50 vuotta täyttävä Barbapapa koki nuorena asunnottomuutta

Lapsena rakastin pehmeänmuotoista, iloisenväristä barbaperhettä. Oli ihan mahtavaa, kun barbapapat pystyivät muuttamaan muotoaan. Ihailin perheen erikoista kammioista muodostuvaa kotia ja pohdin pääni puhki, olisinko mieluummin kauneutta rakastava Barbapupu vain kirjoihin uppoutuva Barbatipu.

Tyttäreni synnyttyä Barbapapa-kirjat olivat ensimmäisiä lastenkirjoja, jotka hain lapsuudenkodistani omaan hyllyymme.

Lukiessani kirjoja uudelleen aikuisena yllätyin. Tarinoissa olikin paljon enemmän syvyyttä ja yhteiskuntakritiikkiä kuin olin muistanut tai ylipäätään edes oivaltanut lapsena.

 

Kuvakirjoista ensimmäinen Barbapapa ilmestyi ranskaksi 50 vuotta sitten vuonna 1970, ja Otava kustansi sen suomeksi heti samana vuonna. Teoksen takana oli Pariisissa asunut ranskalais-yhdysvaltalainen pariskunta. Ranskalainen Annette Tison oli koulutukseltaan arkkitehti ja Yhdysvalloista kotoisin oleva Talus Taylor opetti luonnontieteitä.

Pariskunta keksi Barbapapan eräänä päivänä kävelyllä Luxemburgin puistossa. Hahmon esikuvana oli hattara ja nimikin oli väännös ranskankielen hattaraa tarkoittavasta sanasta barbe à papa.

Ensimmäisessä Barbapapa-kirjassa kuvataan, kuinka Barbapapa syntyi. Se kehittyi maan alla ja putkahti eräänä päivänä esiin Jaakon perheen puutarhassa.

Jaakko ystävystyi oitis vaaleanpunaisen olennon kanssa. Jaakon äidin mielestä se oli liian suuri asumaan perheen kanssa, joten Barbapapa passitettiin eläintarhaan.

Tietenkään se ei viihtynyt yksinään häkissä. Muotoa muuttamalla se pääsi helposti pois häkistä tutustumaan muihin eläimiin. Ne eivät siitä kuitenkaan piitanneet. Eläintarhanjohtaja suuttui karkailevaan Barbapapaan niin pahasti, että ajoi sen kokonaan pois eläintarhasta. Barbapapalla ei ollut paikkaa minne mennä.

"Barbapapa kuljeskeli kaupungilla, mutta hän pelkäsi autoja.
Hän ei voinut mennä minnekään.
Hänellä ei ollut rahaa eikä ystäviä.
Barbapapa oli yksinäinen ja itki."

Kuvissa Barbapapa on kuvattu aika surkean näköiseksi. Kumara ryhti ja itkuiset silmät saavat säälin heräämään.

Kirjassa ihmiset hyväksyivät Barbapapan vasta, kun se oli suorittanut kaupungissa urotekoja ja pelastanut ihmisiä. Suuren kokonsa ja muodonmuutoskykynsä ansiosta se pystyi auttamaan hädässä olevia, ja siitä tuli juhlittu sankari. Kun Barbapapasta oli tullut kuuluisa, se olikin yhtäkkiä tervetullut takaisin Jaakon perheen luo.

Tänään Suomessa vietetään asunnottomien yötä. Barbapapa-kirjan äärellä pienenkin lapsen kanssa pääsee puhumaan asunnottomuuden teemasta. Mielestäni lasten on hyvä ymmärtää, että Suomessakin on ihmisten välistä eriarvoisuutta, ja että joiltain puuttuu jopa kaikkein tärkein: oma koti.

Barbapapalle kävi lopulta hyvin. Jaakon isä rakensi sille oman talon puutarhaan. Vaikeiden vaiheiden jälkeen Barbapapan elämä asettui uomiinsa.

Meidän kaikkien yhteisenä vastuuna on varmistaa, että niin kävisi myös niille noin 4 600 kodittomalle, jotka Suomessa elävät muiden nurkissa tai jopa kokonaan kadulla.

Annette Tison & Talus Taylor: Barbapapa
Ranskankielinen alkuteos: Barbapapa
Suomennos: Jukka Kemppinen
Kustantaja: Otava 1983, 3. p.

Lehtirosvoko vie lehdet puista?

