maanantai 25. heinäkuuta 2022

Kesän pakollinen nostalgiapläjäys: Camilla Mickwitzin Jasonin kesä



Kesä ei ole kesä ilman Camilla Mickwitzin kirjaa Jasonin kesä (Weilin+Göös 1986, 6. p.) Kirja kuuluu jokakesäiselle lukulistalleni. Kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 1976 ja sen kuvamaailma on niin tunnistettavasti omasta lapsuudestani.

Aivan kuten minä lapsena, Jason asuu kerrostalossa muiden kerrostalojen ympäröimänä äitinsä Kaarinan kanssa. Minun perheeseen kuului tosin itseni ja Kaarina-äidin lisäksi muitakin jäseniä, mutta meillä oli samanlainen pieni, hämärä, asfaltin peittämä piha kuin Jasonilla. Jasonin on vaikea keksiä siellä mitään kivaa tekemistä, eikä hän nauti kesälomastaan ollenkaan. Itse asiassa lämmin sää on ainoa asia, mistä edes huomaa olevan kesä.

Onneksi eräänä päivänä kaikki muuttuu. Äiti ja Jason matkustavat pois kaupungista. Maalla he majoittuvat lomakotiin. Se on hurmaava keltainen puutalo maisemassa, joka on kuin taulu. Lomakodissa mistään ei tarvitse huolehtia. Joku muu laittaa ruoan ja siivoaa. Ei tarvitse muuta kuin olla ja maata rannalla. Huoneen pyöreästä ikkunasta näkyy meri.

Ensi alkuun lomakodin asukkaat viihtyvät omissa oloissaan, mutta Jason kaipaa seuraa. Hän järjestelee ruokasalin pöydät parempaan järjestykseen ja jopas ihmiset alkavat jutella toisilleen. Yhteistä touhua alkaa riittää rannalla, pihalla ja seurusteluhuoneessa. Kaikilla on hauskaa, kunnes loma on lopussa ja on aika palata kaupunkiin.

Voi suloista nostalgiaa! Kertokaapa minulle, onko jossain vielä tällaisia lomakoteja, joissa perheenäiti voisi vain olla ja levätä, eikä mistään tarvitsisi huolehtia. Omalla lomareissullamme päädyin kokkailemaan airbnb-huoneistossa, mikä ei ollut kauhean rentouttavaa. No, välillä onneksi sentään pääsin hotellien notkuvien aamiaispöytienkin ääreen.




lauantai 23. heinäkuuta 2022

Immi Hellén: Kesäilta


 

Kesäilta


Niityllä sirkka viulua soittaa,
tahdissa sääski tanssia koittaa,
titteri teijaa, perhoset leijaa,
kaunis on kesäilta.


Aurinko kultaa peltojen multaa,
nurmien nukkaa, puuta ja kukkaa,
titteri teijaa, perhoset leijaa,
kaunis on kesäilta.


- Immi Hellén -




 

perjantai 22. heinäkuuta 2022

Bookcrossing — Kiertävä kirja ei sammaloidu!



Oli kuuma ja aurinkoinen heinäkuun päivä Iisalmessa. Vettä soliseva suihkukaivomonumentti (Anu Matilaisen Olvin synty) veti puoleensa. Ehkä siitä lennähtäisi iholle muutama viilentävä pisara. Tarkkana tyttönä kahdeksanvuotiaani huomasi kiveyksellä taideteoksen tuntumassa pussin, jossa näytti olevan kirja. Oliko joku unohtanut sen?

Ei ollut, selvisi pian. Kirjan sisäkanteen oli kiinnitetty lappu, jossa luki:

"Tämä ei ole kadonnut kirja, vaan se on tarkoituksella jätetty löydettäväksi. Ota mukaasi, mene osoitteeseen www.bookcrossing.com ja kerro, missä kirja on nyt. Kirjan aiemmat lukijat tahtovat tietää sen seikkailuista. Tämän jälkeen voit lukea kirjan ja päästää sen taas vapauteen jonkun toisen löydettäväksi."

