Tarinoita kuolleista ympäri maailmaa

Pyhäinpäivä on vainajien muistopäivä, jolloin muistellaan edesmenneitä sukupolvia. Monet vievät kynttilöitä haudalle. Suomessa pyhäinpäivä on rauhallinen ja hiljainen juhla, jossa kuolema on läsnä.

Pyhäinpäivän lukemiseksi sopii hyvin Kirsi Alanivan kirjoittama ja Marjo Nygårdin kuvittama Luutarhan tarinoita (Karisto 2020). Tässä lasten kuvakirjassa valotetaan erilaisia tapoja suhtautua kuolemaan ja siihen, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Alaniva on kirjoittanut kuvitteellisia tarinoita erilaisista, eri aikoina, eri paikoissa asuneista ihmisistä (ja yhdestä eläimestä), joita yhdistää yksi asia. He kaikki ovat kuolleet. 

Tarinoissa kuulemme, millaista elämää nämä henkilöhahmot elivät ja missä heidän maalliset jäännöksensä nyt lepäävät. Jokaisen henkilön kohdalla on lisäksi tietolaatikko, jossa valotetaan henkilön edustaman kulttuurin, uskonnon tai elämänkatsomuksen tapaa suhtautua kuolemaan.

Tutuksi tulee mahtaileva ja hurskaana esiintyvä rovastin rouva Lyydia, joka odotti kuoleman jälkeen taivaspaikkaa sekä lemmekäs Lola, joka rakastui elämänsä aikana kerta toisensa jälkeen, ja jonka haudalle vanhat miehet kerran vuodessa Día de Muertosina saapuvat muistelemaan ja juhlimaan.

Hippikommuunissa elänyt Mary Brown halusi kuoltuaan tulla poltetuksi. Tuuli kuljetti hänen niitylle ripotellut tuhkansa kaikkialle. 

Arktisten alueiden asukas Mike sai viimeisen leposijansa matalassa kiviröykkiön peittämässä haudassa, sillä haudan kaivaminen jäiseen maahan on vaikeaa. Pakkanen voi pakastaa ruumiin ja estää maatumisen. Sen vuoksi Longyearbyenissa Huippuvuorilla on kiellettyä kuolla!

Marilaisessa kylässä elänyt Valja kuoli ampiaisen pistoon, John upposi Korallimeren aaltoihin ja Akikon nieli maa.

Näin kauniisti kerrotaan tiibetinbuddhalaisesta Tashista:

"Hän asui koko elämänsä korkealla ylängöllä, jota kutsutaan maailman katoksi. Taivas tuntui olevan niin lähellä, että hän kuvitteli usein lapsena voivansa poimia sieltä tähtiä taskuunsa. - -
     Hän varttui uskoen, ettei mikään elämässä ole pysyvää. Kuolemakin oli hänen näkemyksensä mukaan vain ohikiitävä hetki, jonka jälkeen hän siirtyisi kohti seuraavaa olemassaolon muotoa.
     Kun Tashi kuoli ikivanhana elettyään pitkän ja antoisan elämän, hänen ruumiinsa palautettiin takaisin luontoon. Linnut hautasivat hänen maalliset jäänteensä pala kerrallaan taivaalle, joka tuntui sinä päivänä olevan lähempänä kuin koskaan aiemmin."

Kirjassa on viisitoista erilaista tarinaa. Marjo Nygård on piirtänyt henkilöistä hauskat muotokuvat, joissa heistä tulee hienosti esiin oleellisin. Onnistuneessa kansikuvassa kuolema iskee silmää, sillä tämä kirja ei ole liian vakavamielinen.

Alaniva ja Nygård ovat saaneet synkästä ja vaikeaksikin koetusta aiheesta aikaan oivan lastenkirjan, joka tuntuu suorastaan hauskalta. Kirja on omiaan herättämään keskustelua ja tarjoaa varmasti pohdittavaa.

Luutarhan tarinoita
Teksti: Kirsi Alaniva
Kuvitus: Marjo Nygård
Kustantaja: Karisto 2020
 

Kummitusjuhlat Franklinin tapaan

Tänään antaudun halloweentunnelmiin. Anglosaksisissa maissa halloweenia juhlitaan lokakuun viimeisenä päivänä, joka osuu tänä vuonna täsmälleen samalle päivälle kuin Suomen pyhäinpäivä.

Kanadalainen Paulette Bourgeois johdattaa lukijat kummitusjuhliin kirjassaan Franklin kummitusjuhlissa (Lasten Parhaat Kirjat 2001). Kirjan on kuvittanut palkittu kanadalaiskuvittaja Brenda Clark.

Alkuteos on nimeltään Franklin's Halloween, mutta vuonna 2001 ilmestyneessä suomennoksessa ei mainita sanaa 'halloween' lainkaan. Siinä puhutaan ainoastaan kummitusjuhlasta ja pukujuhlasta. Halloween ei ollut vielä parikymmentä vuotta sitten rantautunut Suomeen samalla tapaa kuin nyt.

Vieläkään suomeksi ei juurikaan löydy halloweenaiheisia lastenkirjoja. Jos tiedät sellaisia, otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Franklin-kilpikonna on varmaan monille tuttu, sillä hän on seikkaillut kymmenissä kirjoissa, joihin ainakin itse törmään jatkuvasti kirpputoreilla. Tässä blogissa olen aiemmin kirjoittanut Franklinin ystävänpäivästä. Franklin on sittemmin nähty myös piirrossarjoissa televisiossa.
 

Franklin kummitusjuhlissa -kirjassa Franklin odottaa malttamattomana illan kummitusjuhlaa. Kaikki ovat puhuneet juhlasta jo viikkokausia.

