Aivonystyrät töihin - Arvaa kirja!

 

"- Aamulla herää iloisena ja illalla on mukava nukahtaa. Siellä on kiipeilypuu, johon olen ajatellut rakentaa talon, ja hyvin salainen paikka, jonka näytän sinulle sitten. Äiti on reunustanut kaikki kukkapenkit näkinkengillä, ja kuistille paistaa aina aurinko. Ja meillä on oma silta, jonka isä on rakentanut, ja sen yli voi ajaa kottikärryillä. Merenkin minä olen löytänyt, se osa merta on meidän ikiomamme..."

Yllä oleva katkelma on erään edesmenneen suomalaiskirjailijan kynästä. Arvaatko, kenestä kirjailijasta on kyse? Mistä hänen teoksestaan lainaus on peräisin? 

Vinkkinä kerrottakoon, että kyseessä on rakastettu ja hyvin tunnettu lastenromaani, jota jo useammat sukupolvet ovat ennättäneet lukemaan. Teos on myös käännetty useille kielille. Itse asiassa yllä oleva katkelmakin on suomennos alkuperäistekstistä.

Arvausleikille on aikaa tasan viikko. Ensi lauantaina klo 8.00 julkaisen postauksen kyseisestä kirjasta, ja silloin asia paljastuu.

Jos arvaat kirjailijan ja teoksen, laita kommentti. Käyn kuitenkin hyväksymässä kaikki mahdolliset kommentit julkaistaviksi vasta ensi lauantaina, jotta salaisuus säilyy määräaikaan asti.

Nyt vaan aivonystyrät töihin!

Pekka Töpöhäntä kesäteatterin lavalla

Minulla ja tyttärelläni oli eilen tilaisuus nähdä Pekka Töpöhäntä kesäteatterin lavalla. Laajasalon Huvilateatterin ohjelmistossa on tänä kesänä Gösta Knutssonin kirjaan perustuva näytelmä Pekka Töpöhäntä Amerikassa.

Pekka on lähdössä isäntäperheensä kanssa Amerikan matkalle, mikä tietysti kiukuttaa kateellista Monnia. Kuinka ollakaan, erinäisten vaiheiden kautta Amerikkaan päätyvät Pekan lisäksi myös Monni ja Maija Maitoparta.

Kissat seikkailevat suuressa ja vaarallisessa New York Cityssä, jossa he kohtaavat mm. hirmuisia katurottia ja gangsterikissoja. Matka jatkuu Villiin länteen ja Niagaran putouksille, jossa Pekalle on vähällä käydä hullusti.

Manhattan Jim, Pekka Töpöhäntä ja Monni New Yorkissa

Näytelmä oli kokopitkä esitys, joka väliaikoineen kesti kaksi tuntia. Viisivuotiaani ei yleensä ole erityisen hyvä istumaan pitkiä aikoja paikoillaan, mutta jännittävä juoni tempaisi mukaansa niin, ettei mitään vaikeuksia ollut. Yleisössä oli paljon pienempiäkin lapsia ja hämmästelin, miten hienosti kaikki jaksoivat katsella näytelmää.

Väliajalla oli mahdollisuus nauttia Cat Cafén antimia. Myynnissä oli mm. kissakeksejä, korvapuustia ja makkaroita.

Kahvila-aluetta koristi tienviitta kissamaisiin paikkoihin

Tämä oli jo viides kesä, kun Laajasalon vaaleanpunaisen huvilan pihalla on esitetty koko perheen näytelmiä. Pekka Töpöhäntä Amerikassa -näytelmän on ohjannut ja dramatisoinut Markku Arokanto. Pekka Töpöhäntänä nähtiin Henrik Andersson. Mukana oli suuri kaarti näyttelijöitä ja muuta henkilökuntaa. Esitysten onnistuminen vaatii myös paljon talkootyötä. Iso kiitos kaikille osallistuneille, kun loitte meille hienon teatteri-illan!

