lauantai 8. kesäkuuta 2019

Sanni ja hänen piikikäs ystävänsä

Kesäloma on juuri alkamassa, kun Marjolahteen muuttaa uusi apteekkari Tuula Peren kirjoittamassa ja Emanuel Tamasin kuvittamassa kirjassa Sanni ja apteekin salmiakki.


Sanni on muiden kylän lasten kanssa seuraamassa apteekkarin muuttokuorman purkua. Apteekkari näyttää olevan vähän omituinen yksineläjä, eikä hän taida pitää lapsista.

Apteekin avauduttua koko kylälle sattuu tulemaan asiaa apteekkiin. Kumma kyllä, apteekkari ei siitä pidä. Hänestä alkaa liikkua huhuja. Miksi hänellä on välillä lyhyt ruskea tukka ja välillä mustat kiharat?

Sanni viettää leppoisaa kesälomaa, kunnes hänen lemmikkisiilinsä katkaisee koipensa. Siilille ei voi kutsua ambulanssia eikä siilejä hoideta sairaalassa. Sannin rahat eivät riitä eläinlääkäriin, joka sijaitsee sitä paitsi naapurikaupungissa. Mikä siis neuvoksi? Löytyisikö apu apteekista?

Sanni saa nähdä apteekkarista pehmeämmän puolen, kun tämä paljastuu siilien ystäväksi.

"Apteekkari työskenteli tottuneesti. Hän puhdisti haavan ja kääri jalan tiukaksi paketiksi, jonka hän peitti vahvalla siteellä.
- Täytyy olla napakka kääre, muuten siili repii sen auki hampaillaan heti kun herää, apteekkari sanoi ja katseli tyytyväisenä aikaansaannostaan."

Heinäkuun alussa vietetään Sannin syntymäpäiviä. Vieraita riittää niin kaverisynttäreille kuin sukulaisjuhliinkin. Sanni saa kasan kivoja lahjoja, joista mieluisin on ehkä olkihattu, jonka hänen ystävänsä Tiina on tuonut ulkomailta asti! Suurimman yllätyksen järjestää kuitenkin Sannin vammastaan parantunut lemmikkisiili...

Tartuin kirjaan kirjastossa sen nimen vuoksi, sillä rakastan apteekin salmiakkia. Se tuo hyviä lapsuudenmuistoja mieleen. Apteekin salmiakki on kuitenkin tarinassa vain vaatimattomana sivujuonteena.

Yhtä aikaa suomenkielisen tarinan kanssa kirjasta ilmestyi myös englanninkielinen laitos. Se on nimetty Stella and Her Spiky Friend. Nimi tuntuu suomenkielistä osuvammalta, sillä Sannista ja siilistähän kertomuksessa on ennen kaikkea kyse. On silti myönnettävä, että Sanni ja apteekin salmiakki kuulostaa houkuttelevammalta.

Sanni ja apteekin salmiakki on mukava kesäkertomus. Sanni täyttää kirjassa kahdeksan vuotta, joten teos on ehkä suunnattu alakouluikäisille. Hyvin se kyllä upposi viisivuotiaaseenikin.


Tuula Pere: Sanni ja apteekin salmiakki
Kuvitus: Emanuel Tamas
Kustantaja: Wickwick Ltd 2015

Tuula Pere: Stella and Her Spiky Friend
Kuvitus: Emanuel Tamas
Kustantaja: Wickwick Ltd 2015


perjantai 7. kesäkuuta 2019

Lentomatkalla koalaperheen mukana


Kesälomakausi alkaa ja monet perheet lähtevät lomalle lentäen. Meilläkin on tänä kesänä tiedossa Kreikan matka. Lapselleni lentomatkat ovat suht' harvinaisia ja vähän jännittäviäkin tapahtumia, joten niihin täytyy valmistautua hyvin. Meillä valmistautuminen tarkoittaa aina myös aiheeseen liittyvien kirjojen lukemista.

Tänään esittelyssä on mukavasti lentomatkustamista käsittelevä lastenkirja: Päivä eläinten lentoasemalla. Sen on kirjoittanut ja kuvittanut Sharon Rentta. 


Koalaperhe on lähdössä mummolaan Koala Lumpuriin. Sinne matkustetaan lentokoneella. Koalaperheen rinnalla seurataan lentoaseman toimintoja. Tutuksi tulee niin lähtöselvitys kuin turvatarkastuskin. Sen jälkeen tehdään tax-free-ostoksia ja syödään lounasta. Kahvilan ikkunasta on hauska katsella nousevia ja laskeutuvia koneita.

Lounaan jälkeen perhe nukahtaa nokosille ja vasta viimeinen kuulutus lennolle Koala Lumpuriin saa heidät havahtumaan. Tulee kova kiire koneeseen. Pian jo rullataan pitkin kiitorataa ja noustaan pilvien päälle.

Tällä lennolla matkustajille vielä jaetaan ruokatarjottimet. Tosielämässä se alkaa jo olla harvinaista luksusta.

"Aterian jälkeen Kimi ja Kiira keksivät itselleen tekemistä sillä välin, kun äiti ja isä nukkuvat päiväunet.
Ensin Kimi ja Kiira kokeilevat uusia tussikyniään.
Sitten ne laulavat lempilaulujaan.
Ne ovat juuri kehittäneet uuden hienon tanssin, kun...
...lentokoneessa kuuluu kapteeni Haukun kuulutus.
- Laskeudumme pian Koala Lumpuriin. Olkaa hyvät ja kiinnittäkää istuinvyönne!" 

Koala Lumpurin lentoasemalla haetaan matkatavarat matkatavarakarusellista ja sitten ollaan valmiit tapaamaan innokkaasti vilkuttava koalamummo. 

