Lukurauhaa

Tänään minua ei saa häiritä. Haluaisin käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle ja lukea koko päivän. Tänään vietetään nimittäin Suomen Kirjasäätiön lanseeraamaa Lukurauhan päivää.

Ikävä kyllä pikkulapsen äitinä on pelkkää toiveajattelua, että pystyisin lukemaan rauhassa koko päivän, tuskin edes varttia. Olisi aivan ihanaa, jos joskus saisin lukea kokonaisen päivän yksin ilman häiriötä. Sellaista ei ole tapahtunut äidiksi tultuani, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa se taas on mahdollista.

Onneksi Suomen Kirjasäätiön laatimassa Lukurauhan laissa on sellaisetkin pykälät kuin että yhdessä lukeminen ja toisille lukeminen on sallittu. Voisin siis kai omistaa tämän päivän lastenkirjojen lukemiselle yhdessä tyttäreni kanssa.

Tiedänkin kirjan, joka sopisi täydellisesti tähän päivään. Lucy Cousinsin kirjassa Maisa käy kirjastossa Maisalla on hiukan hankaluuksia löytää lukurauhaa. 

Maisa on mennyt kirjastoon etsimään kalakirjaa. Hän odottaa, että pääsee katselemaan kaikessa rauhassa kiinnostavaa kirjaa. Vihdoin sopiva kirja löytyy.

”Maisa valitsi rauhallisen nurkkapöydän ja ryhtyi lukemaan. Mutta juuri silloin Arttu ja Tellu tupsahtivat paikalle...
… ja alkoivat nauraa (Tellun hassulle naamalle!).
Ja sitten tuli myös Nipa...
Hän huusi: 'Satutunti alkaa!'
Osku nimittäin aikoi lukea ääneen tarinan...
...juuri Maisan omassa nurkassa!”

Satutunnin jälkeen lapset lainaavat kirjat ja lähtevät puistoon. Satutunnilla kuultu kertomus muuttuu riehakkaaksi leikiksi, mutta mitä tekee Maisa?

”Maisa luki puun katveessa kalakirjaa kaikessa...
...rauhassa.”

Lukurauha siis vihdoin löytyi!

Lucy Cousinsin Maisa-kirjat olivat tyttäreni suosikkeja taaperoiässä. Kirjat sopivatkin melko pienelle, sillä niissä on vähänlaisesti tekstiä. Kuvat ovat värikkäät ja selkeät. Maisa-kirjamme ovat jo lähteneet kiertoon, mutta tämä kirjastoaiheinen säilyi hyllyssä pisimpään. Kirjastot ja kirjat ovat niin lähellä sydäntäni, että en olisi oikein raskinut siitä luopua.


Lucy Cousins: Maisa käy kirjastossa
Englanninkielinen alkuteos: Maisy goes to the Library
Suomennos: Anneli Heimonen
Kustantaja: WSOY 2005

Museoseikkailu odottaa

Pöytäni kulmalla odottaa lukemista uusi Museoseikkailu-kirja. Elina Kuorelahden kirjoittama ja Nunnu Halmetojan kuvittama vast'ikään ilmestynyt teos on Museokortin virallinen lastenkirja.

Itse olen äärettömän innokas museoissa kävijä ja olen raahannut tytärtänikin museoihin jo vauvasta asti. Hankin Museokortin kolme vuotta sitten vielä hoitovapaalla ollessani, koska museoissa käynti tuntui silloin loistavalta tavalta täyttää päivät. 

Kiinnostuin heti, kun kuulin tästä kirjasta. Ostin sen Hämeenlinnan kaupunginmuseosta Skogsterista muutama viikko sitten siellä käydessäni. Koska kirjassa on aika paljon tekstiä, emme ole vielä ehtineet lukea sitä yhdessä tyttären kanssa.

Luulen, että tulen kirjoittamaan kirjasta myöhemmin kunnon esittelyn. Nyt haluan kuitenkin mainostaa, että Museoseikkailu-kirjan julkistusta juhlistetaan tänään Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä. Kirjan tekijät ovat paikalla ja lapset voivat taiteilla yhdessä kuvittaja Nunnu Halmetojan kanssa nonstop-taidepajassa.