Maisema kotitalomme ympärillä on muuttunut syksyiseksi ja lehtiä varisee maahan yhä kiihtyvällä tahdilla. Yksi syksyisistä puheenaiheista pienen lapsen kanssa on, miksi lehdet puissa muuttavat väriä ja putoavat maahan.

Tukea keskustelulle saa Alice Hemmingin kirjoittamasta ja Nicola Slaterin kuvittamasta kirjasta Lehtirosvo (Kustannus-Mäkelä 2020). Päähenkilö on orava, jonka nauttii väriloistossa kylpevästä kotipuustaan.

"Miten upea vuodenaika! Tässä minä pötköttelen kotioksalla vatsa täynnä pähkinöitä. Aurinko paistaa lehvistön läpi ja saa värit hehkumaan... punaista, kultaa, oranssia... punaista, kultaa, oranssia..." 

Idylli särkyy, kun orava huomaa, että yksi kotipuun lehdistä on kadonnut! Seuraavana aamuna lehtiä puuttuu taas ja sitä seuraavana aamuna vieläkin enemmän. Lehtirosvo on iskenyt! Orava on siitä varma. Se kulkee pitkin metsää syyttelemässä muita eläimiä lehtirosvoiksi.

Lintu yrittää muistuttaa oravaa siitä, että näin kävi viime vuonnakin. Se ehdottaa oravaa rauhoittumaan kotipesän suojissa. 

Taidan kokeilla oravan rentoutuskeinoja, kun jokavuotinen syksyinen alakulo iskee ja muutun rauhattomaksi ja miltei ahdistuneeksi. Rauhallista liikuntaa, hengitysharjoituksia, lihasten rentouttamista ja kylvyssä loikoilua kirjan kanssa, ehkä niistä on apua.

Tai sitten ei. Seuraavana päivänä orava nimittäin säntäilee taas edestakaisin suunniltaan. Nicola Slaterin ilmeikäs kuvitus onnistuu hienosti tuomaan esiin eläinten tunteita. Eri kokoiset fontit osoittavat, millä äänenpainoilla repliikit lausutaan.

Lintu auttaa oravaa ymmärtämään, mikä oikeasti saa lehdet putoamaan syksyisin. Orava huojentuu suuresti tajutessaan, ettei mitään lehtirosvoa ole olemassakaan. Juuri kun kaikki näyttää olevan kunnossa, odottaa oravaa seuraavana aamuna ulkona vielä suurempi yllätys!

Pelkäsin, että kirja olisi ollut kuusivuotiaalleni jo vähän yksinkertainen, mutta ihan mielellään hän sen kuunteli. Hän taisi tuntea pienoista ylemmyydentuntoa ollessaan oravaa fiksumpi.

Viimeisellä aukeamalla kerrotaan vielä faktatietoa siitä, mitä luonnossa syksyllä tapahtuu. Tästä tytär kovasti piti. Hänestä oli ihmeellistä ajatella, että eteläisellä pallonpuoliskolla syksy alkaa maaliskuussa!

Lehtirosvo
Teksti: Alice Hemming
Kuvitus: Nicola Slater
Englanninkielinen alkuteos: The Leaf Thief
Suomennos: Sinikka Sajama
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä 2020

Tyttö, sinä voit muuttaa maailmaa!

Tänään kansainvälisen tyttöjen päivän kunniaksi on luvassa tyttöenergiaa ja tyttövaikuttajia. 

YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää on vietetty vuodesta 2012 alkaen Plan Internationalin aloitteesta. Päivän tarkoituksena on tuoda näkyväksi syrjintää, jota tyttöihin kohdistuu ympäri maailmaa sukupuolen ja iän vuoksi. Epäkohtien esiintuomisen lisäksi päivän tarkoituksena on voimauttaa tyttöjä.

Valitsin kirjoja, jotka mielestäni sopivat hyvin tyttöjen päivän lukemiseksi.

Positiivista voimaa 

Jenni Pääskysaaren Tyttö, sinä olet... (Otava 2015) on mahtava voimakirja noin 10–17-vuotiaille tytöille. Se kertoo tiiviisti ja kannustaen ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi kuulla. Tyttö, sinä olet... ainutlaatuinen! ...rohkea! ...rakastettu! Kirjan parasta antia ovat ehkä vahvojen tyttöjen ja naisten haastattelut ja tarinat.

