Aarresaari — Kelpo merirosvotarinan kunnasmainen tulkinta

En ollutkaan pitkään aikaan lukenut kunnon merirosvotarinaa, ennen kuin veljeni antoi tyttärelleni joululahjaksi Mauri Kunnaksen Aarresaari-kirjan (Otava 2012). Teos on kunnasmainen tulkinta Robert Louis Stevensonin klassikosta.

Olen joskus nuorena lukenut alkuperäisen Aarresaaren, eikä siitä ole jäänyt mieleeni paljon muuta, kuin että rommia nautittiin kirjassa runsaasti.

Yllätyin iloisesti, kun eräänä tammikuun iltana luin Kunnaksen version kuusivuotiaalleni. Tarina tempaisi mukaansa niin, ettei kertomusta millään malttanut keskeyttää, vaikka kello kävi ja nukkumaanmenoaikakin ohitettiin.

Minun on pitänyt jo kauan kirjoittaa kirjasta, mutta aina se on lykkääntynyt. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.

Kirjan päähenkilö on tavallinen Jim-niminen poika. Hän sattuu saamaan käsiinsä aarrekartan, joka osoittaa, mihin pahamaineisen merirosvokapteeni Flintin suunnaton aarre on kätketty.

Jim ja hänen äitinsä uskoutuvat kartasta tohtorille ja kartanon patruunalle. Patruuna innostuu asiasta ja varustaa laivan aarteen etsintää varten. Jim pääsee tietysti mukaan reissuun.

Juuri ennen määränpäähän saapumista Jim saa selville, että koko patruunan palkkaama miehistö kapteenia lukuunottamatta koostuukin merirosvoista! Niin mukava ja miellyttävä laivakokki, yksijalkainen Pitkä-John Silver, onkin tosiasiassa kapteeni Flintin kauhua herättänyt aliperämies!

Jimillä, patruunalla, tohtorilla ja kapteenilla on edessään kuumottavat paikat. Taistelu aarteesta on ankara. Aarresaarelta miehille kuitenkin löytyy yllättävää apua.

Kun aarresaarella nujakoitiin, tytär kyhjötti tiukasti kylkeeni painautuneena. Hyvä, että muisti hengittää. Lopussa saatiin huokaista helpotuksesta ja suu kääntyi hymyyn. Seikkailijoiden ei sentään tarvinnut palata kotiin tyhjin käsin.

Mauri Kunnaksen kirjat ovat siitä mahtavia, että ne viihdyttävät yhtälailla lasta kuin vanhempaa. Jotkut yksityiskohdat naurattivat aikuistakin. Kun merirosvoa mastoon paenneen Jimin oli tartuttava pyssyihinsä, aseista ryöpsähti rosvon päälle vesisuihkut. Vesipyssyjä! 😁

Lukuhetken jälkeen lapsi voi käyttää vielä loputtomasti aikaa tutkien Kunnaksen veijarimaista ja yksityiskohdiltaan rikasta kuvitusta. Tytär bongaili kuvista innoissaan Herra Hakkaraista ja hämähäkkihahmoa.

Kirjan luettuani aloin himoita lisää merirosvotarinoita. Lukulistalla on Mauri Kunnaksen Apua, merirosvoja! (Otava 1994). Mitä muita merirosvokirjoja suosittelisit?

Mauri Kunnas: Aarresaari
Kustantaja: Otava 2012

Lastenkirjoja oikeista naisista

Hyvää naistenpäivää!

Viime vuosina oikeiden naisten tarinat ovat päässeet hyvin esiin kirjallisuudessa — myös lastenkirjoissa. Luen mielelläni elämäkertoja ja kertomuksia oikeista ihmisistä, joten ei ihme, että ostan myös sellaisia lastenkirjoja.

Naistenpäivän kunniaksi etsin lastenkirjahyllyistämme kaikki oikeasti eläneistä naisista kertovat lasten- ja nuortenkirjat. Nopeasti haravoituna löysin 22 kirjaa, mutta huomasin pian, että pinosta puuttui ainakin yksi teos. Ehkä muitakin jäi kokonaan huomaamatta.

 

Löytämistäni 23 kirjasta 13 on englanninkielisiä ja kymmenen suomenkielisiä. Kirjoista 17 keskittyy vain yhteen naiseen ja kuudessa kerrotaan useammasta naisesta. Useasta naisesta kertovat teoksemme ovat:

• Satu Erra & Johannes Erra: Todellisten prinsessojen kirja — Vahvoja kuninkaallisia naisia Hatšepsutista Victoriaan
• Reetta Niemensivu: Maalarisiskot
• Vilja-Tuulia Huotarinen — kuv. Riikka Sormunen: Heistä tuli taiteilijoita
• Elina Lappalainen — kuv. Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
• Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa
• Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia  — 70 suomalaista esikuvaa

Eniten tietoa meillä löytyy Minna Canthista, josta kerrotaan neljässä kokoomateoksessa. Lisäksi meillä on kaksi pelkästään Minnaan itseensä keskittyvää teosta:

