torstai 4. huhtikuuta 2019

Neuvola lukemisen innoittajana

Tyttäreni täytti äskettäin viisi vuotta, jonka johdosta kävimme neuvolassa. Aina ennen neuvolakäyntiä tapanani on lukea Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisua Lastenneuvola lapsiperheiden tukena : opas työntekijöille, jotta tiedän, mitä asioita neuvolassa tullaan ottamaan esiin. Tai oikeammin, mitä siellä pitäisi ottaa esiin, sillä kokemukseni mukaan neuvolassa ei yleensä käsitellä kaikkia asioita, mitä määräaikaistarkastuksessa pitäisi käsitellä.



Minulle ei ole ikinä puhuttu neuvolassa mitään lapselle lukemisesta. Kuitenkin lastenneuvolaoppaan mukaan lapselle lukemisen hyödyt tulisi ottaa neuvolassa esiin.


”[O]n tärkeää, että lapselle puhutaan ja luetaan paljon jo pienestä pitäen. Jo vauvat iloitsevat kuvien katselusta ja siitä vuorovaikutuksesta, jota ääneen lukeminen tuottaa.  Äitiyspakkauksessa on tätä varten lapsen ensikirja. Kun lapselle luetaan paljon, hänen puheensa kehittyy ja ymmärryksensä kasvaa. Tämä edistää edelleen kaikkea oppimista ja mielikuvituksen kehitystä. Kirjallisuus jakaa lapselle myös tietoa maailmasta, opettaa eettisiä kysymyksiä ja tarjoaa esimerkkejä elämää varten.”
 

Neuvolan työntekijöille annetaan seuraava suositus:
 

”Vanhemmille kerrotaan leikin, puhumisen ja lukemisen sekä yhdessä olemisen ja tekemisen merkityksestä lapsen kehitykselle.”

Kolmivuotistarkastuksessa oppaan mukaan ”[v]anhempia kannattaa ohjata... lukemaan satuja lapselleen”.
 

Näkisin ihanteellisena tilanteen, jossa neuvola jakaisi tietoa ja kannustusta lapsen ja vanhemman yhteisiin lukuhetkiin liittyen. Lukukeskus on tarttunut aiheeseen Lue lapselle -hankkeen puitteissa. Hankkeessa kunnat, neuvolat ja kirjastot tekevät yhteistyötä suomalaisten lukutaidon edistämiseksi. 

Yhtenä hankkeen tavoitteena on, että lukemaan innostaminen ja siihen liittyvän faktatiedon jakaminen vakiintuu osaksi neuvolatarkastuksia ja tavoittaa kaikki Suomen vanhemmat.

Tänä vuonna Lue lapselle -hanke on laajentunut valtakunnallisella Lukulahja lapselle -ohjelmalla. Suomen Kulttuurirahaston kustantamassa ja Lukukeskuksen organisoimassa ohjelmassa kaikille vuosina 2019-2021 syntyville vauvoille lahjoitetaan kirjakassi osana neuvolatarkastusta. Kassissa on pari kirjaa (vauvalle ja leikki-ikäiselle) sekä muuta oheismateriaalia. Ihan mahtavaa! Ohjelman ansiosta lukeminen tulee nyt neuvolassa puheeksi vauvaperheiden kanssa.

Asia on mielestäni tärkeä. Lukukeskuksen mukaan vuonna 2018 toteutetun päiväkotilapsiin kohdistuvan tutkimuksen perusteella vain joka kolmas äiti ja harvempi kuin joka neljäs isä luki 2-3-vuotiaille lapsilleen. Olen järkyttynyt tästä tiedosta. 

Itselleni lapselle lukeminen on aina ollut itsestäänselvyys. Aloitin sen jo kun tyttäreni oli ihan pieni vauva. Lukemisen mallin olen saanut omasta lapsuudenkodistani, jossa rakastettiin kirjoja ja lukemista. Perintöä on helppo siirtää eteenpäin.

Lukuhetki äitini kanssa ollessani yksivuotias

Säälittää ne vanhemmat, jotka eivät ole saaneet samanlaista mallia omassa lapsuudessaan. Olisi hienoa, jos he saisivat neuvolan avulla kipinän yhteisiin lukuhetkiin lapsen kanssa. Onhan lukeminen lapsen kanssa ihan loistavaa ajanvietettä. Siinä voi kokea läheisyyttä, rauhoittua arjen keskellä ja päästä keskustelemaan asioista, jotka muuten eivät ehkä tulisi puheeksi. Suosittelen kokeilemaan!


tiistai 2. huhtikuuta 2019

Kirjasta on moneksi

Tänään on kansainvälinen lastenkirjapäivä. IBBY (International Board on books for young people) on viettänyt päivää jo vuodesta 1967 huhtikuussa H.C. Andersenin syntymäpäivänä. Päivän tavoitteena on nostaa esiin lastenkirjallisuutta ja kannustaa lapsia lukemaan.

