Rouva Keltasirkun kyläkaupassa Jänis Härmäkorva näkee pääsiäisen alla näyn, joka saa silmät rävähtämään auki.
"Vadilla oli keko suklaamunia. Niissä oli sokerikuorrutuskukkasia ja kirjoitus: 'Hyvää pääsiäistä!' Munien ympärille oli sidottu vaaleansinisiä, vaaleanpunaisia ja keltaisia nauharuusukkeita.
— Munia! Hirrrmuisen isoja ja komeita munia! Mullanruskeita munia! soperteli Jänis.
Se tuijotti niitä huuliaan lipoen.
— Minkähänlaiset kanat munivat noin hienoja munia? Niissä on rusetitkin!"
Alison Uttleyn kirjoittamassa ja Margaret Tempestin kuvittamassa suloisessa pääsiäiskirjassa Jänis Härmäkorva ja pääsiäismunat (Tammi 1983) Jänis hullaantuu rouva Keltasirkun puodin suklaisiin pääsiäismuniin. Syötyään yhden se toteaa, että se oli paras ikinä syömänsä muna, herkullinen ja maukas. Munan sisältä tuli vieläpä silkki- ja villalangoista tehty pieni untuvainen tipu.
Pääsiäiseksi pitäisi ehdottomasti saada pääsiäismunia, ei ainoastaan Jänikselle itselleen, vaan myös sen asuintovereille Pienelle Harmaakanille ja Oravalle ja niiden rakkaille ystäville Myyrä Mykkyrälle, Rotalle, Siiliperheelle ja Kana Kirjavaiselle.
Mutta kuka niitä pääsiäismunia oikein munii? Edes Tietäjä-Pöllöstä ei irtoa sen enempää tietoa kuin että pääsiäismunat ilmestyvät pääsiäisenä lapsille ja kilteille kaneille.
Jäniksen ei auta muu kuin hankkia Myyrä Mykkyrältä vaihtokaupassa pellosta kaivettuja muinaisia roomalaisia kultakolikoita, jotta se pystyy ostamaan pääsiäismunia rouva Keltasirkun kaupasta. Ostosmatka on vaaroja täynnä, sillä Jänis ei tahdo joutua rouva Keltasirkun pataan, eikä rouvan kissastakaan voi tietää, mitä se saattaisi keksiä Jäniksen päänmenoksi.
Pääsiäisenä Pieni Harmaakani, Jänis ja Orava järjestävät kutsut ystävilleen. Ne katselevat yhdessä, kuinka aurinko tanssii pääsiäisaamuna, syövät Pienen Harmaakanin leipomia kuunmuotoisia pikkuleipiä, juovat esikkoviiniä ja ihailevat toisilleen antamiaan pääsiäislahjoja.
Parhaan lahjan antaa Jänis, joka tuskin on pysynyt nahoissaan. Olkikori täynnä suklaisia pääsiäismunia kirvoittaa ystävyksissä ihastuneita huudahduksia. "Pehmeää kuin sametti, makeaa kuin hunaja ja kirjoitustakin on kyljessä."
Alison Uttleyn ja Margaret Tempestin Pienestä Harmaakanista, Jäniksestä ja Oravasta kertovat tarinat ovat klassikoita. Jos pitää Beatrix Potterin eläinkertomuksista, pitää varmasti näistäkin.
Uttley ja Tempest kuvaavat eläintarinoissaan menneen ajan Englannin maalaisseutua. Pienen Harmaakanin, Jäniksen ja Oravan talossa ei ole sähkövaloa eikä kaasulämmitystä ja vesi kannetaan ulkoa. Kertomuksissa elämä on viehättävän maanläheistä.
Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1929 ja sen jälkeen Uttley kirjoitti jatkuvasti uusia tarinoita. Jänis Härmäkorva ja pääsiäismunat (Hare and the Easter Eggs) ilmestyi alun perin englanniksi vuonna 1952. Sarjan viimeinen kirja ilmestyi vuonna 1975. Uttley kuoli seuraavana keväänä 91-vuotiaana.
Tempest kuvitti lähes kaikki Uttleyn kirjat, ja hänen kuvituksensa ovat ehdottomasti suuri osa kirjojen viehätystä.
Ihanaa pääsiäistä kaikille! Nauttikaa pääsiäismunistanne yhtä paljon kuin Jänis Härmäkorva ystävineen!
Alison Uttley: Jänis Härmäkorva ja pääsiäismunat
Kuvitus: Margaret Tempest
Englanninkielinen alkuteos: Hare and the Easter Eggs
Suomennos: Natalia Baschmakoff
Kustantaja: Tammi 1983
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti