Mur Karhun kuusipajassa istutettiin kuusia ja keskusteltiin uudesta iltasatukirjasta

Olen onnellinen, että satuimme olemaan Helsingin Kirjamessuilla juuri silloin, kun Kaisa Happonen ja Anne Vasko esiintyivät siellä. Parivaljakko kuuluu lempikirjantekijöihini, ja heidän Mur-nimisestä pikku karhusta kertova kirjasarjansa on hurmaava.

Mur-sarjassa on juuri ilmestynyt viides osa Mur ja metsän ilta (Tammi 2021). Kirja poikkeaa edellisistä osista. Siinä missä neljässä ensimmäisessä kuvakirjassa kerrottiin yksittäinen ja lyhyt tarina, viidennessä kirjassa tarinoita on useita. 

Aloite iltasatukirjasta lähti kustantajalta, mutta Happonen ja Vasko ovat hienosti kyenneet vastaamaan haasteeseen. Mur ja metsän ilta on kaunis kirja, josta huokuu satumaista viisautta.

Kyseessä on iltasatukokoelma, jossa on peräti 176 sivua. Välissä on kylläkin paljon kuvasivuja ja kokonaisia aukeamiakin, joilla on pelkkä kuva. Anne Vaskon kollaasitekniikalla toteutetut kuvat ovat suorastaan pakahduttavan hyviä. Ei mikään ihme, että hänet on nimetty ALMA 2022 -palkintoehdokkaaksi. Astrid Lindgren Memorial Award on maailman suurin lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinto.

Happonen on sanankäytön mestari, joka osaa kiteyttää juuri olennaisen. Hänellä on erinomainen taito kirjoittaa niin, ettei yksikään sana ole turha tai ylimääräinen.

Metsän illan tunnelmaan päästäkseen Kaisa Happonen kirjoitti ensin Iltalaulu-runon, vaikkei heti tiennyt päätyisikö se kirjaan asti. Sittemmin Olavi Uusivirta ja Ringa Manner ovat säveltäneet ja esittäneet runon. Laulu kuullaan äänikirjan lopussa ja on myös löydettävissä kaikista musiikin yleisimmistä jakelukanavista. Kuulimme laulun kirjamessuilla, ja kyllä se oli ihana.

Mur ja metsän ilta -kirjassa Happonen ja Vasko pääsevät tuomaan esiin Murin metsän asukkaita paljon laajemmin kuin kuvakirjoissa, joiden henkilögalleria on monesti ollut varsin suppea. Murin lisäksi tarinoissa tavataan esimerkiksi tuulihaukka joka on lakannut lentämästä, susi jota kuun valo häikäisee ja hirvi joka ei uskalla kulkea metsäaukion poikki.

Sadun lomasta aikuislukija saattaa löytää hienovaraisesti esitettyjä ajatuksia Suomen metsäluonnon tilasta. Mikäpä muu olisi se metsäaukio, jota hirvi ei uskalla ylittää, kuin avohakkuualue. Miksipä muuten hömötiaista näkee harvoin kuin siksi, että se on käynyt maassamme harvinaiseksi.

Lapsilukijaa ei kuitenkaan huolestuteta. Murin havuntuoksuinen metsä on tarinoiden metsä, joka saattelee rauhallisille yöunille.

Happonen ja Vasko tunnustavat, että metsä on heille suuri inspiraation lähde. He haluavat säilyttää sen myös tuleville sukupolville ja ovat muun muassa ostaneet metsää suojelutarkoituksissa. Kirjamessuilla he olivat pistäneet pystyyn Mur Karhun pienen kuusipajan, mikä oli loistava ajatus. Lapset — ja mikseivät aikuisetkin — saivat istuttaa oman kuusen ja ottaa sen mukaansa kotiin.

Jälkeenpäin seitsenvuotiaani muisteli tätä yhtenä messujen kohokohtana, vaikka työpajassa häneen iskikin kamala ujouden puuska, eikä hän olisi millään uskaltanut mennä hakemaan multaa ja siementä Anne Vaskolta. Lopulta hän sai siemenen onnistuneesti multaan ja koristeli purkin kuljettamiseen tarkoitetun paperipussin. Olisipa ihanaa, jos siemen itäisi ja saisimme vielä joskus pihallemme Mur Karhun kuusen!

