohikäärmeen kitaan.

Vain nokkelien eläinystävien ansiosta noita pelastuu ahdingosta. Kiitokseksi noita varmistaa, että uusi luuta kestää koko poppoota ja kaikilla on siinä mukava matkustaa.

Kuusivuotiaalleni kirja alkoi jo olla liian simppeli. Ja koska hän ei pidä riimikirjoista, lukuelämys ei ollut varsinaisesti menestys. Kuvat sentään olivat hänestäkin hauskat. Uskoisin, että vähän nuoremmille leikki-ikäisille kirja toimii hyvin.


Julia Donaldson: Onko luudalla tilaa?
Kuvitus: Axel Scheffler
Englanninkielinen alkuteos: Room of the Broom
Suomeksi riimitellyt: Hannele Huovi
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2016. 2. p.