Lastenkirjoja, jotka haluaisin suomennettavan

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla pohdittiin viime sunnuntaina, mitkä suomentamatta jääneet kaunokirjat pitäisi suomentaa. Artikkelissa ei mainittu lastenkirjoja, mutta jutun luettuani jäin miettimään, mitkä lastenkirjat pitäisi suomentaa. 

Koska en millään muotoa voi väittää olevani vieraskielisen lastenkirjallisuuden asiantuntija, voin esittää huomioita vain sellaisista kirjoista, joihin itse olen törmännyt ja ajatellut, että tämä pitäisi saada suomeksi.

Caillou

Kandalaisten Hélène Desputeaux'n ja Christine L'Heureux'n luoma Caillou on pieni kaljupäinen poika, joka asuu vanhempiensa ja Rosie-sisarensa kanssa omakotitalossa kanadalaisessa esikaupungissa. Kirjoissa keskitytään arkisiin lapsen kokemusmaailmaan kuuluviin asioihin.

Caillousta on tehty piirrossarja, joka pyörii parhaillaan Pikku Kakkosessa nimellä Kaapo. Sarja on tyttäreni kaikkien aikojen suosikkiohjelmia. Hän on rakastanut sitä ihan pienestä pitäen.

Vuonna 2001 Kolibri julkaisi suomeksi neljä Kaapo-katselukirjaa. Ne olivat pahvisivuisia vauvakirjoja. Toivoisin, että myös isommille lapsille suunnattuja Kaapo-kirjoja julkaistaisiin suomeksi.

Hyllystämme löytyy kaksi Caillou-kirjaa: Caillou - Happy Halloween (Chouette Publishing 2012) ja Caillou - Easter Egg Surprise (Chouette Publishing 2015).

Toot & Puddle

Amerikkalaisen Holly Hobbien Toot & Puddle -sarjan kirjat kertovat possuystävyksistä, jotka asuvat talossa metsän keskellä Uudessa-Englannissa. Kotoiluun taipuvainen Puddle viihtyy parhaiten kotona, kun taas Toot haluaa nähdä maailmaa ja matkustelee jatkuvasti vierailla mailla ja mantereilla.

Toot & Puddle -kirjoista on tehty animaatiosarja, jota on Suomessa esitetty Pikku Kakkosessa nimellä Töötti ja Pulteri.

Lähikirjastostamme löytyy Holly Hobbien jouluinen tarina Toot & Puddle - Let it snow (Little, Brown and Company 2007), jonka luimme juuri joulun tienoilla. Erityisesti kirjan herkkä kuvitus viehätti minua.

Ernest et Célestine

Belgialaisen Gabrielle Vincentin Ernest et Célestine -kirjat kertovat kahdesta ystävyksestä: suuresta Ernest-karhusta ja pienestä orvosta Célestine-hiirestä. Taiteita rakastavan parivaljakon elämä on köyhää, mutta elämänasenne on valoisa.

Myös Ernest et Célestine ovat päätyneet animaatiosarjan sankareiksi. Ohjelma pyörii parhaillaankin Pikku Kakkosessa nimellä Ninni ja Nestori.

Kaksi Ninni ja Nestori -kirjaa ilmestyi suomeksi 1980-luvun alussa: Ninni ja Nestori taiteilijoina (Otava 1981) ja Ninni ja Nestori kadottavat Simeonin (Otava 1981). Muita Ernest et Célestine -kirjoja ei ilmeisesti kuitenkaan ole suomennettu.

Kirjojen kuvitus on ihanan herkkä ja tunnelma, ah, niin keskieurooppalainen.

Belle & Boo

Englantilaisen Mandy Sutcliffen Belle & Boo -kirjoissa seikkailee pieni polkkatukkainen Belle-tyttö ja hänen suloinen pupuystävänsä Boo. Kirjat ovat ylistys lapsuudelle ja mielikuvitukselle. Kuvituksessa on viehättävää vanhanajan henkeä.

Kirjoista suosikkimme on Belle & Boo and the Birthday Surprise (Hachette Childrens Books 2012), jossa valmistaudutaan viettämään syntymäpäivää. Mutta kenen?

Belle & Boo -hahmot kuvittavat mitä moninaisempia oheistuotteita. Meiltä löytyy mm. postikortteja ja kylpyvaahtoa.