Täydellisen kirjan etsintää Helsingin Kirjamessuilla

Jos olisit seitsenvuotias ja saisit valita kirjamessuilta minkä tahansa kirjan, mikä se olisi? Lähde seurassamme Helsingin Kirjamessuille etsimään täydellistä kirjaa.

Kirjamessuviikonloppu! Torstaina nautin messuista rauhassa ihan vain itsekseni ja tänään messuilin seitsenvuotiaani kanssa lapsen ehdoilla. Tuntui niin ihanalta päästä taas tauon jälkeen kirjamessuille. On kuin sielu olisi ollut näännyksissä ja janoissaan, mutta on nyt saanut ravintoa ja vettä.

Kirjamessuista olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta aloitan lapsen näkökulmasta tehdyllä kuvapainotteisella postauksella. Kuvasin kirjoja, joihin seitsenvuotiaani messuilla kiinnitti huomiota. Olin luvannut hänelle, että hän saisi valita itselleen yhden kirjan, minkä tahansa. Ostin hänelle kyllä paljon kirjoja, mutta yhden hän sai valita ihan itse.

Hänen täytyi tietysti pohtia valintaa tarkkaan. Lähde kanssamme etsimään parasta mahdollista kirjaa.

Ensimmäisenä vanhan Frozen-fanin huomio kiinnittyi hyllyyn täynnä Frozen-kirjoja.
— Katso äiti, tässä tulee mukana tällaisia pikkuisia ukkeleita.

Seuraavaksi silmiin osui L.O.L.-kirjoja, mutta ne me olimme jo lukeneet kaikki.

— Ovatko Elina ja Sofia täällä?
— Valitan, kulta, he olivat kirjamessuilla torstaina.
— Harmi. Tätä kirjaa meillä ei vielä ole.
— Ei niin. Se on vähän erityyppinen kirja. Sitä täytetään itse.
—  Ai, okei.

— Uppo-Nalle! Saisinko mä tämän?
— Meillähän on Uppo-Nalle. Odotapas, tämä onkin selkomukautettu versio Uppo-Nallesta. Taidetaan pysytellä alkuperäisessä.

— Uusi Kaarle! Tämän mä haluan!
— Meillähän on se.
— Eikä ole.
— Onpas. Olen mä sen ostanut. Eikö me olla vielä luettu sitä?
— Ei, ei meillä ole sitä.

Äiti oli sittenkin väärässä, eikä kirjaa ollut meillä. Onneksi kirjamessutarjoukset ovat voimassa myös Art Housen verkkokaupassa eikä postikulujakaan tarvitse kampanjan aikana maksaa.

— Iso kiltti jätti. Tämä on hyvä.
— Niin on. Sä tosin olet kuullut sen jo useamman kerran, mutta kyllä sen voi ostaa, jos haluat.
— Mä vielä katson, mitä muita kirjoja on.

— Mikä kirja tämä on?
— Leikki leikkinä, ideoita lapsiperheen luoviin hetkiin. Siinä on askarteluideoita. Minkähän ikäisille se on tarkoitettu? Anna kun mä katson.
— Ei tartte, en mä sitä kuitenkaan valitse, vaikka kansi on hieno.

— Katso äiti, Molli. Tarvitsisinko mä Molli-kirjan?
— Tarvitsisitko?
— En mä tiedä.

— Katso, ihana kansi!
— Mira Malliuksen kuvitus. On hieno.
— Hyvä kaveri. Mikä kirja tämä on?
— Siinä on ystävyydestä kertovia tarinoita, jotka auttavat oppimaan hyviä kaveritaitoja. Jonkinlainen tunnekasvatuskirja. 

— Uusi Pikkuli. Oiskohan tää hyvä?
— Mennään kohta katsomaan Pikkulin laululeikkishow'ta. Ehkä siellä kerrotaan kirjasta.

Laululeikkishow'ssa kuultiin kirjailija Metsämarja Aittokosken lukevan pätkät uusista Pikkuli-kirjoista. Lisäksi lapset pääsivät tanssimaan ja liikkumaan Antti Aittokosken säveltämän Pikkuli-musiikin tahdissa.

