lauantai 10. lokakuuta 2020

Lapsia on patisteltu Aleksis Kiven 150-vuotiaan klassikon pariin jo 1800-luvulta alkaen


Tänä vuonna Aleksis Kiven päivä tuntuu astetta merkityksellisemmältä, koska kansalliskirjailijan tunnetuin teos Seitsemän veljestä täyttää 150 vuotta.

Aikojen kuluessa teoksesta on tehty erilaisia lyhennelmiä ja mukaelmia lapsia varten. Teos oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen romaani. Siksi jokaisen suomalaisen tulisi tuntea se nähtävästi jo lapsesta alkaen, vaikka kirja muun muassa humala- ja tappelukohtauksineen ei omasta mielestäni välttämättä ihan parhaiten istu lasten luettavaksi.

Minulla on ala-asteelta paljon muistoja siitä, kuinka luimme Seitsemää veljestä ääneen luokassa. Arvostukseni kirjaa kohtaan syttyi kuitenkin paljon myöhemmin, vasta aikuisiällä. Me luimme koulussa aitoa lyhentämätöntä Seitsemää veljestä, vaikka aikojen kuluessa kirjasta on tehty useita lapsille ja nuorille suunnattuja mukaelmia.

Vuonna 1891 Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisi Seitsemästä veljeksestä ensimmäisen nuorille sovitetun version Seitsemän veljestä — kertomus. Suomen nuorisolle sovitti Samuli S. (Otava 1891). Mukaelman laati lehtori Samuli Suomalainen, joka muokkasi teoksesta nuorille ja lapsille sopivamman version poistamalla mm. ryyppy- ja tappelukuvauksia ja romanttisia kohtauksia sekä silottelemalla ja sievistämällä ilmauksia, sananparsia ja manauksia.

Vuonna 1932 ilmestyi Alli Korhosen toimittama Palasia Seitsemästä veljeksestä (WSOY 1932). Se oli tarkoitettu kansakouluun ja oppikouluun 10–12-vuotiaiden lukemistoksi. Korhonen muokkasi ja nykyaikaisti kieltä jonkin verran.

Muutamaa vuotta myöhemmin Valistus julkaisi opettaja Eero Salolan muokkaaman teoksen Seitsemän veljestä lapsille (Valistus 1938). Salolan tarkoituksena oli tarjota klassikkoteoksesta lapsentasoinen versio, joka sisältäisi vain kertomuksen oleelliset kohdat. Lyhennystyön lisäksi Salola varusti teoksen viitteillä.

Ensimmäinen kuvakirjaversio Seitsemästä veljeksestä nähtiin vuonna 1980, kun Weilin + Göös julkaisi Riitta Nelimarkan suuren, värikkäästi kuvitetun teoksen Seitsemän veljestä — Ilosteleva elämänkertomus seitsemän jukuripäisen nuoren miehen vaiheista 1800-luvun puolivälin eteläisessä Hämeessä. Teos perustui Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin vuonna 1979 velmistuneeseen Seitsemän veljestä -animaatioelokuvaan, joka muuten oli ensimmäinen suomalainen kokoillan animaatioelokuva.

Kuvakirjoina on ilmestynyt myös lyhyitä katkelmia Seitsemästä veljeksestä. Tuija Kuparisen kuvittama Jukolan pojat karkuteillä (WSOY 1984) kertoo tapahtuman veljesten lapsuudenpäiviltä. Männistön muorin kananpesän ryöstäneet pojat pakenevat selkäsaunan pelossa metsään. Kirjan teksti on suoraan ja muokkaamatta Seitsemästä veljeksestä.

Samana vuonna, joka muuten oli Aleksis Kiven syntymän 150-vuotisjuhlavuosi, ilmestyi myös Hannu Lukkarisen mustavalkoisin kuvin kuvittama Seitsemän veljestä karkumatkalla — Kolmas luku romaanista Seitsemän veljestä (Kustannus-Mäkelä 1984). Tarina on suoraan Aleksis Kiven omaa tekstiä ja kertoo veljeksistä, joille ei maistu koulunkäynti.

