Liisa Seppäsen kirja Mökillä on aina kesä on ylitys kesälle, mökkeilylle ja juhannukselle. Se kuvaa tavallista lapsiperheen mökkielämää tavalla, johon suuri osa suomalaisista voinee yhtyä. Jokaiselle löytynee tuttuja elementtejä ja samaistumiskohtia.
Isä jää lomalle ja kuusihenkinen perhe suuntaa mökille. Ihan ensin täytyy tietysti siivota, järjestellä paikkoja, leikata ruohoa ja hakea polttopuita. Miten kotityöt tuntuvatkin lapsista mökillä paljon hauskemmilta kuin kotona.
Vaikka kasvimaalla on rikkaruohojen kitkemistä ja muuta puuhaa, niin toki lapsilla on aikaa leikeillekin. Kaivetaan esiin lelut, joita ei ole nähty moneen kuukauteen. Hoivataan nukkeja, muututaan intiaaneiksi ja rakennetaan maja. On aikaa onkia, uida ja maata rantahietikolla.
Ruoka on yksinkertaista mutta maistuvaa. Paistetaan kalaa, käristetään makkaroita nuotiossa ja maistetaan kesän ensimmäisiä mansikoita.
Mökkiloma ei olisi tietenkään mitään ilman saunaa. Löylyn kosteassa lämmössä on hyvä vihtoa tuoreilla tuoksuvilla vihdoilla.
Luonto on läsnä joka puolella. Perhe ihastelee aho-orvokkia, mustarastaan, peipon ja satakielen laulua, kuovin kaihoisaa ääntä ja valkeita öitä, jolloin aurinko ei laske ollenkaan. Lapset tekevät tuttavuutta perhosten, sammakoiden, sisiliskojen ja peltomyyrien kanssa - ja sääskien, vaikka niistä ei olisi niin väliä.
Maisemassa näkyy vielä jäljet menneestä, jolloin maaseutu oli täynnä elämää. Viereisessä keltaisessa talossa asuu nyt vanha setä yksinään. Vielä äidin lapsuudessa talon navetta oli täynnä lehmiä ja talosta haettiin vastalypsettyä maitoa.
Ihan kohta on juhannus ja sukua on tulossa mökille juhlaa viettämään. Isä kertoo iltasaduksi Johannes Kastajasta, josta juhannus on saanut nimensä.
Kyllä Suomen suvessa kelpaa lomailla. Seppänen maalaa sanoillaan ja realistisella, herkällä kuvituksellaan niin idyllisen kuvan mökkielämästä, että ihan harmittaa, kun ei ole enää omaa mökkiä minne mennä. Nyyh. Onneksi on kirjoja, joiden kautta pääsee kokemaan mökkiloman tunnelman.
Liisa Seppänen: Mökillä on aina kesä
Kustantaja: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry, Oulu 2004
perjantai 21. kesäkuuta 2019
torstai 20. kesäkuuta 2019
Sanattomasti pakolaisuudesta
Tänään on YK:n kansainvälinen pakolaispäivä. Päivän teemaan sopii erinomaisesti Sanna Pelliccionin kirja Meidän piti lähteä.
Meidän piti lähteä on sanaton kirja, jossa on siis vain kuvat eikä lainkaan tekstiä. Kuvat kertovat erään perheen tarinan. Syttyy sota. Omassa kodissa ja kotimaassa ei ole enää turvallista asua. Perheen täytyy lähteä pitkälle pakomatkalle, joka on täynnä raskaita hetkiä. Lopulta he löytävät uuden kodin toisesta maasta, jossa on turvallista.
Kuvat välittävät todella voimakkaita tunteita, ja auttavat tuntemaan myötätuntoa pakolaisia kohtaan. Katseltuani kirjan yhdessä tyttäreni kanssa meitä molempia ihan itketti. On ihmeellistä, kuinka suuri voima voi olla pelkillä kuvilla.
Sanattomat kirjat ovat olleet viime vuosina tapetilla. Vuonna 2012 IBBYn (International Board on Books for Young People) Italian jaosto aloitti projektin ”Silent Books, from the World to Lampedusa and Back” reaktiona Afrikasta ja Lähi-idästä tulevaan pakolaistulvaan. Projektin tarkoituksena oli tarjota pakolaislapsille kielestä riippumatonta laadukasta lastenkirjallisuutta. Sanattomia kuvakirjoja kertyikin projektin aikana yli sata eri maista.*
Pelliccioni sai ajatuksen sanattoman kirjan laatimisesta Italiassa juuri IBBYn lehtisestä, jossa esiteltiin projektia.* Hän on onnistunut erinomaisesti tavoittamaan kuvissaan niitä tuntoja, joita pakolaiset tuntenevat.
