"Isi on isi ja isinä pysyy"

Isänpäivä on juuri oikea hetki ottaa tarkasteluun Jukka Behmin ja kuvittaja Markku Metson lastenrunokirja Isi joka partaansa katosi ja muutama muu isi (Capuchina 2021).

Kaksikko — molemmat toki isejä itsekin — marssittaa esiin kavalkadin erilaisia isejä. Runoista jokainen löytää varmasti jotain, mistä tulee oma isä mieleen.

Isi voi olla kikkarapää tai nahkatukka, vanha ukko tai täysi pelle, kotoisin Kuubasta tai niin parrakas, että isin partaan voi kadota.

Yksi isä tykkää lukea ja toinen leipoa pullia, kolmas urheilee ja neljäs pumppaa rautaa ja viidennen elämä on silkkaa tanssia.

Aina ei isälläkään asiat suju putkeen. Isä syöttää puuron ohi suun, paistaa kalapuikot karrelleen, ajelee harhaan tai mököttää koirankopissa.

Joku ei tunne isäänsä ollenkaan eli isä voi olla kuka vaan! Jonkun isä asuu jo pilvenhattaralla, josta on vaikea enää alas palata. Jollain onnellisella saattaa olla kaksikin isää, mutta ottaisi vielä muutaman lisää.

Mutta millainen ikinä oma isä onkaan, niin "isi on isi ja isinä pysyy".

Runojen isät ovat inhimillisiä ja uskottavia, vaikka niin tekstissä kuin kuvituksessakin kulkee läpi kirjan humoristinen pilke. Kaiken kaikkiaan loruista jää tunne, että onpa ihana rikkaus, kuinka erilaisia isejä tässäkin maassa on.

Hyvää isänpäivää!

Syksyn tullen -kirjahaaste 2022

Kun syyskuun puolivälissä julkaisin Reading Habits Tag -haastepostauksen, sitä ei lukenut juuri kukaan. En kuitenkaan lannistunut, vaan painan päälle uudella haasteella. Syksyn tullen -kirjahaasteen olen luonut itse erinäisten netistä löytyvien syysaiheisten kirjahaasteiden innoittamana.

Osallistu ihmeessä omassa blogissasi tai muussa somekanavassasi, jos siltä tuntuu, mutta laita kommentteihin linkki, jotta voin käydä lukemassa vastauksesi. (Ei näihin kukaan koskaan oikeasti osallistu, mutta ainahan voi haaveilla.)

Kirpeän kylmät päivät — kirja joka on selkiyttänyt ajatuksiasi

Syksyn kirpeän kylmät päivät saavat aistit ja ajatukset terävöitymään.

Olen kovasti tykästynyt Bronwen Ballardin ja kuvittaja Laura Carlinin kuvakirjaan Mieli on kuin taivas (S&S 2019, suom. Mirjam Ilvas). Lasten mindfulness-kirjan opeista on ollut hyötyä, kun ajatukset ovat olleet sekaisin tai menossa väärään suuntaan.

Olen kirjoittanut kirjasta kolmisen vuotta sitten.

Uusi lukuvuosi, uudet harrastukset — tietokirja, josta olet oppinut jotain uutta

Syksyisin olen yleensä innokas oppimaan uusia asioita ja uusia taitoja.

Tänä syksynä halusin tietää enemmän vloggaamisesta ja luin Shane Birleyn ja kuvittaja Audrey Malon nuorille suunnatun tietokirjan Vloggaajan käsikirja (Lasten keskus 2020, suom. Piia Latvala). Totesin, että minusta ei ikinä tule vloggaajaa, mutta jos sinä suunnittelet vloggaamisen aloittamista, niin kirja on loistava tietopaketti siitä, mitä kaikkea täytyy tietää ja ottaa huomioon.

Omena-aika — kirja, jossa riittää pureskeltavaa

Syksyllä naapurustomme tuoksuu omenoilta. Omena-aikaan kaikilla riittää rouskuteltavaa, sillä osansa sadosta saavat myös ne, joilla ei ole omia omenapuita. 

Atomeista galakseihin — Fysiikkaan aloittelijoille (Nemo 2022) on kirja, jossa riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Rachel Firth, Minna Lacey ja Darran Stobbart ovat kirjoittaneet lapsille kattavan mutta helppolukuisen teoksen fysiikasta. Kirjan on kuvittanut El Primo Ramón ja suomentanut Timo Paukku. Fysiikan asiantuntijana on käytetty Daisy Sheareria.

Fysiikka kattaa niin valtavan määrän asioita, ettei niitä hetkessä omaksuta. Osa asioista on valtavia, kuten maailmankaikkeus ja osa pienen pieniä, kuten kvanttihiukkaset. Ei taida yksi syksy riittää kirjan tietomäärän omaksumiseen.

Syysmyrskyt — kirja, joka on saanut mielesi myrskyämään

Syysmyrskyt ovat ihania, jos niistä voi nauttia turvassa sisällä ja lämpimässä. Joskus myrskyn jälkeen maisema on ihan toinen. Näin voi käydä mielellekin kuohuttavan kirjan jälkeen.

