"No, tuo ei oikein ole yli 40-vuotiaan naisen käytöstä", tokaisi mieheni, kun näki reaktioni uusimpaan arvostelukappaleeseen.
Lähetti oli tuonut kirjapaketin työpäiväni aikana. Kun saavuimme tyttären kanssa iltapäivällä kotiin, se odotti pöydällä muhkeana ja houkuttelevana. Halusimme molemmat heti avata pakkauksen. Tytär voitti kilpajuoksun.
"Tämä on niin paksu paketti, että täällä on varmasti monta kirjaa", hän jutteli pahvia repiessään.
Mutta ei, pakkausmateriaalin alta kuoriutui esiin vain yksi lähes 600-sivuinen kirjajärkäle. Tytär ihaili kannen kullanvärisenä hohtelevia yksityiskohtia ja silkintuntuista kirjanmerkkinauhaa, mutta huokaisi sitten alistuneesti: "Tää ei kylläkään oo lastenkirja."
Kirja oli Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset — Selvänäkijöitä, sotilaita, huijareita ja horrossaarnaajia (Atena 2022).
Teos kirvoitti minussa niin hurjan ja äänekkään ilonpurkauksen, ettei mieheni sitä ymmärtänyt. (Jos olisin ollut Amerikassa, kukaan ei olisi ihmetellyt käytöstäni.)
Rakastin Maria Petterssonin edellistä teosta Historian jännät naiset — Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja (Atena 2020). En suinkaan ollut ainoa Petterssonin tositarinoihin ihastunut. Loistavaa palautetta saanut kirja oli myyntimenestys.
Kun kuulin, että Pettersson oli päättänyt jatkaa hämmästyttävien ja kiinnostavien naistarinoiden kirjoittamista ja suuntautua tällä kertaa suomalaisiin naisiin, olin innoissani.
Laitoin kirjan kirjaston varausjonoon heti, kun se oli mahdollista, ja minulla olikin jonossa erinomainen paikka. Olen kuitenkin tyytyväinen, ettei minun tarvitse yrittää ahnehtia erityislaatuisten naisten tarinoita kuukauden laina-ajan puitteissa, vaan voin perehtyä kirjaan rauhassa. Atenalle kiitos!
Perehdyttävää riittää. Pettersson on kertonut kirjassa reippaasti yli 50 suomalaisen tai Suomessa vaikuttaneen naisen tarinan. Naisten määrän laskeminen ei ole ihan helppoa. Suurimmasta osasta naisia on kirjoitettu muutaman sivun pituinen juttu, joka on varustettu valokuvalla, mikäli sellainen on ollut saatavilla (kauan sitten eläneistä tietenkään ei ole). Tämän lisäksi kirjassa on useampia matrikkelimaisia tiivistyksiä. Esimerkiksi Ensimmäiset kansanedustajanaiset -otsikon alla esitellään viidellä sivulla peräti 18 naista. Voi olla, että kaikkiaan naisten lukumäärä kirjassa nouseekin sadan tienoille.
Naiset on jaoteltu seuraaviin kategorioihin:
- Seikkailijattaret ja rikolliset
- Taiteilijat
- Hovin liepeillä
- Sotilaat ja aktivistit
- Uranaiset
- Hengen naiset
"Eihän täällä ole edes Minna Canthia", mieheni tokaisi sisällysluetteloa tutkiessaan. Tunnetuimmat suurnaisemme tosiaan loistavat poissaololla. Petterssonin ideana on ollut nostaa esiin jännittäviä naisia, joista emme ole välttämättä koskaan kuulleetkaan, vaikka ainakin osasta olisi ehkä ollut syytä kuulla. Nämä naiset ovat jääneet miesvaltaisen historiankirjoituksen marginaaliin.
Kaikenlaiset naiset pääsevät esille. Vakoojaringin johtaja, agitaattori, työsuojelun uranuurtaja, hovikääpiö, narkomaani... Pidän Petterssonin kirjoitustyylistä. Hänen kirjoittamanaan historia ei ole puisevaa eikä pitkäpiimäistä, vaan jännittävää ja mukaansatempaavaa.
Vaikka kirja ei tosiaan ole lastenkirja, niin kuin kahdeksanvuotiaani pettyneenä totesi, on siinä kuitenkin potentiaalia myös äidin ja tyttären yhteisiin lukuhetkiin. Olemme aiemmin lukeneet useita lapsille ja nuorille kirjoitettuja elämäkertateoksia ja pidämme kovasti oikeiden naisten tarinoista.
Petterssonin tarinoista monet ovat hurjia eivätkä välttämättä pikkulapsen korville sopivia, mutta joukossa on aivan varmasti myös lapsille soveltuvia kertomuksia yhdessä luettavaksi.
Esimerkiksi kertomus Anna Maria Engstenistä on hyvä esimerkki rohkeudesta ja peräänantamattomuudesta. Engsten oli 1700-luvulla elänyt aatelisupseerin piika, joka Ruotsin ja Venäjän välisessä valtavassa meritaistelussa pelasti kokonaisen laivan ja sen kuljettamat ruokatynnyrit ja 40 lammasta turvalliseen maihinnousupaikkaan. Muu miehistö oli paennut ja jättänyt venäläisten tykkitulessa vaurioituneen laivan. Piikatytön suoritusta pidettiin niin uskomattomana, että se raportoitiin itse kuninkaalle. Uroteko palkittiin meriurhoollisuusmitalilla ja varsin huomattavalla rahapalkkiolla.
Aina on ollut vaikutusvaltaisia naisia, myös niinä aikoina, kun naisia on yritetty tunkea ahtaaseen muottiin ja naisten elämänpiiriä on kavennettu. Niinäkin aikoina, kun miesten historiankirjoitus vaikenee naisten teoista ja urhoollisuudesta, ovat naiset tehneet merkittäviä asioita. Ympäristöönsä voi vaikuttaa ja historiaan jäädä niin monella eri tavalla.
Tämä on sanoma, jonka yritän tyttärelleni opettaa. Maria Petterssonin teokset ovat siinä hyvä apu.