Little People, Big Dreams

Tammikuussa kirjoitin Little People, Big Dreams -sarjasta (Lincoln Children's Books), jossa ilmestyy tunnettujen henkilöiden elämäkertoja leikki-ikäisille lapsille sopivina kuvakirjoina. Näitä kirjoja olisi kiva saada myös suomeksi.

Kirjat on kirjoittanut espanjalainen kirjailija ja taiteellinen johtaja Isabel Sanchez Vegara. Kirjat ovat eri taiteilijoiden kuvittamia.

Sarjassa on ilmestynyt jo melkoinen määrä kirjoja ja lisää on tulossa. Kaikkia osia ei välttämättä tarvitsisi suomentaa, vaan vain ne jotka puhuttelevat eniten suomalaisia. Ainakin kirja Anne Frankista varmaan lukeutuisi niihin. Tuttavapiiriini perustuvan otoksen nojalla Coco Chanelista kertova kirja näyttäisi olevan suosituin.

Eestiläiset lastenkirjat

Edellä mainittujen kirjojen lisäksi toivoisin, että suomeksi julkaistaisiin enemmän eestin kielestä käännettyjä lastenkirjoja. Tallinnassa käydessäni vierailu kirjakauppaan kuuluu aina pakollisena osana ohjelmaani. Ottaen huomioon kuinka paljon vähemmän eestin kielen puhujia on verrattuna suomen kielen puhujiin, ihailen sitä, kuinka runsaasti Eestissä julkaistaan kotimaista lastenkirjallisuutta.

Toisinaan ostan eestinkielisiä kirjoja. Olen opiskellut eestiä sen verran, että saan kyllä lastenkirjoista selvän. Siltikin näkisin mielelläni enemmän näitä naapurimaamme kirjoja suomennettuina.


Mitä lastenkirjoja teidän mielestänne pitäisi suomentaa?

Säämi aalmugpeivi

Tänään vietetään saamelaisten kansallispäivää, ja koska tänä vuonna vietetään myös YK:n maailman alkuperäiskansojen kielten vuotta, tuntuu sopivalta huomioida asia. 

Otsikko on inarinsaamea (anarâškielâ) ja tarkoittaa saamelaisten kansallispäivää. Inarinsaamea puhuu vain noin 300 ihmistä Inarijärven (Aanaarjävri) ympäristössä. Se on ainoa kieli maailmassa, jota puhutaan vain Suomessa. Inarinsaamen lisäksi Suomessa puhutaan pohjoissaamea ja koltansaamea.

Saamelaiset ovat ainoa alkuperäiskansa Euroopan unionin alueella. Suomalaisessa kalenterissa saamelaisten kansallispäivä on ollut vuodesta 2004 alkaen. Päivä on saamelaisten liputuspäivä, mutta viranomaiset suosittelevat yleistä liputusta Suomessa.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on esittänyt, että saamelaisten kansallispäivää tulisi viettää kaikissa Suomen kouluissa. Hän haluaisi päivän olevan vuosittainen teemapäivä, jonka aikana tutustutaan saamelaiseen kulttuuriin, kieleen ja historiaan. Vinkkejä päivän viettoon päiväkodeissa ja kouluissa löytyy esimerkiksi Rauhankasvatusinstituutin nettisivuilta. 

Kun pohdin, mikä kirja sopisi esiteltäväksi saamelaisten kansallispäivänä, päädyin kirjaan Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi. Se on Annukka ja Samuli Aikion vanhan saamelaisen kansansadun mukaan kertoma tarina. Kirjan on kuvittanut Mika Launis.

Kirja ilmestyi vuonna 1982. Se julkaistiin samanaikaisesti viidellä eri saamen kielellä sekä suomeksi, ruotsiksi ja norjaksi.

Sadussa on hyvän ja pahan vastakkainasettelua. Naavisemolla oli tytär, jonka kauneus sai kodan valaistumaan. Naapurissa asuvalla Luhtakalla oli tytär, jonka rumuus ja häijyys teki kodasta sysipimeän.

Kuultuaan Naaviemon kauniista tyttärestä kuninkaanpoika halusi nähdä tämän omin silmin. Tytön nähtyään hän heti kosi tätä. Myöhemmin kuninkaanpoika palasi laivalla morsiantaan hakemaan. Luhtakka ja tämän tytär olivat kateellisia Naavisemon tyttärelle ja niinpä Luhtakan tytär muuntui näkymättömäksi ja livahti mukaan laivaan.

Laivassa Luhtakan tytär sai yllytettyä Naavisemon tyttären muuntautumaan kultaiseksi koskeloksi ja hyppäämään mereen. Päästyään eroon Naavisemon tyttärestä hän otti tämän paikan ja pääsi kuninkaanlinnaan prinssin huomaamatta erehdystä.