Joitain vuosia sitten löysin SPR:n Kontista pienen lähes sata vuotta vanhan kirjasen nimeltään Lapset ja kirjat. Sen on kirjoittanut Tyyni Haapanen-Tallgren ja kustantanut Yleinen Kirjallisuuswiikkotoimikunta vuonna 1926. Sisälläni myrskyää, kun kirjoittaja alkaa selostaa saksalaisen koulumiehen Heinrich Wolgastin mietteitä lapsista, kirjoista ja lukemisesta.

"Wolgast lähtee siitä periaatteesta, että lasten yleensä ei pitäisi lukea paljon. Lapsen luontainen toiminnanvaisto viittaa toisille aloille, leikki ja urheilu on hänelle sopivampaa ajanvietettä kuin kirjan ääressä kyyröttäminen, jota koulu ilmankin vaatii paljon. Wolgast antaisi vapaan lukemisen alkaakin vasta 12:sta ikävuodesta. Gurli Linder [ruotsalainen lastenkirjakriitikko] niinikään vastustaa liikaa lukemista."

Kuohuttava ajatus! Ihan turhaanko meillä nyky-Suomessa siis kannetaan huolta lasten ja nuorten lukemisen vähenemisestä? Ha-haa, kielletään koko touhu. Ehkä se sitten alkaa kiinnostaa!

Lämpimät neuleet — kirja, josta jää lämmin tunnelma

Rakastan merinovillapaitoja ja cashmere-huiveja. Syksyllä saan taas pukeutua niihin mielin määrin.

Pehmeä ja lämmin tunnelma on jäänyt mieleeni Darrell & Sally Odgersin Lemmikkilekuri-sarjasta. Kirjoissa Nappi ratkaisee ja Ystävä pulassa (Sanoma Media Finland Oy 2014) tavataan jackrussellinterrieri Nappi. Nappi työskentelee eläinlääkäri Jaanan eläinavustajana. Napin ihana, rauhoittava luonne saa taatusti hyvälle ja lämpimälle mielelle.

Värikkäät lehdet — kirjan kannesta tulee mieleen syksy

Ruskan värit luonnossa ovat aivan parasta syksyssä. Pidän muutenkin ruskaväreistä: keltaisesta, oranssista, tummanpunaisesta ja ruskeasta.

Katri Kauppisen nuortenromaanissa Laakson linnut, aavan laulut (Otava 2022) on aivan ihana, syksyinen kansi. Kannen on suunnitellut Tuuli Juusela. En ole vielä ehtinyt lukea kirjaa, mutta muinaissuomalaisesta maailmasta ammentava, runollinen romaani on saanut ylistäviä arvioita. Odotan kovasti pääseväni siihen käsiksi.

Syysloma — kirja, jossa matkustetaan

Syyslomalla irtiotto arjesta onnistuu parhaiten matkustamalla muualle.

Jenna ja Noora Kunnaksen kirjasta Hämärävaarit (Otava 2018) löytyy yksi lempilainaukseni matkustamiseen liittyen: "Ja onhan se niin, että kotiin on kivempi palata, kun on saanut hetken muualla seikkailla."

Pimenevät illat — kirja, jossa kerrotaan tarinoita

Pimenevät illat ovat hyvää aikaa käpertyä kotiin ja viettää aikaa tarinoita kertoilemalla ja kuuntelemalla.

Mauri Kunnaksen kirjassa Seitsemän koiraveljestä Aapo kertoo tarinat kalveasta immestä ja Hiiden peurasta ja Simeoni tarinoi aika ihmeellisiä asioita itsestään Lusifeeruksesta, hirmuisesta paholaisesta.

Uuniruoka — hitaasti lämpiävä mutta lopulta herkullinen kirja

Kesällä en juurikaan tee uuniruokia, koska sisällä on muutenkin kuuma. Syksyn tullen on ihana taas hehkuttaa uunia ja kypsytellä hitaasti herkullisia uuniruokia (vaikka nyt yritän kyllä säästää sähköä ja jättää joka toisen uuniruoan valmistamatta).

Hilkka Liitsolan lastenromaani Herra Lumpeenkukka ja neiti Kuusenkerkkä (Mäkelä 2018) vaati vähän kypsyttelyä. Tyttäreni ei oikein päässyt mukaan kirjan tunnelmaan eikä jaksanut kuunnella tarinaa kahdesta hyvin erilaisesta aikuisesta. Jouduimme jättämään kirjan joksikin aikaa kesken. Lopulta kirja kuitenkin osoittautui hyväksi lukukokemukseksi.

Kuoleva luonto — vaikeaa tai surullista aihetta käsittelevä kirja

Syksyinen luonto on kaunis, mutta samalla se tekee kuolemaa. Syksyyn sopii hyvin surumieliset ja jopa vaikeat kirjat.