Kirjan lopussa on sanattoman kirjan "käyttöohjeita". Sanattoman kirjan hyötyjä kuvaillaan seuraavasti:
"Tarinankerronta lisää yhteisöllisyyttä. Se aktivoi sekä kehittää kieltä ja mielikuvitusta. Sanaton kirja voi nostaa lapsen päärooliin kirjahetkessä, eikä sen yhdessä tutkiminen vaadi välttämättä yhteistä kieltä."
Sanatonta kirjaa tutkitaan yhdessä lapsen kanssa houkuttelemalla esimerkiksi kysymyksin lasta rakentamaan itse tarina kuvien pohjalta.
Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä
Kustantaja: S & S 2018
VIITTEET
* https://ibbyfinland.wordpress.com/2018/03/21/sanattomat-kirjat-saapuivat-lampedusasta-helsinkiin-silent-books-nayttelya-varten/
VINKKI
Tässä muutama muu pakolaispäivään sopiva lastenkirja:
LUE MYÖS:
Sanaton kirja toimii yli kielirajojen
Kirjat ilman tekstiä
Meidän piti lähteä on sanaton kirja, jossa on siis vain kuvat eikä lainkaan tekstiä. Kuvat kertovat erään perheen tarinan. Syttyy sota. Omassa kodissa ja kotimaassa ei ole enää turvallista asua. Perheen täytyy lähteä pitkälle pakomatkalle, joka on täynnä raskaita hetkiä. Lopulta he löytävät uuden kodin toisesta maasta, jossa on turvallista.
Kuvat välittävät todella voimakkaita tunteita, ja auttavat tuntemaan myötätuntoa pakolaisia kohtaan. Katseltuani kirjan yhdessä tyttäreni kanssa meitä molempia ihan itketti. On ihmeellistä, kuinka suuri voima voi olla pelkillä kuvilla.
Sanattomat kirjat ovat olleet viime vuosina tapetilla. Vuonna 2012 IBBYn (International Board on Books for Young People) Italian jaosto aloitti projektin ”Silent Books, from the World to Lampedusa and Back” reaktiona Afrikasta ja Lähi-idästä tulevaan pakolaistulvaan. Projektin tarkoituksena oli tarjota pakolaislapsille kielestä riippumatonta laadukasta lastenkirjallisuutta. Sanattomia kuvakirjoja kertyikin projektin aikana yli sata eri maista.*
Pelliccioni sai ajatuksen sanattoman kirjan laatimisesta Italiassa juuri IBBYn lehtisestä, jossa esiteltiin projektia.* Hän on onnistunut erinomaisesti tavoittamaan kuvissaan niitä tuntoja, joita pakolaiset tuntenevat.
Kirjan lopussa on sanattoman kirjan "käyttöohjeita". Sanattoman kirjan hyötyjä kuvaillaan seuraavasti:
"Tarinankerronta lisää yhteisöllisyyttä. Se aktivoi sekä kehittää kieltä ja mielikuvitusta. Sanaton kirja voi nostaa lapsen päärooliin kirjahetkessä, eikä sen yhdessä tutkiminen vaadi välttämättä yhteistä kieltä."
Sanatonta kirjaa tutkitaan yhdessä lapsen kanssa houkuttelemalla esimerkiksi kysymyksin lasta rakentamaan itse tarina kuvien pohjalta.
Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä
Kustantaja: S & S 2018
VIITTEET
* https://ibbyfinland.wordpress.com/2018/03/21/sanattomat-kirjat-saapuivat-lampedusasta-helsinkiin-silent-books-nayttelya-varten/
VINKKI
Tässä muutama muu pakolaispäivään sopiva lastenkirja:
- Rose Lagercrantz & Ilon Wikland: Pitkä, pitkä matka. WSOY 2003. 2. painos.
- Henrik Wallnäs & Matilda Ruta: Bussimatka. Natur & Kultur 2018.
- Tove Jansson: Muumipeikko ja suuri tuhotulva. WSOY 2015.
- Rania Issa & Sawsan Nourallah: Lamma tarat al-khaymah = Det flygande tältet - Drömmar från ett flyktingläger. Bonnier Carlsen 2016.
- Marjan Svab & Saga Bergebo: Stjärnorna ser likadana ut överallt. Rabén & Sjögren 2018.
