Leikitään saunaa!

Leikki on valtavan suuri osa lapsen elämää. Siihen nähden ilmestyy hämmästyttävän vähän lastenkirjoja, jotka kuvaisivat suoraan leikkimistä ja leikin kulkua.

Elina Pullin kirjoittama ja Minna Mäkipään kuvittama Saunasankarit (Aviador 2020) on loistava kuvaus lasten saunaleikistä.

Eevi, Isla ja Luca päättävät leikkiä saunaa. Lastenhuoneeseen pystytetään sauna lauteineen. Kiuas on syntynyt kekseliäästi pahvilaatikosta, ja polttopuiksi sopii korillinen vessapaperirullia. Lämpömittarikin on piirretty ja kiinnitetty seinälle.

Sitten lähdetään pakkaamaan saunakassit. Mitä saunassa tarvitaan? Pyyhe, kylpytakki, vaihtovaatteita, ämpäri, pesuainetta, hiusharja, laudeliina, vesipullo, amme, vesileluja... Ystävykset päättävät mennä saunaan uimapuvuissa. Ehkä kuvituksessa ei haluttu esittää nakuja lapsia.

Kolmikko eläytyy leikkiin niin täysin kuvitusta myöten, että kuusivuotiaani tarkisti vähän väliä, että ei kai ne oikeasti menneet saunaan.

"— Kivaa! Luca hihkaisee ja vetää ammetta kohti huoneen nurkkaa, jossa saunan on sovittu olevan. Isla uppoutuu leikkiin niin, että näkee jo mielessään pesuhuoneen kaakelit ja myös löylyhuoneen."

Sauna ei olisi sauna ilman saunatonttua. Kirjassa tavataan hiippalakkinen, valkopartainen ukko, jota kutsutaan saunasankariksi. Ukolla on paljon sanottavaa saunomisesta. Kuusivuotiaani hämmästeli, miksi saunatonttu puhui riimein.

Saunasankarin suuhun on laitettu muun muassa tällainen opettavainen ajatus:

"— Hitaasti liiku jokainen tuuma,
on kiuas iholle liian kuuma.
Kiukaasta pysy kaukana,
voi tulla pipipaukama."

Lorujen ystäviä varten saunatontun värssyt on kerätty kirjan loppuun lorukorteiksi, joiden kopiointi omaan käyttöön on sallittua. 

Kirjan lopussa on myös saunasankarikunniamerkki, jonka voi kopioida ja värittää ja kiinnittää rintaan. Tytär halusi ehdottomasti piirtää oman kunniamerkin.

Eevin, Islan ja Lucan leikin kautta saunominen tulee monelta kantilta tutuksi. Kirjaahan voisi käyttää vaikkapa oppaana maahanmuuttajille. Tosin Saunasankarin riimit voivat olla vähän vaikeasti avautuvia heikommin suomea osaavalle.

Saunasankarit
Teksti: Elina Pulli
Kuvitus: Minna Mäkipää
Kustantaja: Aviador 2020

Yksinäisen aksolotlin tarina puhutteli

Trevlig svenska dagen!

Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi haluan kertoa tänään jostakin suomenruotsalaisesta lastenkirjasta. Esittelyyn on valikoitunut varsin satunnaisesti Linda Bondestamin Elämäni pohjalla — Yksinäisen aksolotlin tarina (Teos & Förlaget 2020). Lainasimme kirjan äskettäin kirjastosta ja se puhutteli meitä.

Linda Bondestam on ansioitunut kuvittaja, joka on ollut ehdolla useiden arvostettujen kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Viime vuonna Bondestam valittiin Ruotsin lastenkirjallisuusakatemiaan ensimmäisenä suomenruotsalaisena. Hän on kuvittanut suuren määrän niin suomalaisten kuin ulkomaistenkin kirjailijoiden kirjoittamia lastenkirjoja. Kirjassa Elämäni pohjalla — Yksinäisen aksolotlin tarina paitsi kuvat myös teksti on Bondestamin.

 

Tarina kertoo yksinäisestä aksolotlista. Aksolotli on Meksikossa elävä erittäin uhanalainen salamanterieläinlaji. Aksolotleja elää enää yhdessä ainoassa järvessä sekä jonkin verran akvaarioissa lemmikkieläiminä. 