Suurin osa 2000-luvun lapsista on todennäköisesti saanut ensi kosketuksensa Seitsemään veljekseen Mauri Kunnaksen mukaelman kautta. Seitsemän koiraveljestä — Koiramainen versio Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 2002, ja siitä on otettu jo ainakin 23 painosta.

Tutustuimme tyttäreni kanssa heinäkuussa Mauri Kunnaksen kirjan pohjalta rakennettuun Seitsemän koiraveljestä -näyttelyyn Päivälehden museossa Helsingissä, kuten olen kertonut. Näyttely on oiva tapa tutustuttaa lapset Seitsemän veljeksen maailmaan.

Nykyisin Seitsemästä veljeksestä on saatavilla jo taaperoillekin tarkoitettu mukaelma. Anne Vaskon kuvittama ja Katariina Heilalan toimittama Jukolan seitsemän poikaa — Luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan (Tammi 2016) on pahvisivuinen katselukirja perheen pienimmille. Kirjoitin kirjasta viime vuonna.

On hienoa, että Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on kestänyt aikaa jo 150 vuotta, ja että siitä ammennetaan yhä innoitusta ja tehdään uusia tulkintoja.

Koska sinä viimeksi luit Seitsemää veljestä? Olisiko näin Aleksis Kiven päivänä hyvä aika kaivaa kirja esiin hyllystä? Ai, että ei löydy hyllystäsi?! No, sitten on paras kääntyä Kansalliskirjaston Doria-palvelun puoleen. Tästä linkistä pääset alkuun.



keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Kirjabingo syysloman ratoksi

Ensi viikolla kouluissa on ainakin täällä Helsingissä syysloma. Minä käytin lapsena loma-ajat lähinnä lukemiseen. Niille koululaisille, jotka tekevät samoin, tein syysloman ratoksi kirjabingon. 

Ideana on yrittää saada luetuista kirjoista täyteen bingoruudukon vaakarivi, pystyrivi tai vinorivi kulmasta kulmaan. Eli kirjan luettua tarkistetaan, sopiiko se mihinkään bingoruudukon ruutuun. Lukija saa itse päättää, ruksaako vain yhden ruudun per kirja vai kaikki sopivat ruudut.

Himolukija yrittää saada jokaisen ruudun ruksattua!

Aikaa bingon suorittamiseen saa käyttää juuri niin kauan kuin huvittaa, vaikka koko syksyn. Ei tosiaan ole tarkoitus ehtiä täyttää tätä pelkästään syysloman aikana. Pääasia on pitää hauskaa eikä pingottaa turhaan.

Alla olevasta kuvasta ei ruudukkoa ehkä näe kauhean hyvin, mutta ei hätää. Bingoruudukko löytyy pdf-muodossa tästä linkistä.



Jos innostut täyttämään bingoa, kuulen mielelläni kokemuksistasi. Laita siis kommenttia, kun saat bingorivin tai koko ruudukon täyteen. (Aikuisetkin saavat osallistua. 😊)

Iloisia hetkiä kirjojen parissa ja mukavaa syyslomaa!



sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Otus opus — Säkeitä, faktoja, kollaasikuvia ja musiikkia pienistä eläimistä

Oletko kuullut karhukaisesta, mikroskooppisen pienestä eläimestä, joka on lähes tuhoutumaton? Se kestää hämmästyttävää kuumuutta ja hyytävää kylmyyttä. Se selviää tyhjiöstä ja uskomattomasta määrästä säteilyä. Se voi vaipua kymmeniksikin vuosiksi kuolonkaltaiseen horrokseen ja herätä sitten taas eloon.

Minä en ollut kuullut karhukaisesta, ennen kuin luin siitä Otus opuksesta (Otava 2020). Kitaristi Petri Kumelan ideasta alkunsa saanut Otus opus — Runoa ja totta pienistä eläimistä syntyi tiiviissä yhteistyössä kirjailija Laura Ruohosen ja kuvittaja Erika Kallasmaan kanssa.



Kumelan alkuperäisenä ajatuksena oli pyytää säveltäjäystäviltään ympäri maailmaa miniatyyrikappaleita kissaa pienemmistä otuksista. 