— Voinko mä ottaa kirjan sijasta pehmon?
— Ei, me sovittiin, että valitset kirjan.
— Mutta katso, miten hieno Mimmi-lehmä. Ja Varis. Mä haluan tän Variksen.
— Ei onnistu.

— Pikku-Matelin laulu. Tämän mä kyllä haluaisin tosi kovasti.
— Se on niin ihana kirja! Ostetaanko siis se?
— Ehkä ei... Mä haluaisin kirjan, jota en ole vielä lukenut.
— Okei, sopii. Mutta kyllä mä silti ostan tuon kirjan.

— Onko tämä uusi Onni-poika-kirja?
— Ei oikeastaan. Se on tehtäväkirja, jonkinlainen tarrapuuhakirja.
— Ai, sellaisia mulla on kauheasti.

— Olafin pentupäiväkirjat. Meillä on toi liila kirja.
— Niin on, tuo uusin jouluinen tarina. Tämä on kyllä kiva sarja.
— Ei mutta nyt mä nään jotain, minkä mä oikeesti haluun.

— Ryhmä Hau on paras! Katso tässä tulee mukana pieni Samppa-lelu.
— Mutta kulta, eikö tuo ole vähän pienempien lasten kirja?
— Miten niin?
— No, tämäntyyppisiä kirjoja ollaan juuri laittamassa kirpparille iso kasa.
— Mutta kun mä haluun. Mä oikeesti haluun tän!

Jonkin aikaa näytti siltä, että joutuisin ostamaan seitsenvuotiaalleni Ryhmä Hau -kuvakirjan. Vihdoin hän kuitenkin huomasi kirjan, jonka halusi vielä enemmän. 

Korostan, etten olisi ikinä uskonut voivani ostaa kyseistä kirjaa. Enkä ehkä olisikaan ostanut sitä, ellen olisi halunnut päästä ostamasta Ryhmä Hau -kirjaa. Tein tyttärelle selväksi, että en ikinä, IKINÄ lukisi sitä hänelle. Jos se ostettaisiin, hänen täytyisi lukea se itse. Tähän hän tyytyi ja pysyi kannassaan.

Ostimme kirjan Mestarietsivä Peppunen — Hylätyn hotellin mysteeri. Se kertoo etsivästä, jolla on naaman paikalla peppu. Kyllä, luit oikein. Kummallisinta on, että kirjasarja on varsin suosittu. Kirja näyttää kyllä aloittelevalle lukijalle sopivalta runsaine, paikoin sarjakuvamaisine värikuvituksineen, eikä tekstiäkään ole ylettömästi per sivu.

Että sellainen oli täydellinen kirja tällä kertaa.

Jos sinua kiinnostaa täydellisen kirjan metsästys, vielä huomenna ehtii Kirjamessuille Helsingin Messukeskukseen. Vinkkinä mainittakoon, että tungos ei ollut ollenkaan niin paha kuin tavallisina vuosina. Ihmiset ovat selvästi vielä vähän varovaisia. Oli tosi mukava messuilla, kun ei ollut ahdasta.

Kohta odotus palkitaan — Helsingin Kirjamessut 2021

Helsingin Kirjamessut tulevat taas! Olen ollut aivan täpinöissäni siitä asti, kun selvisi, että messut todellakin päästään järjestämään tänä vuonna. Viime vuoden verkkomessut olivat ihan kivat paremman puutteessa, mutta miten ihanaa onkaan päästä oikeille messuille! Olen niin onnellinen, että voisin herähtää kyyneliin.

Kun messulehti syyskuun lopulla kolahti postilaatikkoon, selasin lehteä edestakaisin lapsellisen innostuneena, valitsin parhaita kohtia ja uuvutin muut selostamalla lehden sisältöä. Déjà vu! Yhtäkkiä ymmärsin, miltä tyttärestäni tuntuu lelukuvastojen saapuessa.

Jo kuukauden ajan olen odottanut kirjamessuja niin kärsimättömänä, etten tiedä, miten päin olisin. Kohta odotus palkitaan. Helsingin Kirjamessut pidetään Helsingin Messukeskuksessa 28.-31.10.2021.

Näillä näkymin pääsen paikalle vain yhtenä päivänä, torstaina. Siksi onkin kiva, että messuilta tuotetaan tänäkin vuonna verkko-ohjelmaa. Sitä pääsee katselemaan messujen ajan ja vielä kuukauden tapahtuman jälkeenkin fyysisten messujen lipun hinnalla tai lunastamalla erillisen verkko-ohjelmalipun, johon ei sisälly sisäänpääsyä Messukeskukseen.