Olimme löytäneet bookcrossing-kirjan. Bookcrossing on kansainvälinen liike, jonka ideana on vapauttaa kirjat pölyttymästä hyllyistä vapaasti luettavaksi. Mottona voisi olla vaikka Kiertävä kirja ei sammaloidu!

Bookcrossaajat vapauttavat kirjoja julkisille paikoille ohikulkijoiden löydettäväksi ja luettavaksi. Kirjat on merkitty seurantakoodilla, jonka avulla niiden liikkeitä voi seurata www.bookcrossing.com-sivustolla. Rekisteröityneet bookcrossaajat voivat tehdä kirjoista vapautusilmoituksia, joissa kerrotaan minne ja milloin kirja vapautuu.




Meidän löytämämme kirja oli Lena Ollmarkin Kesätallin salaisuus (Stabenfeldt 2001, suom. Timo Hirvonen). Se kertoo teini-ikäisistä Katista ja Cillasta, jotka ovat parhaat ystävykset. Tytöt pääsevät viettämään unelmiensa kesälomaa tallilla Björkgårdenin kartanon maisemissa kahden vuokrahevosen kanssa.

He tutustuvat pariin söpöön motocross-poikaan ja kartanossa asuvaan iäkkääseen Louise-rouvaan, joka tietää talliin liittyvän surullisen tarinan. Pian tytöistä alkaa tuntua, että tallilla kummittelee. Läheiseen autiomökkiin majoittuu kaksi biologia, jotka väittävät etsivänsä harvinaista kasvia, mutta tytöistä heissä on jotain epäilyttävää. Jotain outoa on selvästi tekeillä. Mitä kaikkea ehtiikään tapahtua, ennen kuin kesäloma on ohi?

Kesätallin salaisuus oli viihdyttävä ja jännittävä kertomus. Se ei oikeastaan ollut tarkoitettu vielä kahdeksanvuotiaalle, mutta tyttäreni halusi ehdottomasti, että luen sen hänelle. Hän oli ollut juuri heppaleirillä ja hevosasiat kiinnostivat suunnattomasti.

Voisi sanoa, että kirja pelasti kesälomareissumme. En ollut pakannut mukaan ollenkaan kirjoja. Olimme liikkeellä junalla, ja matkatavaroiden piti olla mahdollisimman kevyet. Olin ajatellut, että e-kirjat riittäisivät hyvin. Yllättäen tyttäreni ei pitänytkään ollenkaan siitä, että luin hänelle iltasatua puhelimen näytöltä. Hän syytti minua koko ajan siitä, että en ollut ottanut kirjoja mukaan. Niinpä kun hän löysi kirjan, hän oli onnensa kukkuloilla.

Loppumatkan ajan hän yritti nähdä bookcrossing-kirjoja kaikkialla muuallakin, minne menimme. Minusta se tuntui järjettömältä, sillä todennäköisyys sellaisen löytämiseksi tuntui olevan häviävän pieni.

Oudointa oli, että Kajaanissa tytär oikeasti taisi nähdä toisenkin bookcrossing-kirjan erään patsaan juurella. Luin bookcrossing-sivustolta, että meneillään oli Patsasvapautushaaste 2022. Kauempaa katsottuna patsaan luona näytti olevan pussiin pakattu kirja. Valitettavasti patsas oli jäänyt loukkuun korkeiden työmaa-aitojen sisään, joten emme päässeet tutkimaan pussia tarkemmin.

Kesätallin salaisuus matkasi kanssamme Iisalmesta Kajaaniin ja Kajaanista Oulun kautta Kokkolaan, kunnes päätyi Helsinkiin. Vapautimme sen keskiviikkona puistonpenkille Linnanmäen eteläportin eli Helsinginkadun puoleisen sisäänkäynnin ulkopuolelle. Toivottavasti joku löytää sen ja poimii mukaansa.




Onko sinulla kokemuksia bookcrossingista?