Suosittujen lapsitubettajien Elinan ja Sofian Kaikki on mahdollista! (Tammi 2020) on sekin loistava voimakirja tytöille siitä, kuinka olla rohkeasti oma itsensä. Siskokset antavat vinkkejä muun muassa rohkeuden, positiivisuuden, tavoitteiden saavuttamisen, itsensä kehittämisen ja tunnetaitojen saralla. Yhtenä sanomana on, että unelmat voivat toteutua, kun niitä lähtee tavoittelemaan. Tällainen tytöiltä tytöille -kirja tarjoaa parasta mahdollista vertaistukea.

Muutoksen luojia

Ida ja Riikka Salmisen kirja Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa (S&S 2018) osoittaa, että jokainen menestyvä nainen on kerran ollut tyttö. Käänteisesti ajatellen siis jokaisessa tytössä on potentiaalia menestyväksi naiseksi. 

Kirjassa esiteltyjen tyttöjen ansiosta tytöt nyky-Suomessa elävät paljon paremmissa olosuhteissa kuin esivanhempansa.

Nobel-palkittu rauhanaktivisti

Kaikkialla maailmassa tyttöjen asema ei ole yhtä hyvä kuin Suomessa. Onneksi on tyttöjä, jotka pyrkivät aktiivisesti muuttamaan asioita. 

Siitä on nyt melkein tarkalleen kahdeksan vuotta, kun pakistanilaista koulutyttöä Malala Yousafzaita ammuttiin päähän, koska hän halusi puolustaa tyttöjen oikeutta koulutukseen.

Malala selvisi raa'asta hyökkäyksestä, ja sen ansiosta koko maailma on kuullut hänen sanomansa. Malalan tarina kerrotaan Malala Yousafzain ja Christina Lambin kirjassa Minä olen Malala — Koulutyttö jonka taleban yritti vaientaa (Tammi 2014).

Sittemmin Malala on tarttunut pakolaisuuden teemaan. ”Pakolaisista ja maahanmuutosta puhutaan jatkuvasti, mutta liian harvoin ääneen pääsevät pakolaiset itse, varsinkaan tytöt ja nuoret naiset”, Malala on sanonut. Siksi hän päätti kirjoittaa kirjan Meidän oli paettava (Tammi 2019).

Kirja kertoo kymmenen tytön tarinan siitä, kuinka he joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään pakoon. Yksi tarinoista on Malalan oma. Muissa tarinoissa tulee esiin maailman kriisejä: arabikevään aloittamat sisällissodat Lähi-idässä, Kongon sisällissota, Idi Aminin hirmuhallinto Ugandassa, Rohingya-muslimien vaino Bangladeshissa ja Latinalaisen Amerikan yhteiskuntien turvattomuus. Nuorempikin lukija pysyy hyvin kartalla lukujen alussa olevan lyhyen taustoituksen ansiosta.

Ilmastoaktivisti

Maailman kuuluisin ilmastoaktivisti on 17-vuotias ruotsalainen tyttö Greta Thunberg. Valentina Camerinin ja Veronica Carratellon kirja Gretan tarina — Et ole koskaan liian pieni tekemään suuria asioita (Into 2019) on kuvitettu tositarina Gretasta. Elämäkerta sopii kouluikäisille.

 

Greta on ollut innoittajana kahdessa tänä vuonna ilmestyneessä kuvakirjassa. Zoë Tuckerin ja Zoe Persicon kuvakirja Rohkea tyttö ja jättiläiset — Greta Thunbergin innoittama satu maapallon pelastamisesta (Lasten Keskus 2020) on todellisuudesta etäännytetty satu, jossa kerrotaan ahneista ja tuhoavasti käyttäytyvistä jättiläisistä ja pienestä Greta-tytöstä, joka nousee vastustamaan niitä.

 

Jeanette Winterin kuvakirjassa Kotimme on tulessa — Greta Thunbergin ilmastokapina (Karisto 2020) ote on elämäkerrallisempi. Se kertoo ruotsalaistytön tien kaikkien tuntemaksi ilmastoaktivistiksi. Nuori, ujo tyttö on puhunut merkittävissä paikoissa, kuten YK:n ilmastokokouksessa. Kirja haastaa pohtimaan, mitä sinä aiot tehdä Gretan sanoman kuultuasi. Jatkaa entiseen malliin vai yrittää pelastaa maailman, yhteisen kotimme?

 

Näin tyttöjen päivänä on hieno huomata, että on tyttöjä, joiden ääni kuuluu, kun he puhuvat tärkeiden asioiden puolesta.

Onko sinulla tyttöidoleita, joiden tarina olisi kirjoitettu kirjaksi?