Olin innoissani verkkomahdollisuudesta, kunnes tajusin, että verkkoon tulee ohjelmaa vain kahdelta lavalta, Töölönlahti-lavalta ja Senaatintori-lavalta, mikä sulkee ulkopuolelle suurimman osan lapsille suunnatusta ohjelmasta. Tosin suuri osa lastenohjelmasta on interaktiivista ja työpajamaista, jolloin se ei oikein sovellukaan etäyhteyksin seurattavaksi, vaan on koettava itse paikan päällä. 

Ihmettelenpä vaan, mahtaako messuilla pyöriä arkiaamupäivinä paljonkin alakouluikäisiä kävijöitä, jotka voisivat osallistua esimerkiksi torstaina klo 11.30-12.00 Helsingin Sanomien Lasten uutisten ohjelmaan (Kumpula-lava), jossa Lasten uutisten tuottaja Panu Jansson kertoo koululaisille uutisten seuraamisesta tai medialukutaidosta tai perjantaina klo 10.30-11.30 järjestettävään alakouluikäisille suunnattuun Iik! Kauhupiirustuspajaan (Myllylahti, Toukola-lava).

Joihinkin lastenkirjoihin sentään päästään tutustumaan verkossakin, muun muassa Roope Lipastin kirjaan Rudolf Rosvo ja hirveä suku, Elina Hirvosen (kuv. Mervi Lindman) kirjaan Prinsessa Rämäpää ja riitataika sekä Aino Havulaisen ja Sami Toivosen kirjaan Tatu ja Patu kesäleirillä (josta kirjoitin elokuussa).

Varsin kiinnostavalta kuulostaa Otto Tähkäpään ja Ilpo Rybatzkin lasten tarinallinen tietokirja Telin tutkimusmatka tulevaisuuksiin. Siinä tutkitaan tulevaisuutta mielikuvituksellisen tutkimusmatkan kautta.

Mauri Kunnas keskustelee livenä ja verkossa uutuuskirjastaan Kuka kaappasi auringon?, jossa palataan Koirien Kalevalan maisemiin.

Torstai ei välttämättä ole ohjelman kannalta paras päivä käydä messuilla, vaikka toki kiinnostavaa ohjelmaa silloinkin on tarjolla. Oli miten oli, en anna minkään häiritä messuiloani. Aion nauttia täysin rinnoin siitä, että pitkän tauon jälkeen tällainen tilaisuus ylipäätään on mahdollinen.

Aion kuljeksia messuilla kiireettömästi ihan itsekseni. En suunnittele tai aikatauluta käyntiäni tarkasti etukäteen. Seuraan sitä ohjelmaa, mitä kohdalle osuu. Ostan kirjoja, joita mieli tekee. Imen itseeni kirjojen tuoksua ja kirjailijoiden sanoja. Nautin tunnelmasta.

Mukavia kirjamessuja kaikille messuille tulijoille tai niitä verkosta seuraaville!

Kirjamessuja kohti

Kirjamessukuume nousee! Helsingin kirjamessut pidetään verkossa 22.-25.10.2020. Mitä enemmän messuohjelmaa tutkin, sen innostuneemmaksi tulen.

Aika kauan mökötin, kun kirjamessuja ei tänä vuonna voida järjestää fyysisenä tapahtumana, mutta onneksi kirjamessut sentään ylipäätään pidetään, vaikkakin vain verkossa. Olisihan niille voinut käydä kuten Turussa. En olisi ehkä kestänyt syksyä kokonaan ilman kirjamessuja.

Verkkomessuista voi löytää hyviäkin puolia. Nyt on helppo ostaa lippu koko messuajaksi. Aiemmin olen hädin tuskin saanut soviteltua kalenteriini yhden messupäivän, ja joka kerta aika messuilla on tuntunut loppuvan kesken. Nyt kun ei tarvitse poistua kotoa, kokoaikalippu on ehdottomasti valintani. Päivälipun ja kokoaikalipun hinnassa on vain viiden euron ero.

