3 helppolukuista pupukirjaa

Ekaluokkalaiseni valitsi tänään kirjastosta itselleen pari pupukirjaa, koska mikäpä olisi parempi aika lukea pupuista kuin pääsiäinen. 

Molemmat hänen valitsemansa kirjat ovat ilmestyneet Mäkelän tavutetussa Pikku Lukuavain -sarjassa. Sarja on suunnattu lukemisen parissa ensiaskeleitaan ottaville lapsille. Tyttäreni ei oikeastaan kuulu enää tähän ryhmään, mutta koska hän on vähän laiskanpuoleinen lukija, hän valitsee usein itse luettavakseen kirjoja, jotka saa luettua kerralla ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Siihen tarkoitukseen Pikku Lukuavaimet ovat loistavia.

Tyttäreni suosikkeja ovat Eeli- ja Omar-nimisistä ystävyksistä kertovat Helena Brossin kirjat. Niissä on Kadri Ilveksen runsas, mukavan näköinen värikuvitus. Ensimmäistä luokkaa käyvät Eeli ja Omar asuvat samassa talossa ja ovat parhaita kavereita.

Kani karkuteillä

Kirjassa Kani karkuteillä (Mäkelä 2021) Eeli ja Omar haaveilevat omasta lemmikistä. Kuin tilauksesta he löytävät puistosta pienen, suloisen kanin. Eeli vie sen kotiinsa ja haluaisi kovasti pitää sen, mutta kania varmasti kaipaillaan jossain. Kanin oikea omistaja täytyy löytää. Odotellessa Eeli sentään saa hoivata pörröturkkia.

Hyppää, Hopsu!

Margareta Nordqvistin kirjassa Hyppää, Hopsu! (Mäkelä 2022) tavataan sisarukset Onni ja Oona, joilla on kanit Hopsu ja Ruska. Ruska on niin kova hyppelemään, että lapset päättävät rakentaa kaneille esteradan. Ruska rakastaa sitä, mutta Hopsu ei suostu millään hyppäämään. Lopulta se karkaa metsikköön, jossa vaanii kettu! Ehtivätkö lapset ajoissa apuun?

Hyppää, Hopsu! kuuluu Pikku Lukuavaimen Eläinystävät-sarjaan. Sarjan kirjat kertovat maalla asuvista Onnista, Oonasta, Pihlasta, Aaposta ja Ellasta sekä monenlaisista eläimistä, joita lapset hoitavat.

Olafin pentupäiväkirjat — Pitelemätön pitkäkorva

Kolmas helppolukuinen pupukirja on Helena Wariksen ja kuvittaja Mirjami Mannisen Pitelemätön pitkäkorva (Otava 2022), joka on ilmestynyt Olafin pentupäiväkirjat -sarjassa. Saimme kirjan kustantajalta arvostelukappaleena ja luimme sen jo jonkin aikaa sitten. Se ei siis tänä vuonna kuulu pääsiäisajan lukemistoomme. Ehkä se jo ensi vuonna kestäisi uuden lukukerran...

Olafin pentupäiväkirjat -sarjassa seurataan maatilan elämää Olaf-nimisen koiranpennun näkövinkkelistä. Maatilalla asustaa monenlaisia eläimiä, joihin Olaf tutustuu. Pitelemättömässä pitkäkorvassa Olaf ratkoo kanitarhaan liittyvää arvoitusta ja tekee tuttavuutta uusien aasi-tulokkaiden kanssa.

Olafin pentupäiväkirjat ovat ilmestyneet Otavan Lue itse -sarjassa ja nekin on tarkoitettu melko äskettäin lukemaan oppineille. Tekstiä on huomattavasti enemmän kuin Pikku Lukuavain -sarjassa — tyttäreni mielestä liikaa, jotta hän viitsisi itse lukea. Ei sen pitäisi kuitenkaan olla hänelle mahdotonta. Kiinnostava tarina pitää hyvin otteessaan ja mustavalkokuvitus tukee lukemista.