Koko näyttelijäkaarti loppukumarruksissa

Näyttämöä ja katsomoa ei ole katettu, joten sää aiheuttaa aina jännitysmomentin. Eilen Helsingissä oli paikoin sadekuuroja, mutta kuin ihmeen kaupalla huvila-alue säästyi niiltä. Saimme nauttia lämpimästä ja auringonpaisteisesta säästä. Illan edetessä jo vähän viileni, mutta yleisön lämmikkeeksi oli runsaasti vilttejä ja huopia, joihin oli mukava kääriytyä.

Muutamia näytöksiä on vielä jäljellä, joten vielä ehtii itse kokemaan Huvilateatterin tunnelman. Suosittelen lämpimästi!

Koulutielle

Uusi kouluvuosi alkaa huomenna. Sen johdosta luin useamman koulun aloittamista käsittelevän kirjan ja järkytyin vähän siitä, millainen kuva koulun aloittamisesta annetaan. Kirjoissa koulun aloittaminen nähdään jotenkin ongelmallisena. Olisin kaivannut vähän positiivisempaa ja kannustavampaa näkökulmaa.

Omasta lapsuudestani säilynyt Jane Carruthin kirjoittama ja Tony Hutchingsin kuvittama Ensimmäinen koulupäivä esittelee päähenkilön Samuli-oravan, joka ei kerta kaikkiaan halua mennä kouluun. Hän repii ja töhrii äidin ostaman uuden kouluvihkon. Hän murjottaa ja on koko koulumatkan surkean näköinen. Luokassa hän ei uskalla liittyä piiriin toisten kanssa, vaan jurottaa yksin nurkassa.

Samuli vihaa koulua, eikä halunnut tulla sinne. Hän ei saa aikuisilta juurikaan apua tunteidensa käsittelyyn. Kun hän kertoo opettajalle repineensä vihkonsa, koska ei halunnut tulla kouluun, opettaja vain toteaa: "Sinun olisi ensin pitänyt ottaa selvää, millaista täällä koulussa oikein on." Pikkuhiljaa Samuli sentään oivaltaa, että kenties jostakin, josta ei pidä, voi oppia tykkäämään.

 

Lena Vahteran kirjassa Koulu alkaa, Hiski! Hiski-hiiri lähetetään koulumatkalle yksin heti ensimmäisenä aamuna. Häntä jännittää, mutta hän menee kouluun periaatteessa mielellään. Luokassa hän joutuu heti todistamaan parin pojan tappelua. Kotimatkalla luokan häirikkö Matti vohkii Hiskin ostaman jäätelön ja uhkaa haluavansa jäätelöä huomennakin.

"Äidin silmissä huolen häivä,
'Mitenkäs sujui koulupäivä?'
Hiski vaivoin itkunsa peitti.
'Ihan hyvin', hän äidille heitti."

Hiski joutuu kiristyskierteeseen ja elää jatkuvassa väkivallan pelossa. Hän ei saa aikuisilta tukea tilanteeseen, koska ei kerro kenellekään vaikeuksistaan. Kiusaajan hän saa karistettua niskastaan vain suuttumalla lopulta niin pahasti, että Matti hellittää. 

Eräänä päivänä Hiski pelastaa veteen pudonneen Matin hengen. Sen jälkeen Matti avautuu ja Hiski pääsee kuulemaan syitä kiusaajan käytöksen takana. Taustalla on mm. köyhyyttä ja osattomuutta.

Koululaisten keskuudessa varmasti esiintyy kiusaamista, mutta ei ehkä ole järkevää pelotella sillä koulutiensä aloittavaa lasta.

Rakentavampaa suhtautumista koulun aloitukseen löytyi ruotsalaiskirjailijoilta. Gunilla Bergströmin kirja Mikko Mallikas menee kouluun on loistava esimerkki ruotsalaisesta keskustelukulttuurista, jossa kaikista vaikeista asioista täytyy aina diskuteerata.