LUE MYÖS:
Sanaton kirja toimii yli kielirajojen
Kirjat ilman tekstiä
keskiviikko 19. kesäkuuta 2019
Juhannussyntymäpäivät
Sekä minä että Maikki Harjanteen luoma Minttu
vietämme syntymäpäivää juhannuksen tuntumassa. Sen kunniaksi esittelyssä
on tänään Mintun syntymäpäivät. Teksti ja kuvat ovat Maikki
Harjanteen.
Syntymäpäivä saa Mintun mietiskelemään menneitä. Millainen sää oli, kun hän syntyi? Milloin hän oppi kävelemään tai ajamaan ilman apupyöriä?
"Minttu syntyi juhannusaattona Suomen lippujen liehuessa ja juhannuskokkojen syttyessä. Koirat eivät haukkuneet eivätkä hevoset hirnuneet. Oli ihan rauhallista."
Syntymäpäivä taitaa jännittää Minttua, sillä edellisenä yönä hän näkee levotonta unta, jossa hän seikkailee suden kanssa.
Syntymäpäivä taitaa jännittää Minttua, sillä edellisenä yönä hän näkee levotonta unta, jossa hän seikkailee suden kanssa.
Synttärikakkua leipoessa Mintun päähän pälkähtää ajatus: " - Äiti, mitä jos kukaan ei tule juhliin?"
Muistan, miten tylsältä lapsena tuntui
syntymäpäivän sijoittuminen juuri juhannuksen alle. Kaverit olivat
yleensä jo lähteneet maaseudulle juhannuksen viettoon. En muista koskaan
järjestäneeni kaverisynttäreitä, koska kukaan ei ollut enää
kaupungissa. Elin lapsuuteni aikana, jolloin Helsinki vielä
hiljeni ja tyhjeni juhannuksena. Lähdimme yleensä itsekin
juhannukseksi maalle Hämeen kauniisiin maisemiin.
Mintun juhliin vieraita kuitenkin tulee. Heillä on Mintulle lahja, jollaisesta minäkin ilahtuisin:
"Mintun perhe ja ystävät ovat suunnitelleet ja harjoitelleet Mintulle syntymäpäivälahjaksi vauhdikkaan esityksen. Isä esittää kuningasta, mummo possua, Eiko kissapelleä, Ukko vihreäkorvaista kopsua ja Ville vompattia."
Nykyisin olen sitä mieltä, että aineettomat lahjat olisivat parhaita lahjoja. Lapsena kylläkin arvostin enemmän konkreettisia paketteja. Synttäreiden sijoittumisessa juhannuksen alle oli se hyvä puoli, että lahjoja sai melko tarkalleen puolen vuoden välein: jouluna ja juhannuksen alla. Niin lahjojen odotus ei venynyt koskaan liian pitkäksi.
Lapsena en kauhean paljon välittänyt Minttu-kirjoista. Olen alkanut arvostaa niitä enemmän vanhemmalla iällä. Luulen, että syy oli kirjojen ulkoasussa. Aukeamat olivat lapsen makuun liian valkoisia.
"Mintun perhe ja ystävät ovat suunnitelleet ja harjoitelleet Mintulle syntymäpäivälahjaksi vauhdikkaan esityksen. Isä esittää kuningasta, mummo possua, Eiko kissapelleä, Ukko vihreäkorvaista kopsua ja Ville vompattia."
Nykyisin olen sitä mieltä, että aineettomat lahjat olisivat parhaita lahjoja. Lapsena kylläkin arvostin enemmän konkreettisia paketteja. Synttäreiden sijoittumisessa juhannuksen alle oli se hyvä puoli, että lahjoja sai melko tarkalleen puolen vuoden välein: jouluna ja juhannuksen alla. Niin lahjojen odotus ei venynyt koskaan liian pitkäksi.
Lapsena en kauhean paljon välittänyt Minttu-kirjoista. Olen alkanut arvostaa niitä enemmän vanhemmalla iällä. Luulen, että syy oli kirjojen ulkoasussa. Aukeamat olivat lapsen makuun liian valkoisia.
Tyttäreni näytti pitävän kirjasta. Hän ihasteli erityisesti kuusikerroksista syntymäpäiväkakkua ja kiinnostui Mintun sadunomaisen susiunen kuvituksesta.
Mukavaan hyvänmielen synttäritunnelmaan kirjan avulla taatusti pääsee.
Maikki Harjanne (teksti ja kuvat): Mintun syntymäpäivät
Kustantaja: Otava 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