Meistä Olafin pentupäiväkirjat ovat aivan valloittavia. Ehkäpä siksi, että Olaf-koira ystävineen on oikeastikin olemassa ja tarinat pohjautuvat tositapahtumiin. Seuraava seikkailu ilmestyy syyskuussa. Kirjassa Maailman paras laumanvartija jännitetään uuden vuoden iltana koittavaa ilotulitusta.

Hiihtoloma lähestyy — Onko lukulista laadittu?

Tyttärellä on edessään ensimmäinen hiihtoloma koululaisena. Nyt on hyvä hetki laatia talviloman tbr-lista.

Ensimmäinen ehto on, ettei listalle päätyvä kirja saa kertoa koulusta. Meillä on luettu viime aikoina paljon koulumaailmaan sijoittuvia kirjoja, kuten Timo Parvelan Ella-sarjaa, Paula Norosen Yökoulu-sarjaa ja Tuula Kallioniemen Karoliina-sarjaa. Ne ovat kivoja kirjoja, mutta lomalla on hyvä unohtaa koulu kokonaan hetkeksi.

Siksi emme aio lukea myöskään Arttu Unkarin uusinta Isämies-kirjaa Isämies ja hyytävä hypnoosi, vaikka varmasti tartumme siihen loman jälkeen.

Hyvä lomakirja on viihdyttävä. Se vie toiseen ympäristöön tai antaa luvan laittaa aivot hetkeksi narikkaan. Alla olevat kirjat ovat listaltamme tällä hetkellä, mutta suunnitelmat voivat vielä muuttua. Lomalla on tärkeintä lukea juuri sitä, mitä huvittaa.

Jännitystä ja seikkailuja

Aloitetaan sirkushuveilla. Hyppäys karnevalistiseen sirkusmaailmaan irrottaa tehokkaasti arjesta. Jørn Lier Horstin kirjoittama ja Hans Jørgen Sandnesin kuvittama Operaatio Sirkus (Otava 2022) on norjalaisen Etsiväkaksikko-sarjan yhdeksäs suomennettu osa (suom. Sanna Manninen). 

Sirkuksen saapuminen Virtakylään tuo pikkukaupunkiin vilskettä ja vaihtelua. Samaan aikaan Frans-vaarin taloon kuitenkin murtaudutaan ja arvokas nukke varastetaan. Tildalla ja Oliverilla on taas selvitettävää.

Etsiväkaksikon mysteerit eivät ole liian jänniä ja sopivat ääneen luettuina jo eskarilaisille. Iloinen värikuvitus tukee tekstiä.

Jatketaan dekkarien parissa, kun on alkuun päästy. Ruotsalaisen mestaridekkaristin Jens Lapiduksen kirjoittama ja Gustaf Lordin kuvittama Tillilän liiga — Jalokivikeikka (Karisto 2022) on Tillilän liiga -lastendekkarisarjan toinen suomennettu osa (suom. Säde Loponen). 

Joonatan, Zasha ja Pallo muodostavat Tillilän liigan, jota voisi kai sanoa rosvokoplaksi. Pikkugangsterit ovat kuitenkin hyvällä asialla. Kun hyväntekeväisyysjärjestöltä on huiputettu suunnaton määrä rahaa, Tillilän liiga on valmis selvittämään asiaa.

Lordin kuvitus on Etsiväkaksikoihin verrattuna karrikoidumpi, mutta sekin on runsas ja värikäs. Seitsenvuotiaani mieltyi enemmän Sandesin kuvitukseen. 

Hyväntuulisia kertomuksia eläinrakkaille

Loman kunniaksi maisemanvaihdos voisi olla paikallaan. Kaupunkilaisina lähdemme tietysti maalle. Helena Wariksen ja kuvittaja Mirjami Mannisen Olafin Pentupäiväkirjat -sarja vie maatilalle, jossa on vaikka minkälaisia eläimiä. Tapahtumien keskiössä seikkailee hyväsydäminen koiranpentu Olaf.

Lukemaan oppineille itse luettavaksi tarkoitetussa sarjassa on runsas mustavalkokuvitus. Seitsenvuotiaani mielestä sarjan kirjat ovat selvästi ääneenlukukirjoja. Ääneen luettuna Olafin Pentupäiväkirjat sopivat jo eskari-ikäisille.