• Anneli Toijala: Myrskylintu
• Leena Virtanen — kuv. Sanna Pelliccioni: Minna! Suomalaisia supernaisia 1
  
  

 

Ammattina kirjailija näyttää olevan meillä suosituin. Minna Canthin lisäksi meillä on seuraavat kirjailijoista kertovat teokset (kaikki kuuluvat Little People, Big Dreams -sarjaan):

• Ma Isabel Sánchez Vegara — kuv. Elisa Munsó: Agatha Christie
• Maria Isabel Sánchez Vegara — kuv. Linzie Hunter: Astrid Lindgren
  
• Ma Isabel Sánchez Vegara — kuv. Katie Wilson: Jane Austen
  
• Ma Isabel Sánchez Vegara — kuv. Anuska Aleepuz: L. M. Montgomery
  
  

Edellä mainittujen Little People, Big Dreams -kirjojen lisäksi meillä on seuraavat sarjaan kuuluvat naisista kertovat teokset:

• Ma Isabel Sánchez Vegara — kuv. Christine Roussey: Simone de Beauvoir
• Ma Isabel Sánchez Vegara — kuv. Frau Isa: Marie Curie
• Ma Isabel Sánchez Vegara — kuv. Sveta Dorosheva: Anne Frank
• Ma Isabel Sánchez Vegara — kuv. Amaia Arrazola: Audrey Hepburn
• Ma Isabel Sánchez Vegara — kuv. Zafouko Yamamoto: Ada Lovelace
  

 

Olisin luullut, että meillä olisi ollut enemmän kirjoja taiteilijoista, mutta yhden sarjakuvan ja yhden kokoomateoksen lisäksi löytyy vain Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin Ellen! Suomalaisia supernaisia 2.

Muotisuunnittelijoista meillä on pari teosta:

• Eva Byrne: Along Came Coco
• Kyo Maclear — kuv. Julie Morstad: Bloom —A Story of Fashion Designer Elsa Schiaparelli 

 

Lisäksi löytyy kirjat Jacqueline Kennedystä, Greta Thunbergista ja Anna Pavlovasta:

• Margaret Cardillo — kuv. Julia Denos: Just Being Jackie
• Lauren Snyder — kuv. Julie Morstad: Swan —The Life and Dance of Anna Pavlova
•  Jeanette Winter: Kotimme on tulessa — Greta Thunbergin ilmastokapina

 

 

Naistenpäivä sujuukin rattoisasti näitä kirjoja lueskellessa.

Mitkä oikeista naisista kertovat lastenkirjat ovat sinun suosikkejasi?

Hyllynlämmittäjät — Kirjahyllyn täytettä perkaamassa

Kaikilla meillä niitä varmaankin on. Kirjoja, jotka eivät ole juuri muuta kuin hyllyn täytettä. Ne ovat kirjoja, jotka on hankittu tai saatu jo aika päiviä sitten, mutta jotka yhä nököttävät hyllyssä lukemattomina.

Minullakin on hyllynlämmittäjiä runsaasti. Enemmän niitä löytyy aikuisten hyllystä, koska silloin kun ehdin lukea aikuisten kirjoja, luen yleensä kirjaston kirjoja.

Helmikuussa kun olimme karanteenissa ja eristyksessä, luimme kuusivuotiaani kanssa erityisen paljon lastenkirjahyllyjemme hyllynlämmittäjiä. Samalla kun luimme hyllyyn unohtuneita kirjoja, tein analyysiä siitä, miksi kirjat ovat jääneet lukematta. Syyt ovat moninaiset.

 

Huonokuntoiset kirjat 

Gösta Knutssonin kirjoittama ja Lisbeth Holmberg-Thorin kuvittama kirja Pekka Töpöhäntä naamiaisissa (Gummerus 1992, 3. p.) on loistava esimerkki kirjasta, johon ei ole haluttanut tarttua sen huonon kunnon vuoksi. Löysin kirjan roskakatoksessa olleesta kirjalaatikosta, jossa oli lappu: Saa ottaa. Ja minähän otin, vaikka selkä repsotti eikä kirja muutenkaan enää ollut parhaimmillaan.

 

Tarinassa Rauha ja Risto ovat saaneet perheenlisäystä ja muuttaneet uuteen kotiin. He haluaisivat järjestää ystävilleen hipat. Pekka Töpöhäntä ehdottaa naamiaisia. Kaikkien täytyy pukeutua niin, etteivät muut tunne. Pekka itse verhoutuu valkeaan taljaan ja on olevinaan jääkarhu. Monni tietysti taas nälvii Pekkaa, mutta miten mahtaa Monni saada loppujen lopuksi pitkän nenän?

Vaikka tarina on taattua Pekka Töpöhäntä -laatua, tämän kirjan on aika jatkaa matkaa.

 

Tuomio: askartelumateriaaliksi

 

Haisevat kirjat

H.K.K. Yorkin herttuattaren kirjoittama ja John Richardsonin kuvittama Heka pieni helikopteri (Sanomaprint 1990) kertoo ihmismäisestä pikku helikopterista, joka on pahoillaan, kun se ei saa yhtä merkittäviä tehtäviä kuin suuremmat ja vanhemmat koneet. Mutta sitten tapahtuu jotain, joka osoittaa, että joskus pienestä koostakin voi olla hyötyä.
 