Kirjan kertojahahmo uskoo olevansa kosteikkonsa viimeinen aksolotli. Se käy koulua tiikerisalamantereiden, pikkukalojen ja kotiloiden kanssa. Tiikerisalamantereista on seuraa, kunnes niiden keuhkot ovat kehittyneet ja ne suuntaavat maan kamaralle. Aksolotli jää yksin.

Sen hieno kokoelma, joka koostuu köntysten (eli ihmisten) veteen pudottamista esineistä, ei suurestikaan ilahduta, kun on kertakaikkisen yksinäinen. Elämä pohjalla on ankeaa.

Kaikki kuitenkin muuttuu pian. Köntykset pinnan yläpuolella ovat sotkeneet asiansa niin pahasti, että eräänä päivänä tulee järkyttävä jättiläisaalto ja vie kaiken mennessään. Aalto viskaa aksolotlin vieraaseen paikkaan. Sieltä kuitenkin löytyy jotain, joka saa yksinäisyyden väistymään iäksi ja tuo tarkoituksen aksolotlin elämään. Mikä parasta, sen ei tarvitsekaan olla lajinsa viimeinen.

Kuusivuotiastani kiinnosti kovasti tutkia, mitä kaikkea roskaa ihmiset olivat aksolotlin järveen heittäneet. Pohjasta löytyi vaikka mitä: säilyketölkkejä, avaimia, kännyköitä, sormuksia, paristoja... 

Paras kohta kirjassa oli kuusivuotiaasta kuulemma kuvaus aksolotlista koulussa. Se oppi monia mielenkiintoisia asioita, kuten mekin. Oli hämmästyttävää lukea, että jalkansa menettänyt aksolotli voi kasvattaa tilalle uuden.

Hieno tarina ottaa kantaa ilmastonmuutokseen, ihmisen toimiin maapallon pilaajana ja lajien sukupuuttoon. Samalla se on hyvin samaistuttava tarina siitä, kuinka kurjaa on olla yksin, ilman kavereita ja perhettä. Se valaa uskoa siihen, että vertauskuvallisesti pohjaltakin voi nousta.

Linda Bondestam (teksti ja kuvat): Elämäni pohjalla — Yksinäisen aksolotlin tarina
Ruotsinkielinen alkuteos: Mitt bottenliv — av en ensam axolotl
Suomennos: Maarit Halmesarka
Kustantaja: Teos & Förlaget 2020

 

 

Löydätkö ketun syksyisestä metsästä?

Meillä ei ole luettu pahvisivuisia lasten ensikirjoja enää pitkään aikaan. Siitä huolimatta usein kirjastossa käydessäni vilkuilen ensikirjatarjontaakin.

Suloisin syysaiheinen ensikirja taitaa olla Missä olet pikku kettu? (Nemo 2018). Kirjassa on Sam Taplinin teksti ja Emily Doven ruskaa hehkuvat kuvat.

Yksinkertaisessa ja lyhyessä tarinassa etsitään pikku kettua. Kettu näyttää piilottelevan siellä täällä, mutta kun kääntää sivua, paljastuu, ettei se ollutkaan kettu vaan joku ihan muu.

"Missä olet pikku kettu? Näen sinut puiden välissä!
Et se ollutkaan sinä vaan pomppiva peura."

Lopussa kettu tietysti löytyy.

Parasta kirjassa ovat hauskat, erimuotoiset kolot, joihin voi kurkistaa ja tökätä sormensa. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Kaarevasta kolosta näkyvä ketun häntä osoittautuukin oravan hännäksi.

Kirjassa on kuusi värikylläistä aukeamaa, joita ihailla yhdessä perheen pikkuisen kanssa. Tukevat pahvisivut kestävät pienissä käsissä.

Missä olet pikku kettu? on ollut hyvin suosittu. Se ylsi jopa Mitä Suomi lukee -listan kärkikymmenikköön.

Sarjassa on ilmestynyt muitakin kirjoja. Aiemmin on etsitty pikku jänistä ja pikku norsua. Tänä vuonna on ilmestynyt teokset Missä olet pikku tiikeri?, Missä olet yksisarvinen? ja Missä olet pikku pentu?

Missä olet pikku kettu?
Teksti: Sam Taplin
Kuvitus: Emily Dove
Suunnitellut: Nicola Butler
Englanninkielinen alkuteos: Are You Where Little Fox?
Suomennos: Mika Siimes
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Nemo