Sävellyksiä kertyikin vuosien saatossa, ja nyt 35 niistä on päässyt uskomattoman hienoon Otus opukseen kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa. Musiikki on kuunneltavissa Otavan verkkosivuilla kirjasta saatavassa osoitteessa. Kumela julkaisi myös samaan aikaan kirjan kanssa levyn Small Creatures – A Musical Bestiary.

Ruohonen on loihtinut kustakin eläimestä runon, ja lisäksi eläimestä kerrotaan muutama tarkkaan valikoitu, kiinnostava fakta. Koska kuusivuotiaani ei ole koskaan ollut suuri runouden ystävä, hänelle lukiessani keskityin erityisesti faktoihin. Monen eläimen kohdalla kerrotut tosiasiat toimivat meille vain pontimena tutkia eläintä tarkemmin muistakin lähteistä. 

Eniten etsimme lisätietoa karhukaisesta, josta Ruohonen kertoo muun muassa seuraavasti:

"Se kestää liki 300 asteen pakkasta ja on herännyt eloon kymmenien vuosien jälkeen, kun sille annetaan vettä."

Runossa hädin tuskin millimetrin kokoisen karhukaisen puhe on silkkaa uhoa:

"- -
Kaiken minkä keksit kestän!
Keksi lisää! Kestän kaiken!
Oon voittamaton karhukainen!"

Karhukaisen lisäksi kirjassa oli monia muitakin jännittäviä eläimiä, joista paljastui mielenkiintoisia seikkoja. 

Puuntuhoojan toukasta lähtee niin voimakas paha haju, että sen voi metsässä liikkuva ihminenkin aistia. Pikkiriikkisestä malluaiskoiraasta lähtee kosiskellessa yhtä kova ääni kuin moottoripyörästä. Rapu pissaa päästään ja kimalaisen on kylmällä säällä lämmitettävä lentolihaksensa päästäkseen lentoon.

Vaikka tyttäreni ei taaskaan erityisemmin lämmennyt runoille, itse pidin niistä kovasti. Varsinkin Japani-henkiset runot kiehtoivat. 

Yllätyksellisesti kotoinen orava oli sijoitettu Japaniin, sillä Kumela ja säveltäjä Pehr Henrik Nordgren olivat käyneet Japanissa Sapporossa Moiwa-vuorella, ja matkan innoittamana sai alkunsa miniatyyrisävellys Moiwa-vuoren oravasta.

"Sorea orava Moiwa-vuorella
sukii häntäänsä männynkuorella.
Sapporon valkeaa
kirsikan punaa,
kurki pesällään hautoo munaa.
- -"

Kirjan kuvitus hurmasi meidät molemmat. Ei ollut vaikea nähdä yhtäläisyyksiä Kallasmaan ja Eric Carlen tyylin välillä. Tyttären kanssa olemme hulluina Carlen kuvituksiin. Kallasmaa tunnistaa itsekin, mistä lähteestä on innoitusta saanut, sillä puuntuhoojan toukan hän on varustanut kyltillä, jossa lukee: "Hommage à Eric Carle".

 

Kuvitus on toteutettu kollaaseina. Kallasmaa on maalannut ohutta luonnospaperia ja koostanut kuvat paperista leikatuista kappaleista.

Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan yhteistyönä on ilmestynyt aiemminkin hienoja runokuvakirjoja: Allakka pullakka (2004), Yökyöpelit (2008) ja Tippukivitapaus (2017).

Lainasimme Otus opuksen kirjastosta, mutta ehkä teos pitäisi hankkia omaan hyllyyn. Rakastan kokonaistaideteoksia, joissa kielellinen ilmaisu yhdistyy kuvataiteeseen ja musiikkiin. Tämän kirjan äärellä viihtyy aidosti niin lapsi kuin aikuinenkin.

Annan plussaa siitä, että kirja on tehty oikeasti Suomessa. Tästä todisteena se on varustettu Avainlippu-merkillä.

Makupala kirjasta on katsottavissa Youtubessa.


Otus opus — Runoa ja totta pienistä eläimistä
Teksti: Laura Ruohonen
Kuvitus: Erika Kallasmaa
Konsepti ja musiikki: Petri Kumela
Kustantaja: Otava 2020
 



PS. Tänään vietetään kansainvälistä eläinten päivää. Otus opus on juuri sopiva kirja luettavaksi tänään.