Mikko jännittää koulun alkua niin kovasti, ettei hän ole ollenkaan oma huolimaton itsensä. Hän tekee mukisematta, mitä isä käskee. Siitä isä arvaa, että kaikki ei ole kunnossa. Illalla on pienen juttutuokion paikka. Mikon isällä on tarjota pienelle koulun aloittajalle aivan loistavia sanoja:

"Edellisenä iltana ennen koulun alkua isä kysyy. 'Arvaas kuka pelkää juuri nyt?'
'E-enhän minä', Mikko sanoo ja on tuumivinaan ankarasti.
'Semmoisia on monta, kokonainen liuta!' isä sanoo silloin.
'Kaikki seitsenvuotiaat, joiden koulu alkaa huomenna. Jok'ikinen on nyt peloissaan ja utelias ja levoton! Ajatteles vaikka meidän talon seitsenvuotiaita... he makaavat hereillä - juuri nyt. Täsmälleen tällä hetkellä! Ja ihmettelevät, kuinka kaikki sujuu aamulla. Että koulu alkaa...
...ja kaikki pelkäävät toisiaan!
Jok'ikinen on peloissaan ja utelias ja levoton.
He eivät taida ajatella, että joku toinen valvoo seinän toisella puolella - joku joka myös makaa ja ihmettelee...'" 

Eikä siinä kaikki, huolestuneita seitsenvuotiaita on muuallakin kuin omassa talossa: kaupungissa ja koko maassa. Kaikki valvovat ja jännittävät. Joskus tekee hyvää oivaltaa, ettei ole ainoa, joka tuntee niin kuin tuntee.

Valoisimmin koulun aloitukseen suhtautuu ruotsalainen Dunne Rose Lagercrantzin kirjoittamassa ja Eva Erikssonin kuvittamassa kirjassa Onnentyttö Dunne. Dunne on odottanut kouluun pääsyä koko ikänsä. Hän on niin onnellinen päästessään ensimmäiselle luokalle. Hän on nyt iso tyttö. Mutta kyllä Dunneakin vähän pelottaa kouluun kävellessään.

Illalla kotona Dunne kertoi Kissalle ensimmäisestä koulupäivästään:

"'Koulussa ei ollut yhtään kamalaa', Dunne selitti sille, 'vain vähän jännää ja tosi kivaa!'"

Superkivaa koulusta tulee, kun Dunne saa oman ystävän, parhaan ystävän. Mutta on huolia tiedossa Dunnellekin. Kevätlukukauden alkaessa paras ystävä muuttaa pois. Dunne ei enää ole onnellinen.

Vihdoin Dunne ymmärtää, että ehkä riittää, että luokassa hänellä on monta ystävää, vaikka ei enää olekaan sitä omaa parasta ystävää. Paras ystävä asuu muualla, mutta onneksi siellä voi vierailla.

Toivotan kaikille pienille koulun aloittajille oikein mukavaa ja onnellista koulutietä!  Jos (ja kun) koulun aloitus jännittää, kannattaa muistaa, että kaikkia muitakin jännittää. Ehkä olo helpottuu, jos kokeilee Dunnen keinoa: Dunnella on tapana laskea niitä kertoja, jolloin hän on ollut onnellinen.


Jane Carruth: Ensimmäinen koulupäivä
Kuvitus: Tony Hutchings
Suomennos: Jukka Torvinen
Kustantaja: Satukustannus Ky
© 1984

Lena Vahtera (teksti ja kuvat): Koulu alkaa, Hiski!
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 2001

Gunilla Bergström (teksti ja kuvat): Mikko Mallikas menee kouluun
Ruotsinkielinen alkuteos: Var är bus-Alfons?
Suomennos: Kaija Pakkanen
Kustantaja: Tammi 2017
7. painos

Rose Lagercrantz: Onnentyttö Dunne
Kuvitus: Eva Eriksson
Ruotsinkielinen alkuteos: Mitt lyckliga liv
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2016