Kuningatar epäili kyseessä olevan väärä morsian, sillä tämä toi tullessaan vain pimeyttä. Kesti jonkin aikaa selvittää, kuinka petos saataisiin paljastettua. Kuultuaan asiasta kuninkaanpoika suuttui ja halusi tapattaa Luhtakan tyttären, mutta ensin oli saatava selville, mitä oikealle morsiamelle oli tapahtunut.

Naavisemon pojalta kuninkaanpoika kuuli morsiamensa muuttuneen kultaiseksi koskeloksi. Poika tiesi, miten sisaren saisi pelastettua. Mahdollisuuksia oli vain yksi. Sen jälkeen merenvoimat eivät päästäisi häntä enää vapaaksi.

Tytön pelastaminen meren voimilta ei ollut helppoa, mutta sentään onnistui. Kuningatar huomasi heti, että nyt kyseessä oli oikea neito. 

"Ja kun hän astui linnaan, huoneet muuttuivat kirkkaammiksi kuin kirkkain päivä.
- Tässä on nyt oikea ihminen, sanoi kuningatar.
Ja sitten vietettiin kuninkaanpojan ja Naavisemon tyttären häitä."

Petturi eli Luhtakan tytär ei kokenut yhtä onnellista loppua. Hänet työnnettiin rovioon ja hänen tuhkastaan sikisi käärmeitä, hämähäkkejä, matoja, sammakoita ja muita inhotuksia.

Satua kultaisesta koskelosta on kerrottu ympäri Lapinmaata ja siitä on olemassa useita variantteja. Hyvä ja paha, valo ja pimeys ja oikeuden voitto ovat universaaleja teemoja saduissa.


Annukka ja Samuli Aikio: Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi
Kuvitus: Mika Launis
Kustantaja: WSOY 1982


VINKKI

Saamelaisten kansallispäivänä luettavaksi sopii hyvin myös Sanna Pelliccionin uusin Onni-poika -kirja Onni-pojan talviseikkailu. 

Kirjassa Onni perheineen lomailee Lapissa ja tutustuu inarinsaamelaiseen tyttöön. Kirja on omistettu saamelaisille. Kirjan lopusta löytyy faktatietoa saamelaisuudesta Suomessa sekä pieni saamenkielen sanasto.

Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-pojan talviseikkailu
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2018

Runebergin kotona

Runebergin päivän kunniaksi esittelen tänään Mauri Kunnaksen kirjan Koiramäen Martta ja Ruuneperi. 

Koiramäen Martta ja Tilta ovat päässeet sukuloimaan Porvooseen, kansallisrunoilija Ruuneperin (Runebergin) kotikaupunkiin. On käynyt niin hassusti, että suuriin juhliin valmistautuvien Ruuneperien piiat ovat sairastuneet, ja Tilta pääsee serkkunsa Loviisan kanssa Ruunepereille piikomaan. Martta ja possu otetaan myös mukaan.

Ruuneperien kotona Saima-possu pääsee karkuun ja Martta etsii sitä ympäri taloa. Lopulta hän tulee järjestäneeksi possuineen melkoisen hävityksen kauhistuksen ja herättää siinä rytäkässä itsensä Ruuneperin nokosilta. Runoilija ei kuitenkaan suutu, sillä hän tuntee inspiraation iskevän. Martasta ja possusta tulee hänen uudet muusansa.

Ruuneperien luona Koiramäen tytöt näkevät toisenlaista elämää kuin kotipuolessa. Ruunepereillä käy paljon vieraita. Runoilijamestarilla on runsaasti ihailijoita, jotka haluavat käydä häntä kunnioittamassa.

"Tuohon aikaan oli kovasti muotia ihailla tavallista kansaa. Eikä kukaan kirjoittanut yhtä kauniita runoja rahvaasta kuin Ruuneperi."

Vihdoin saapuvat Ruuneperin hartaasti odottamat vieraat, Lauantaiseuran pojat Snellmanin Janne ja Lönnrotin Elias. Kun kaupungilla kohdataan vielä satuja kirjoitteleva Sakari Topelius, on iloinen herraseurue koossa ja valmiina istumaan iltaa yömyöhään asti.