Rentan yksityiskohtaiset kuvat ovat kiinnostavaa katseltavaa. Joka aukeamalta löytyy jotain hauskaa ja humoristista tutkittavaa.

Kirjassa nähdään monenlaisia eläinhahmoja, ei pelkkiä koaloita. Tutustutaan myös moniin ammattiryhmiin. Nähdään esim. lähtöselvitysvirkailija, matkatavarankäsittelijä, lennonjohtaja, asematasovalvoja, kapteeni, perämies ja matkustamohenkilökuntaa.

Päivä eläinten lentoasemalla soveltuu jo melko nuorillekin lapsille.


Sharon Rentta: Päivä eläinten lentoasemalla
Englanninkielinen alkuteos: A Day at the Animal Airport
Suomennos: Terhi Leskinen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2015 
 

VINKKI

Tässä muita lentomatkustamiseen liittyviä kuvakirjoja:
  • Annakarin Garhamn: Ruu lentomatkalla. Otava 2018.
  • Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat. Sanoma Pro Oy 2015.
  • Pierre Winters & Tineke Meirink: Hui, me lennetään! Lasten Keskus 2011.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Meri tarvitsee apuamme

Etana Editions on tällä hetkellä se kustantamo, jonka uutuuskirjoja odotan malttamattomimmin. Kustantamon tämän vuoden uutuuksista juuri tänään esiteltäväksi sopii Jenni Erkintalon kirjoittama ja kuvittama Mato ja meri. Tänään vietetään nimittäin maailman ympäristöpäivää. Kirjan teema sopii päivään erinomaisesti.


Kirja kertoo Madosta, joka kaihoaa meren aavalle ulapalle. Kun laineet keinuttavat rantaan pullon, jonka kylkeen on kirjoitettu avunpyyntö, Mato päättää lähteä apuun. Se tarvitsee tietysti kulkuneuvon, ja kuinka ollakaan, sellainen ajelehtii vastaan. Reippaasti Mato hyppää kumiveneeseen, joka osoittautuu kuitenkin hitaaksi ja epäkäteväksi kulkupeliksi. Löytyisiköhän parempi?

Löytyy toki. Aina löytyy parempi, isompi ja nopeampi alus. Matoon iskee vauhtisokeus. Vaihtaessaan alusta aina vaan parempaan ja parempaan se unohtaa, miksi edes lähti koko matkalle. Seistessään jättimäisen risteilijän kannella Matoon iskee tyhjyys. Mitä voi enää valloittaa, kun on jo saanut kaiken?

Vasta nyt Mato havahtuu katselemaan merta, joka on täynnä ihanissa väreissä hehkuvia kaloja. Matkan varsinainen tarkoitus muistuu taas mieleen ja avuntarvitsijakin löytyy. Mato saa kuulla, että merenelävät eivät ole onnellisia. Ei, ne ovat ahdingossa.

"Ja niin Keltainen kertoo Madolle kalojen ongelmista. Ennen ei ollut laivoja, ei veneitä, ei jatkuvaa pörinää, bensaa ja liikennettä. Ennen ei ollut meri täynnä muovia, roskaa ja reheviä kasveja. Keltaisilla ja muun värisillä oli yllin kyllin tilaa ympärillään. Pikku hiljaa keltaisen on ollut pakko muuttaa yhä kauemmaksi, sopeutua yhä pienempään tilaan ja vaatimattomaan elämään.

Mutta nyt sen mitta on täynnä! Tämä ei vetele. Aina tulee isompi vene, lautta, öljynporauslautta, lentotukikohta."

On hienoa, että kuultuaan kalojen ongelmista, Mato ryhtyy välittömästi toimiin helpottaakseen niiden elämää. Sitten se tajuaa, että sen on aika palata kotiin ja lopettaa maailman merien valloittaminen. Mato saa Keltaisesta uuden ystävän, mikä tuottaa sille enemmän iloa ja tyydytystä kuin mikään niistä hienoista aluksista, joilla se seilasi maailman meriä.

Kotimatkalla Mato huomaa, miten ikäviltä maisemat paikoin näyttävät. Vedessä kelluu muovia ja muuta roskaa. Vauhtisokeuden keskellä merten todellinen tila jäi siltä huomaamatta. Kirjan sanoma on hyvä ja tarpeellinen. Tarvitsemme myös tiedostavaa ja valistavaa lastenkirjallisuutta.

Viikko sitten osallistuimme tyttäreni S:n kanssa pihatalkoisiin. Keräsimme roskia ympäristöstä ja muoviroskaa löytyi ikävän paljon. S päivitteli asiaintilaa ja osasi asiantuntevan kuuloisesti paasata, kuinka muovi voi päätyä mereen ja tappaa eläimiä. 

Mato ja meri -kirjan lopusta luimme, että mereen joutuva muovipullo tai -pussi saattaa kellua siellä ikuisesti. Pysäyttävä ajatus!

Muovi ei kuulu mereen, mutta ei se kuulu muuallekaan luontoon. Päätin, etten osta enää yhtä ainuttakaan muovista hiekkalelua. Viime kesänä ostamani muovilelut olivat säpäleinä pitkin pihoja ja pientareita. Tästä lähtien hiekkalaatikollamme leikitään vain kestävillä metallisilla leluilla. Vanhat kakkuvuoat, kulhot ja jauhokauhat sopivat tarkoitukseen erinomaisesti.

Tämä päätös on minun ekotekoni tänään maailman ympäristöpäivänä. Mikä on sinun ekotekosi?


Jenni Erkintalo (teksti ja kuvat): Mato ja meri
Kustantaja: Etana Editions 2019