Franklin tekee itse naamiaisasun juhlaan. Hänestä tulee hirmuinen Franklinsteinin hirviö. Pukukilpailussa Franklin voittaa parhaan vihreän kummituksen palkinnon. 

Pukukilpailun lisäksi juhlissa leikitään halloweenleikkejä, joissa ongitaan omenoita vesisaavista ja yritetään saada esineitä osumaan kurpitsaan. Lopuksi mennään yksitellen kummitustaloon. Se on parasta koko juhlassa.

"Ovi avautui naristen. Luuranko kolisi jossain. Ketjut kalisivat. Kuului vaikerrusta. Jalkojen alla rapisi jokin. Yhtäkkiä pimeästä ojentautui suuri, karvainen käsi."

Juhlissa pyörii mukana valkoinen haamu, jota Franklin luulee ystäväkseen Karhuksi, kunnes selviää, että kyseessä onkin oikea kummitus. Vai onko?

Paulette Bourgeois: Franklin kummitusjuhlissa
Kuvitus: Brenda Clark
Englanninkielinen alkuteos: Franklin's Halloween
Suomennos: Tiina Hemming-Sotejeff
Kustantaja: Lasten Parhaat Kirjat 2001

Día de Muertos tuo edesmenneet rakkaat lähelle

Pyhäinpäivä lähestyy. Kuusivuotiaani esikouluohjelmassa on tällä viikolla tutustumista pyhäinpäivän viettotapoihin eri puolilla maailmaa. Juuri viime viikolla luimme hienon kirjan, jossa tulee tutuksi meksikolaisten vastine pyhäinpäivälle: Día de Muertos eli kuolleiden päivä.

Sanna Pelliccionin, Maami Snellmanin ja Kiti Szalain kuvakirja Muistan sinua rakkaudella (Teos 2020) alkaa vähän surullisissa merkeissä. Almalla on ikävä — ikävä mummoa, joka on juuri kuollut. Alman äitikin vain istuu hiljaa keittiössä ja katselee kynttilän valossa ikkunasta ulos.

Kun Alma kertoo koulussa mummon kuolemasta, opettaja halaa ja sanoo, että "mummosta jää sinulle muisto. Ja muistot kulkevat mukana."

Alman luokkakaveri Diego tietää, miltä Almasta tuntuu, sillä Diegon abuelo, vaari kuoli keväällä. Suru oli ensin niin suuri, ettei mahtunut huoneeseen. Mutta nyt Diegon silmät loistava, sillä pian tulee juhla, jossa muistellaan kaikkia kuolleita. Día de Muertos on iloinen juhla. Silloin suvun vainajia muistetaan rakkaudella, nauretaan ja syödään hyvin.

Diegon perhe pyytää Alman perhettä mukaan kuolleiden päivän juhlaansa. Kuolleiden muistoksi pystytetty alttari täynnä valokuvia, herkkuja, kukkia, kynttilöitä ja sokerisia pääkalloja saa Alman perheen silmät leviämään.

Kun perheet kaakaokuppien äärellä alkavat muistella abueloa ja mummoa, suru hellittää vähän otettaan. Vainajat tulevat lähelle, ja hetkeksi maailmojen rajat hämärtyvät.

"Muistot lehahtelevat huoneessa, kiipeilevät seinätapeteissa, kurkistelevat verhojen välistä, ilo nousee, ikävä laskee."

Haikean kauniin tarinan jälkeen kirjassa on tietoaukeamia. Niissä kerrotaan tarkemmin, mikä Día de Muertos on, miten sitä vietetään, mitä ruokia siihen kuuluu ja miksi luurangot ovat niin tärkeä osa juhlaa. 

Kirjassa on myös reseptejä. Meksikolainen kaakao,  c h a m p u r r a d o  on suomalaista vastinettaan paksumpaa ja suklaisempaa. Kuolleiden leipä,  p a n   d e   m u e r t o  muistuttaa hiukan suomalaista pullaa. C a l a v e r a-keksejä, sokerikuorrutteisia pääkalloja myydään Meksikossa toreilla ja katukojuissa ennen kuolleiden päivää.

Sanna Pelliccionin hyvin tummasävyinen kuvitus sopii kirjan aiheeseen. Eletäänhän vuoden pimeimpiä aikoja mielet mustina kuoleman ollessa lähellä. Liiduilla piirretyissä kuvissa hehkuu kyllä värejä, mutta taustat ovat tummat. Tässä kirjassa ei valkoista paperia näy.

Saimme kuusivuotiaani kanssa kirjan äärellä aikaiseksi hyvää keskustelua. Synkästä aiheestaan huolimatta kirjan tarina päättyy toiveikkaasti.

Pohdiskelin lukiessani, että suomalaiselle kulttuurille tekisi hyvää lainata pyhäinpäivään vähän perinteitä Día de Muertosista. Mieluummin siitä kuin halloweenista. Halloweenilla ei tunnu olevan mitään varsinaista järkevää sanomaa. Día de Muertos puolestaan on syvällinen ja lohdullinen juhla. Sen tuoma ilo olisi tervetullutta syksyn synkän pimeyden keskellä.

Muista minua rakkaudella
Teksti: Sanna Pelliccioni, Maami Snellman ja Kiti Szalai
Kuvitus: Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Teos 2020

 

VINKKI

Día de Muertosia sivutaan lyhyesti myös Veera Salmen ja Elina Warstan kirjassa Päiväkoti Heippakamu — Pablo ja heiluvat hampaat (Otava 2017). Kirjan päähenkilöllä Pablolla on lelukaveri Lopez. Iso-mama lähetti sen Meksikosta kauan sitten, kun oli Día de Muertos. Kuolleiden päivä on Meksikossa voimakkaasti luurankojuhla.