Kaija Pannulan ja kuvittaja Netta Lehtolan kuvakirja Kettujuttuja — Kolme hännäkästä tarinaa (WSOY 2019) on aivan hurmaava teos, vaikka saakin joka lukukerralla palan nousemaan kurkkuun ja silmät kostumaan. Erikoislaatuisen taiteilijaketun vuodessa vaihtelevat ilon ja surun sekä lannistumisen ja toivon hetket. Samanlaisia tunteita jokainen joutuu välillä käymään läpi. Vaikka kaikki lakastuu, jossain aina itää.

Halloween — pelottava kirja

Syksyllä pyhäinpäivän ja halloweenin aikaan vainajat ja henget ovat liikkeellä. Hämärinä iltoina on paras aika lukea jännittäviä kirjoja, jos haluaa saada niskavillansa nousemaan pystyyn.

Merja ja Marvi Jalon Onnenkepparit — Kummituskeppari (WSOY 2022) jänskätti kahdeksanvuotiasta vähän liikaa. Iltaisin hän odotti kauhulla kummituskepparin saapuvan omaan huoneeseensa. Tyttöä eivät vakuuttaneet äidin selitykset siitä, että elottomat olennot eivät voi mitenkään oikeasti ryhtyä kummittelemaan.

Suomessa on heitäkin, jotka kaipaavat kotia

Tänään on YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä ja kansallinen Asunnottomien yö. Tämä on jo 20. kerta, kun Asunnottomien yötä vietetään Suomessa.

Ensimmäisen Asunnottomien yön aikaan vuonna 2002 asunnottomia oli Suomessa lähes 9 600. Kahdessa vuosikymmenessä kehitystä on onneksi tapahtunut, mutta Suomessa on yhä lähes 4 000 ihmistä vailla vakinaista asuntoa. Heistä noin 650 majoittuu kokonaan ulkona, rappukäytävissä ja ensisuojissa.

Tänään Helsingin Kansalaistorilla Eduskuntataloa vastapäätä järjestetään Asunnottomien yön 20-vuotispäätapahtuma. Tapahtumalla halutaan muistuttaa sekä kansalaisille että päättäjille, että asunto on perusoikeus ja kaikilla on oikeus omaan kotiin.

Asunnottomuudesta voi jutella myös lasten kanssa. Tomi Kontion ja kuvittaja Elina Warstan pari vuotta sitten ilmestynyt kuvakirja Koira nimeltään Kissa kaipaa kotia (Teos 2020) on aivan loistava lapsentasoisesti kirjoitettu tarina asunnottomuudesta.

Kirjassa seikkailevat samat henkilöt, joista on päästy lukemaan jo parissa aiemmassakin Kontion ja Warstan kuvakirjassa, eli koira nimeltään Kissa, kissa nimeltään Koira ja puliukko nimeltään Näätä. Tämän kolmannen kirjan alkaessa kolmikko on pitänyt yhtä jo kokonaisen vuoden.

Koko Helsinki, sen metrot, ratikat, juna-asemat ja kauppakeskukset, ovat heidän kotinaan. Päärautatieaseman suuri, kivinen sali on kodittomien graniittilinna, joka suo hetkeksi lämpöä ja suojaa.

Kissa selittää kolmikon tilannetta:

"Me nukumme milloin missäkin, siltojen alla, hylätyissä taloissa, rappukäytävissä ja roskakatosten alla.
Mutta usein joku ajaa meidät pois yöpaikoistamme."

Eräs kohtaaminen on Kissalle merkityksellinen. Ihmisvilinässä pikku tyttö tulee sen luokse ja esittää pysäyttävän kysymyksen: "Missä sinun kotisi on, koirakulta? - - Eikö sinulla ole kotia?"

Vasta tytön kysymyksen jälkeen Kissa oivaltaa jotain: "Minä taidan kaivata kotia."

Jokainen lapsi pystynee ymmärtämään Kissan tunteen. Ajatus siitä, ettei jollain ole omaa kotia, voi olla lapselle uusi, outo ja jopa vähän pelottava. Asiasta on hyvä keskustella yhdessä lapsen kanssa.

Näädästä kodin puuttuminen ei ole mikään ongelma. Sen mielestä koti voi hyvin olla kaikkialla, kunhan on ystävyyttä ja rakkautta. Koska Kissa ja Koira kuitenkin ovat sitä mieltä, että koti olisi hyvä saada ennen syksyn viileitä öitä, Näätä suostuu lähtemään asuntoesittelyihin. Löytyisikö koti roskakatoksesta, ulkoilmamuseon hirsirakennuksesta tai vanhasta bunkkerista?

Lopulta sopiva paikka löytyy, paikka, joka tuntuu kodilta. Kissa, Koira ja Näätä ovat tyytyväisiä.

Taitaa kuitenkin olla, että tilastoissa heidät edelleen luokiteltaisiin asunnottomiksi. Mutta eihän sitä tarvitse lapsille kertoa. Paras vain nauttia lopun lämpimästä ja raukeasta tunnelmasta.