Kokoaikalipussa on lisäksi eräs etu, josta olen superinnoissani. Kokoaikalipulla pääsee katsomaan keskusteluista ja esityksistä tallenteita, joten jos kiinnostavaa ohjelmaa osuu päällekkäin, ei haittaa. Niitä voi katsoa myöhemmin. Tallenteet ovat nähtävissä vieläpä kaksi viikkoa messujen jälkeen, 8.11. asti. Tämä on aivan mahtavaa!

Tänä vuonna tulen todellakin kuuntelemaan keskusteluja aivan toisella tapaa kuin ennen: enemmän ja keskittyneemmin. Olisi hienoa, jos tällainen verkkotapahtuma olisi jatkossakin mahdollinen fyysisten kirjamessujen kylkiäisenä. Lunastaisin varmasti lipun, vaikka kävisin paikan päälläkin.

Sunnuntain Helsingin Sanomissa (HS 18.10.2020) Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi itse asiassa lupaileekin, että verkkototeutus tulee olemaan osa Kirjamessuja myös ensi vuonna.

Reetta Niemelä esitteli viime vuonna kirjaansa Kimalaisen postitoimisto (kuvitus Karoliina Pertamo)

Toki verkkotapahtumassa osa kirjamessujen viehätyksestä jää puuttumaan. Rakastan kirjoja myös fyysisinä esineinä, ja nautin päästessäni kiertelemään notkuvien myyntipöytien väliin. Kirjojen hypistely on ihan parasta! Kun kirjat näkee omin silmin ja niitä voi selata, tulee aina tehtyä heräteostoksia.

Kauppiailla on tietysti tänä vuonnakin paljon kirjamessutarjouksia verkkokaupoissaan. Messutarjoukset on jo julkaistu.

Ehkä en tänä vuonna tule tehneeksi ostoksia yhtä paljon kuin yleensä, verkko-ostoksia kun ei ole niin innostava tehdä kuin fyysisiä kauppoja. Pelkään myös, ettei ostaminen ole yhtä edullista kuin ennen, koska postimaksutkin täytyy maksaa. Plussaa kuitenkin siitä, ettei messuaika kulu tuskailuun liian painavista kantamuksista.

Saako kirjoja tänä vuonna 2 eurolla?

Kirjamessujen ohjelmassa on paljon kiinnostavia keskusteluja, mutta petyin, kuinka huonosti lasten- ja nuortenkirjallisuus on huomioitu. Tarjolla on muun muassa jumppaa ja laulua 75 vuotta täyttävien muumien kanssa, tanssia Peppi Pitkätossun ja herra Tossavaisen kanssa sekä Pikkulin laululeikkishow.

 

Ihan kiva, mutta lasten- ja nuortenkirjoja ja kirjailijoita tuodaan esiin ihan liian vähän.

Ymmärrän tietysti, että messujen siirtäminen verkkoon tiukalla aikataululla on ollut valtava ponnistus ja jostain on täytynyt karsia. Ronja Salmi sanoi Hesarin haastattelussa (HS 18.10.2020): "Silti on ihan selvää, että paljon kiinnostavaa jää ulkopuolelle. Kirjailijoita on jouduttu karsimaan, mikä on kaikille iso pettymys."

Lastenkirjallisuuden suurkuluttajana olen pettynyt, että erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuus on joutunut väistymään.

Jos oikeasti ollaan huolissaan lasten ja nuorten vähenevästä lukemisesta, niin eikö juuri lastenkirjallisuudelle tulisi antaa kunnolla näkyvyyttä? Miten vanhemmat voivat edistää lasten lukuharrastusta, jos eivät tunne lastenkirjatarjontaa? Mainoksissakin näkyvät aina samat sankarit vuodesta toiseen, mikä on aika puuduttavaa.

"Anna lapselle lukuaikaa" pyydettiin viime vuonna Mäkelän messuosastolla

Lastenkirjallisuutta ei taideta kauheasti arvostaa Suomessa. Kyllähän minä huomaan sen blogini tilastojakin seuratessani. Ne kertovat karua kieltä siitä, etteivät lastenkirjat aiheena herätä kiinnostusta (tai sitten olen vaan huono kirjoittaja).

Oli miten oli, kirjamessut ovat tervetullut piristysruiske syksyisen alakuloni keskellä. Aion nauttia kunnolla. Nauttikaa tekin!