Vaikka kyseessä on kuninkaallinen tuotos, kirja vietti ainakin parikymmentä vuotta vanhempieni kellarissa. Tänä aikana siihen on valitettavasti piintynyt kellarin haju. Ummehtunut lukunautinto ei ole nautinto lainkaan, ja siksi kirja on saanut olla rauhassa hyllyssämme.

 

Tuomio: kiertoon

Surulliset kirjat

Anna Härmälän kirjoittama Suruposki (S&S 2016) kertoo pikku hamsterista, jonka isomummo on kuollut. Suruissaan hamsteri tunkee poskensa täyteen muistoja isomummosta. Olo on tukala. Muistot estävät puhumasta. Kun hamsteri oppii kääntämään katseensa omista huolista muiden vaikeuksiin ja auttamaan toisia, oma olo kevenee.

Ostin kirjan pilkkahintaan alennusmyynnistä. Se oli kivannäköinen ja kertoi mielestäni tärkeästä aiheesta. Kuinka ollakaan, en halunnutkaan tarttua siihen, koska oletin sen olevan liian surullinen. Kun sitten vihdoin luimme kirjan, ihastuin siihen.

 

Tuomio: säästetään

Hautautuneet ja hävinneet kirjat

Kirjahyllymme ovat liian täynnä. Se on fakta, joka ei tule varmaan koskaan muuttumaan. Aika helposti saattaa käydä niin, että jokin kirja vaan katoaa hyllyn syövereihin muiden kirjojen väliin tai taakse, niin ettei sitä huomaa. On aina iloinen yllätys löytää hautautunut ja hävinnyt kirja. 

 

Ostin kesällä Turun Luostarinmäen museokaupasta Maija-Leena Keron kirjan Salaperäinen Luostarinmäki (Kerokustannus 2014). Olen hulluna museokauppoihin ja varsinkin niissä myytäviin kirjoihin. Vaikka tiesin hyvin, ettei matkatavaroihini olisi mahtunut yhtäkään painavaa kirjaa, tämä oli pakko saada. Ja sitten se kuitenkin kotona hautautui lukemattomana hyllyyn.

Salaperäinen Luostarinmäki on kokoelma kertomuksia, jotka valottavat Turun historiaa ja elämää kaupungissa 1800-luvun alkupuolella. Päähenkilönä seikkailee metsänhaltia Ukko Naavaparta kissansa Wäinön kanssa. Kirjan on kuvittanut Laura Salama.

Tuhdissa lukupaketissa meillä riittää vielä luettavaa.

Tuomio: säästetään

 

 

Disney-kirjat

Disneyn Aristokatit vauhdissa (Sanoma 1983) on yksi monista lukuisista Disney-kirjoistamme. Veljeni kuului pienenä Sanoman Lasten omaan kirjakerhoon, ja monet sitä kautta hankitut Disney-kirjat ovat päätyneet meidän hyllyymme. Lapsuudessani luimme paljon Disney-kirjoja, ja olin hulluna Aku Ankka -lehteen. 

 

Aikuisena olen kuitenkin todennut, etten pidä Disney-kirjoista. Ne eivät vaan ole minua varten. Laitan niitä kiertoon sitä mukaa, kun saamme niitä luettua. Ihan lukematta en sentään niistä viitsi luopua.

 

Tuomio: yritin laittaa kiertoon, mutta tytär nosti takaisin hyllyyn

Ei vielä ajankohtaiset kirjat

Kirjahyllyn täytteenä on meillä myös paljon kirjoja, jotka vielä eivät ole ajankohtaisia. Aloin muun muassa hankkia koulun aloittamiseen liittyviä kirjoja jo silloin kuin S:n koulun alkuun oli vielä muutama vuosi aikaa. 

 

Olen myös kerännyt kattavan kokoelman helppolukuisia, juuri lukemaan oppineelle tarkoitettuja kirjoja. Niitä S saa alkaa lukea, kunhan ensin oppii lukemaan tarpeeksi hyvin.

 

Minulla on myös paljon omasta lapsuudestani säilyneitä tyttökirjoja ja muita lastenromaaneja. Tällaiset kirjat olen säilönyt odottamaan kirjahyllyn takariviin.

 

Tuomio: säästetään

 

 

 

 

Epäonnistuneet lahjat

Kirjahyllyn täytteenä oleva kirja voi olla epäonnistunut lahja. En anna tällaisesta kirjasta esimerkkiä, koska en halua loukata lahjan antajaa. Vaikka olemme hyvin kaikkiruokaisia kirjojen suhteen, joskus harvoin käy niin, että jokin kirja ei vaan puhuttele.

 

Tuomio: säästetään jonkin aikaa, jos vaikka lahjan antaja haluaa lukea sen yhdessä S:n kanssa. Sen jälkeen kiertoon.