Maaliskuun kirjakuulumisia

Helmikuussa odotin kuumeisesti, että vapautuisin koronakaranteenista ja pääsisin kirjastoon ja kirjakauppaan. Heti maaliskuun ensimmäisenä päivänä kävinkin keskustassa Akateemisessa kirjakaupassa, josta tuli ostettua aika paljon kirjoja. Onneksi tyttären syntymäpäivä lähestyi, ja monet teoksista päätyivät lahjapakettiin.

Akateeminen kirjakauppa Helsingin Keskuskadulla

Kävin myös heti maaliskuun alussa hakemassa varauksia kirjastosta. Maaliskuussa koronarajoituksia taas kiristettiin, ja päätin, etten enää kävisi kirjastossa sulkutilan aikana. Loppukuusta minun oli kuitenkin pakko käydä palauttamassa kirjoja, joihin oli tehty varauksia.

Kirjaston varaushyllyllä

 

Vaikka oli ihana saada käsiin lukemattomia kirjoja, maaliskuun alkupuolella iski luku-uuvahdus. Luimme alkukuussa aika vähän. Osaltaan siihen vaikutti se, että koronaeristyksestä vapautunut tytär vietti lähes jokaisen vapaahetkensä ulkona karanteenista ja eristyksestä vapautuneiden ystäviensä kanssa.

Kuun puolivälissä lukuinto palasi taas hetkeksi, kun tytär sai syntymäpäivälahjaksi ison pinon hyviä kirjoja. Loppukuusta luimme taas vähemmän, sillä olin koko ajan väsynyt. Saimme maaliskuussa luettua 14 kirjaa, joissa oli yhteensä 935 sivua.

Koronapandemian alkamisesta tuli maaliskuussa kuluneeksi vuosi. Liian moni tutuistani on viime aikoina sairastunut tautiin ja liian moni on joutunut sairaalaan. Alan olla aika uupunut vallitsevaan tilanteeseen.

Maaliskuussa minun oli vaikea saada kirjoitettua kirja-arvioita. Vaikka on monia loistavia kirjoja, joista haluaisin kirjoittaa, en vaan pysty. Istun tietokoneen ääressä ja aivoni jumittavat. Niinpä kirjoittelen kaikenlaista muuta kirjoihin liittyvää ja ihmettelen, miksi se tuntuu helpommalta.

Uuvahduksesta huolimatta saimme maaliskuussa suoritettua Pienen Helmet -lukuhaasteen loppuun, kuten olen kertonut. Päätin aloittaa seuraavaksi Kirjan kannet auki -lukuhaasteen, joka on Sheferijm — Ajatuksia kirjoista! -blogin Ainon alulle panema haaste. Saa nähdä, kuinka hyvin sen kanssa onnistumme.

Tyttären eskarissa luettiin maaliskuussa tuntumani mukaan tavallista vähemmän kirjoja. Se johtui ehkä siitä, että ryhmässä oli kuukauden aikana paljon vaihtuvia sijaisia. Kaksi opettajaa oli yhä koronan vuoksi sairaslomalla.

Eskarissa luettiin ainakin Supermarsu pelastaa silakat, Iso kiltti jätti, Mustikkajengi ja salaperäinen täti, Kettujuttuja, Varjostajat ja Saariston lapset — Pelle saa pienen eläimen. Lisäksi luettiin tai kuunneltiin äänikirjana monia satuja, kuten Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Lumikki, Pieni merenneito, Kolme pukkia, Peukaloinen, Leijonakuningas ja Pocahontas.

Maaliskuussa sain vihdoin vietyä Kierrätyskeskukseen ja Konttiin kirjoja, jotka valitsin poistettaviksi jo tammikuussa. Vaikka osa tuolloin valitsemistani kirjoista oli salaperäisesti kivunnut takaisin hyllyyn, sain vietyä kiertoon 46 kirjaa. Lisäksi valitsin ja lahjoitin eskariin 14 parasta poistokirjaa. Yhteensä siis luovuin maaliskuussa 60 kirjasta. Luulisi, että se näkyisi hyllyissämme, mutta ei. Ne ovat yhä tupaten täynnä.

Kirjoja lähdössä kiertoon

Karsimista täytyy yhä jatkaa osana muuttoon valmistautumista. Ostimme nimittäin maaliskuussa uuden asunnon. Se tosin valmistuu vasta kahden vuoden kuluttua, joten tässä on vielä hyvää aikaa lukea hyllynlämmittäjiä ja laittaa niitä kiertoon.

Tiedän, mistä aloittaa. Riikka Forsströmin nuorten romaani Aprillia! Aprillia! (Tammi 1983) on roikkunut hyllyssämme ties kuinka kauan. Tänään on oiva päivä selvittää, mistä se kertoo.