Kerran J. V. Snellmankin oli vain pieni lukeva poika

Hyvää J. V. Snellmanin päivää!

Pienenä poikana 1810-luvulla Snellman asui Kokkolassa. Kerrotaan, että hänellä oli tapana istua lukemassa kirjoja suurella Kokkokivellä. Reilut 200 vuotta sitten tuo jääkauden aikainen siirtolohkare sijaitsi vesijättömaalla, ja Snellman souti kivelle pienellä veneellä halutessaan uppoutua rauhassa kirjoihinsa. Nykyisin kivi on aivan kuivalla maalla keskellä Kaarlelankatua. Autot vaan huristelevat molemmin puolin.

Vuonna 2006 J. V. Snellmanin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Kokkolassa paljastettiin J.V. Snellmanin muistomerkki. Teos on sijoitettu Snellmanin rakkaalle lukukivelle. Taiteilija Pekka Jylhä on muotoillut ruostumattomasta teräksestä patsaan pienestä pojasta, joka lukee omenapuun alla kultakantista Atlas Finland -teosta. Kalliolohkareen seinämään on ikuistettu metallikirjaimin Snellmanin lause: "nuori sielu avoimena — ung själ, öppet sinne".

Patsaassa on liian moderni tuntu kuvatakseen Snellmania itseään pienenä poikana. Ehkä se johtuu teoksen hämmentävän kirkkaasta värityksestä.

Veistoksesta välittyy kyllä hyvin ajatus siitä, että saamme nauttia tänä päivänä niistä sivistyksen hedelmistä, jotka J. V. Snellman istutti aikoinaan maahamme.

Snellman oli monipuolinen vaikuttaja 1800-luvun Suomessa. Hän oli filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies. Hän edisti erityisesti suomen kielen asemaa ja vakautti Suomen markan irrottamalla sen ruplasta.

Minusta on mukava ajatella, että kerran hänkin oli vain pieni poika, joka kiipesi kalliolle lukemaan. Mitä kaikkea nykyajan lukevista lapsista voikaan jonain päivänä tulla!

Ei ole niin helppoa olla pääsiäispupu

Hoppeli on tavallinen pieni metsäjänis, joka haluaisi olla kaikkea muuta kuin tavallinen, kertovat Kathrin Siegenthaler ja Marcus Pfister kirjassaan Hoppeli ja pääsiäispupu (Lasten Keskus, Nord-Süd 1993). Kirjan kuvat ovat Marcus Pfisterin.

Kun äiti kertoo Hoppelille pääsiäispupusta, Hoppelin tulevaisuus näyttää selvältä. Sekin tahtoo olla pääsiäispupu! Pääsiäispupu on aivan mahtava.

"'Niin, pääsiäispupu on ihan erikoinen jänis.
Siitä kerrotaan uskomattomia tarinoita.
Se osaa kuulemma juosta tuulta nopeammin.
Kun se painautuu koloonsa tai lymyää tiheikköön,
ei haukankaan terävä katse sitä erota.
Siksi kukaan ei ole vielä nähnyt sitä!'

'Voi äiti, kerro vielä pääsiäispupusta!'

'Se on rohkea eikä pelkää edes kettua eikä sutta.
Joka vuosi pääsiäisen aikaan se kulkee kanaloissa,
kerää munia ja vie ne kotiinsa.
Se maalaa ne kirjaviksi ja kätkee ne sitten,
jotta lapset voivat etsiä niitä."

Hoppeli päättää ryhtyä pääsiäispupuksi. Mutta ei se olekaan niin helppoa kuin se luuli. Se voi olla toisinaan jopa aika vaarallista.

Avukseen Hoppeli saa ruskean rusakonpojan, mutta yhdessäkään ne eivät oikein onnistu täyttämään pääsiäispupun tehtäviä.

Kun Hoppeli palaa allapäin kotiin, on oikea pääsiäispupu järjestänyt sille yllätyksen.

Hyvää pääsiäistä!


Hoppeli ja pääsiäispupu
Teksti: Kathrin Siegenthaler ja Marcus Pfister
Kuvitus: Marcus Pfister
Saksankielinen alkuteos: Hoppel und der Osterhase
Suomennos: Marja Kiiskinen
Kustantaja: Lasten Keskus Oy ja Nord-Süd Verlagen AG 1993

   

Musta kana, joka muni ainutlaatuisia pääsiäismunia

Olipa kerran musta kana. Muut kanat syrjivät ja pilkkasivat sitä, koska sen munimat munat eivät olleet kauniin soikeita, vaan aivan kummallisenmuotoisia ja kaikki erilaisia. Näin kertoo Martina Schloẞmacher Iskender Giderin kuvittamassa kuvakirjassa Musta kana (Lasten Parhaat Kirjat 1999).

Musta kana olisi ehkä jäänyt ikuisesti hyljeksityksi, ellei pääsiäinen olisi lähestynyt ja pääsiäisjänis tullut kanatarhalle munia hakemaan. Vaikka pöyhkeä johtajakana teki kaikkensa, ettei pääsiäisjänis huomaisi mustan kanan omituisia munia, niin tietenkin se huomasi.

Pääsiäisjänis näki munissa jotain, mitä kanat eivät olleet nähneet: potentiaalia. Sen mielestä munat olivat niin erikoislaatuisia ja hienoja, että ne kelpaisivat vaikka kuninkaalle.

"Kokeneestakin pääsiäisjäniksestä tuntui vaikealta maalata omaperäisenmuotoisia munia. Mutta maalaus onnistui ja niistä tuli hyvin kauniinvärisiä sekä aivan uudennäköisiä."

Pääsiäisjänis todellakin piilotti erityiset munat kuninkaanlinnaan. Tylsistyneelle kuninkaalle munajahti oli vain yksi vuotuinen velvollisuus, mutta tänä vuonna yllätys olikin todellinen.

Kuninkaan ja mustan kanan elämät muuttuivat lopullisesti vain siksi, että pääsiäisjänis oli nähnyt mustan kanan rujoissa munissa jotain, mitä kukaan muu ei ollut nähnyt.

Viehättävässä pääsiäiskirjassa on ajatuksia herättävä sanoma. Millaisin silmin me katsomme toisiamme ja toistemme aikaansaannoksia ja edesottamuksia? Pystymmekö me näkemään kauneutta erilaisuudessa vai torjummeko kaiken vieraan?

Pääsiäistoiveeni on, että oppisimme kaikki vähän enemmän lempeyttä kanssaihmisiämme kohtaan.

Hyvää pääsiäistä!

Musta kana
Teksti: Martina Schloẞmacher
Kuvitus: Iskender Gider
Saksankielinen alkuteos: Das Schwarze Huhn
Suomennos: Sinikka Virtanen
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 1999