"Sinä iltana Ruuneperien talosta kantautui jälleen iloinen puheensorina myöhään yöhön. Ruuneperi, Snellman, Lönnrot ja Topelius olivat täydessä vauhdissa. Puhuttiin kirjallisuudesta, väiteltiin kielikysymyksestä ja tietysti muisteltiin opiskeluaikoja Turussa. Fredrika-rouva oli alkuillasta herrojen seurassa, mutta hän ei jaksanut valvoa pitkään. Mennessään nukkumaan hän kehotti Tiltaa ja Loviisaa jäämään yöksi. Martta ja Saimakin saivat jäädä keittiöön torkkumaan. Salongissa meno sen kuin kiihtyi."

Kun herrat yöllä saavat päähänsä lähteä kaupungille remuamaan, ovat Martta ja possu ainoat, jotka pystyvät pelastamaan heidät venäläisten kasakoiden raivolta.

Kuultuaan Topeliuksen sadun Koivu ja tähti Marttaa alkaa vaivata koti-ikävä. Muutaman päivän päästä onkin aika lähteä kotimatkalle. Onpa ihana päästä taas omaan kotiin.

Kirja on aika pitkä ja täynnä Suomen historiaa. Kirjan nimi, joka viittaa pelkästään Runebergiin on hiukan harhaanjohtava, sillä myös Snellmanin, Lönnrotin ja Topeliuksen elämäntyöstä kerrotaan kirjassa kattavasti.

Kirjassa lainataan joitakin Runebergin runoja ja tunnetuimpia teoksia. Martta, Tilta ja Loviisa saavat kuulla runon Saarijärven Paavosta Ruuneperin itsensä lausumana. Matu-renki kohtaa kaupungilla Suomen sodan veteraanin Remuliinin papan, joka intoituu (lantin toivossa) kertomaan Matulle Sven Tuuvasta. Topelius puolestaan kertoo Martalle satunsa Koivu ja tähti. 

Nelivuotiaani mielenkiinto herpaantuu heti, kun varsinainen tarina katkeaa. Ehkä menestys olisi parempi, jos lukisi esimerkiksi kohdan Saarijärven Paavosta erikseen eikä yrittäisikään lukea sitä keskellä kehyskertomusta.

Teos sopii mielestäni parhaiten kouluikäisille, sillä teos on Koiramäki-tarinaksi naamioitu tietokirja. Pienemmille lukijoille lukisin sen paloissa luetusta keskustellen. Isommillekin lapsille siinä on melko paljon sulattelemista. 

Koiramäen Martta kiteyttää kirjan lopussa hienosti sen, mikä oli seikkailun tärkein opetus: ”Opin sen että me ollaan suomalaisia, ja se on tosi hienoa!”

Kirjan loppuun on koottu informatiiviset elämänkertatekstit Johan Ludvig Runebergista, Fredrika Runebergista, Elias Lönnrotista, Zacharias Topeliuksesta ja Johan Vilhelm Snellmanista. Ne toimisivat loistavasti lähdeaineistona esim. kouluesitelmää tekevälle lapselle.

Lukiessani kirjaa nelivuotiaalleni minua helpotti se, että olimme käyneet Runebergin kodissa, joka vilahtelee kuvissa. Hän tunnisti sen ja muisti näkemiään yksityiskohtia, kuten esimerkiksi ketunnahat seinällä.

Jos liikutte joskus Porvoossa päin, suosittelen käyntiä J.L. Runebergin kotimuseossa. Se on mainio kohde lapsillekin. Tänään museoon pääsee ilmaiseksi Runebergin päivän kunniaksi.

Olemme käyneet museossa tyttäremme kanssa jo muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla hän oli vasta pieni taapero. Silloin häneen teki valtavan vaikutuksen, kun hän näki Runebergin aamutakin sängyn päällä. En tiedä miksi, mutta hän muistaa sen yhä. Mieleen jäi myös valtavat valaanhetulat seinällä.

Toisella kerralla olimme liikkeellä kesällä, jolloin museon pihalla ja ulkorakennuksessa oli avoinna Leiki ja opi -puuhatila. Siellä lapset saivat mm. kokeilla puujaloilla kävelyä, kerätä ”munia” kanalasta, kalastaa leikkikaloja, toimia torikauppiaina ja kastella kasveja Fredrikan puutarhassa.

Leikkikoju J.L. Runebergin kotimuseon pihan Leiki ja opi -puuhatilassa

Vietetäänkö teillä Runebergin päivää? Meillä ainakin syödään Runebergin torttuja.

Mauri ja Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja Ruuneperi
Kustantaja: Otava 2014