Vuosien saatossa olen saanut huomata, että lastenkirja taipuu moneen. Se ei olekaan pelkästään lukemista varten, kuten moni saattaisi kuvitella. Jeanne Willis on tehnyt saman havainnon. Teoksessaan Enemmän kuin kirja hän esittelee monia tapoja hyödyntää kirjaa.



"Kirja ei ole koskaan pelkkä kirja."

Leikeissä kirja muuttuu helposti teltaksi tai tunneliksi. Useasta kirjasta saa rakennettua vaikka tornin. Kukat ja lehdet voi laittaa kirjan väliin kuivumaan. Minulle käy yleensä niin, että sinne ne jäävät, ja huomaan ne kenties vasta vuosien päästä.

Kirjalla voi olla myös maagisia käyttötarkoituksia. Kirjalla voi kuulemma pyydystää keijun lennosta.

Itseäni kosketti eniten tämä: "Sen taakse voi piilottaa ujouden". Tätä olen käyttänyt usein.

Teoksen hauskat kuvat ovat Tony Rossin käsialaa. Kuvat on aseteltu sivuille niin, että niiden ympärille jää paljon valkoista. Jokaisella sivulla on vain yksi lause tai joskus vain puolikas lause, joka on kirjoitettu isokokoisella fontilla. Kirja on kooltaan melko suuri. Itse olisin tehnyt siitä pienemmän.

Alkuteos on ollut riimitelty, mutta mielestäni suomenkieliset riimit ontuvat. Kun teksti on niin napakkaa ja lyhyttä, kääntäjällä on varmasti haasteita säilyttää alkuperäinen idea ja yrittää kuvata se riimein. 

Vähäisen tekstimääränsä vuoksi kirja sopii hyvinkin nuorille lukijoille. Itse voisin lukea tätä jo kaksivuotiaalle. Tytärtäni, joka oli neljä, kun luimme kirjan, se kyllä kiinnosti. Hän kuitenkin protestoi sitä, että kirja oli liian lyhyt.


Jeanne Willis: Enemmän kuin kirja
Englanninkielinen alkuteos: Not Just a Book...
Kuvitus: Tony Ross
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2018


maanantai 1. huhtikuuta 2019

Aprillia, aprillia

Aprillia, aprillia, 
syö silliä, 
juo kuravettä päälle!

Tänään on aprillipäivä päivä jolloin kaikkea ei kannata uskoa. En kuitenkaan ajatellut jekuttaa teitä tänään. Sen sijaan esittelen aprillipäiväaiheisen kirjan.

Riina Katajavuoren kirjoittama Pentin aprillipäivä kertoo lähiössä asuvasta Pentistä. Pihalta löytyy aina leikkikavereita, mitä nyt F-talon isojen poikien kanssa joudutaan silloin tällöin ruusunmarjasotasille. 


Keväällä lähimetsässä suoritetaan puiden harvennusta ja kaadettujen puiden runkojen päällä on hauska leikkiä monenlaisia leikkejä. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu: itku pitkästä ilosta. Pentin jalka jää putoavan puunrungon alle ja murtuu. 

"- Pentti jäi puun alle, Pentti jäi puun alle, karjuvat Toni ja Taukka hengästyneinä ja hädissään, kun ovat päässeet E-talon pihaan. Äiti tulee ikkunaan ja sanoo, ettei tuo ole yhtään hauskaa.
- Ei niin, kun Pentin jalka on poikki! Toni ja Taukka melkein itkevät.
- Aprillipäivä, Äiti selittää ymmärtäväisesti talonmiehen rouvalle, joka tamppaa pihalla mattoa.
- Ei kun ihan oikeasti, Toni huutaa, ja Äiti kalpenee." 

Pentti toimitetaan ambulanssilla sairaalaan, jossa jalka kipsataan. Pentti joutuu jäämään sairaalaan pitkäksi aikaa. Suru on suuri, kun hän tajuaa, että syntymäpäiväjuhlatkin jäävät nyt pitämättä. Onneksi sairaalassakin voi juhlia. Lahjaksi Pentti saa jotain, mikä karkottaa tylsyyden pedissä makaamisesta.

Kirjan nimestä ajattelin, että kertomus kuvaisi vain yhtä päivää, mutta näin ei ole. Pentin elämää kuvaillaan laajasti. Kerrotaan maalla asuvasta Mummustakin, joka kutsuu Penttiä itsepintaisesti Pempiksi. Hän tapaa keitellä puuroa, joka on syötävä loppuun, vaikkei jaksaisi, koska Jumalan viljalla ei saa leikkiä (tulee oma vaarini mieleen!).

Tapaturma sattuu tapahtumaan aprillipäivänä, mutta aprillipäivä ei ole kirjassa keskiössä. Se mainitaan vain sivumennen äidin lausahduksessa. Kirja kuvaa ansiokkaasti lähiöelämää lapsen näkökulmasta. 

Kuvitus on taattua Salla Savolaista. Hänen tyylinsä on helposti tunnistettavaa ja ilmeikästä.


Riina Katajavuori: Pentin aprillipäivä
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2002