Näyttelyyn on piilotettu kirjan hahmoja, joita lapset voivat etsiä. Afrikan yö -tietoiskuissa tutustutaan oppaan johdolla eri eläimiin ja niiden ääniin pimeällä savannilla.

Sadalle ensimmäiselle on luvassa ilmaiset munkit ja pillimehut! Ohjelma alkaa klo 11 ja aluksi kohotetaan pillimehut kirjan julkistamisen kunniaksi. Lisätietoja tapahtumasta löytyy Museokortin kotisivuilta.

Tätä tapahtumaa ei kannata missata!


Elina Kuorelahti: Museoseikkailu
Kuvitus: Nunnun Halmetoja
Kustantaja: Nemo 2019

Lainan päivänä kannattaa suunnata kirjastoon

Tänään on Lainan nimipäivä. Monet kirjastot ympäri Suomea viettävät juhlapäivää Lainan päivänä.

Pääkaupunkiseudun kirjastoissakin on tänään monenlaista ohjelmaa. Monissa kirjastoissa myydään poistolehtiä ja -kirjoja. Joissain kirjastoissa tarjotaan aamukahvit. Viikin kirjastossa voi askarrella ystävänpäiväkortteja kirjaston tarjoamista materiaaleista klo 14-17.

Lainan päivän kunniaksi luemme tänään Miina ja Manu kirjastossa -kirjaa, jonka on kirjoittanut Tuula Puranen ja kuvittanut Kristian Huitula. Kyseessä on selkokirja, mikä tarkoittaa sitä, että sen kieli on yleiskieltä helpommin luettavaa ja ymmärrettävää niin sanastonsa kuin rakenteensakin puolesta. Selkokirjat sopivat erityisen hyvin esim. kehitysvammaisille, lukihäiriöistä kärsiville, maahanmuuttajille tai lukemaan opetteleville lapsille.

Myönnän olleeni hiukan ennakkoluuloinen ennen kirjan lukemista. Ajattelin, että selkokieli olisi ehkä niin pelkistettyä, että se tuntuisi liian yksinkertaiselta ja vivahteettomalta. Selkokielen tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä tekstistä tylsää. Miina ja Manu kirjastossa -kirjassa teksti on mielestäni onnistunutta. Teksti on selkeää ja kulkee hyvin eteenpäin. 

Teksti on ladottu kapeiksi palstoiksi, mikä helpottaa tekstin hahmottamista. Tarina on aika pitkä, joten siinä mielessä se ei päästä lukijaa helpolla.

Manu löytää maasta oudon esineen. Onko se maljakko vai mammutin syöksyhammas? Asiaa mennään selvittämään kirjastoon. 

Kirjastonhoitaja lähtee oppaaksi näyttämään tietä mammuteista kertovien kirjojen hyllylle. Matkan varrella tulee tutuiksi kirjaston rakenne ja erilaiset toiminnot. Kirjastossa voi lukea kirjoja, käyttää tietokonetta ja kuunnella musiikkia kuulokkeilla. Miinan ja Manun kirjastossa on jopa kahvila ja piano, jota asiakkaat voivat soittaa.

"Miina ja Manu saapuvat 

kirjojen lainaustiskille.

- Ja tässäkö maksetaan, 

Manu tiedustelee reippaasti.

- Lainaaminen ei maksa mitään,

kirjastonhoitaja kertoo.

Miina asettaa tiskille

mammuttikirjan ja äänilevyn.

Sitten hän antaa kirjastokortin

kirjastonhoitajalle.

Kun Miina on lainannut

mammuttikirjan ja äänilevyn,

lapset sanovat näkemiin

ja astelevat ulos."

Loppujen lopuksi selviää, ettei outo esine ollutkaan mikään mammutin syöksyhammas. Kirjastossa oli silti hauska käydä.

Kirja sopii erinomaisesti esimerkiksi maahanmuuttajille johdatukseksi suomalaiseen kirjastoon. Olemme todella onnekkaita, kun meillä on ilmainen kirjastojärjestelmä. Arvostakaamme sitä lainaamalla ahkerasti kirjastosta!

Miina ja Manu kirjastossa

Teksti: Tuula Puranen

Kuvitus: Kristian Huitula

Kustantaja: Satukustannus Oy 2014