Sarjan uusimmassa, viidennessä osassa Pitelemätön pitkäkorva (Otava 2022) tilalle saapuu uusia eläimiä. Muut eläimet eivät aaseista innostu, mutta Olaf tekee kärsivällisesti tuttavuutta. Olafia työllistää myös kanitarhan merkilliset tapahtumat. Aivan kuin tarhan läheisyydessä liikuskelisi ylimääräinen pitkäkorva. Mitä asialle pitäisi tehdä?

Koirista pitäville sopii myös Helena Meripaaden Tassu-trio-sarja. Meillä se luokittuu vielä ääneen luettavaksi, sillä seitsenvuotias ei uskalla tarttua itse kirjaan, jossa ei ole lainkaan kuvitusta. Parin vuoden päästä tilanne on varmaan toinen. Parhaiten sarja taitaakin sopia noin 9-12-vuotiaille lukijoille.

Todentuntuiseksi kehuttu sarja on jo edennyt viimeiseen, kuudenteen osaan nimeltään Koirasankari (Otava 2022). Kansikuvasta vastaa Olafin Pentupäiväkirjatkin kuvittanut Mirjami Manninen.

Kolmea alakouluikäistä ystävystä, Allua, Christaa ja Erikaa, yhdistää rakkaus eläimiin. Tytöt touhuavat yhdessä koiriensa ja kissojensa kanssa. Koiria viedään treeniryhmään ja harjoitetaan rallytokokisoja varten. Christan kissakotiinkin tulee vähäksi aikaa asumaan serkkujen koira. Mitä Mäyrä-kissa mahtaa tuumia jättiläismäisestä berninpaimenkoirasta?

Hyisenä, sateisena pyhäinmiesten päivän iltana tyttötrion ja koirien kävelylenkki muuttuukin yhtäkkiä pelastusoperaatioksi. Nyt tarvitaan rohkeutta, mutta yhteistyö kantaa.

Nopealukuisen huumorin ystäville

Andy Griffithsin ja kuvittaja Terry Dentonin Maailman paras puumaja -sarja on edennyt jo kuudenteen osaansa Maailman paras puumaja, 78 kerrosta — Elokuvahullutus (Otava 2022, suom. Anssi Alanen). Emme ole lukeneet aiempia osia, mitä nyt vähän selailimme niitä viimeksi kirjastossa käydessämme. Mutta ei hätää. Kaksikon juttuihin pääsee sisälle aloittipa mistä osasta tahansa.

Viihdyttävän kirjasarjan kehutaan sopivan varsinkin koululaisille, joilta ei ihan kauheasti lukuhaluja löydy. Kirja eteneekin joutuisasti. Sivuja saa kääntää vähän väliä, eikä juonen seuraaminen vaadi erityistä keskittymistä.

Sarja kertoo Andystä ja Terrystä, jotka asuvat puumajassa ja tekevät siellä kirjoja yhdessä. Andy kirjoittaa sanat ja Terry piirtää kuvat. Toverusten puumajassa oli alun perin 13 kerrosta, mutta kirjasarjan jokaisessa osassa he ovat lisänneet majaansa 13 kerrosta, joten nyt kuudennessa osassa kerroksia on jo 78.

Puumaja vaikuttaa aika sekavalta ja älyvapaalta. Kuten Andy toteaa: "Toki elämä voi äityä hulvattomaksi, kun asuu 78 kerroksen puumajassa..." Lausahdus kiteyttää jotain olennaista koko kirjasta.

Tällä kertaa ollaan elokuvatunnelmissa. Puumajasta on päätetty tehdä elokuva, jota ohjaamaan on palkattu Hollywoodin Herra Isokiho. Elokuvan teko on ihan erilaista kuin kirjojen työstäminen. Sen saa Andy karvaasti kokea, kun hänet syrjäytetään projektista. Edessä häämöttää vääjäämättömästi jättiriita. Kestääkö kaksikon ystävyys sen? (Ilmeisesti, koska heinäkuussa ilmestyy Maailman paras puumaja, 91 kerrosta — Lapsenvahdit kiipelissä).

Kirjat on saatu arvostelukappaleina kustantajalta.