Laskiaismäkeen

Hyvää laskiaista! 

Täällä Etelä-Suomessa ei ole koskaan itsestään selvää, pääseekö laskiaisena pulkkamäkeen. Viime vuonna kelit suosivat ja lunta oli. Tyttäreni oli kuitenkin silloin flunssassa, joten pulkkamäki jäi väliin.

Tänä vuonna laskiainen on melkein kolme viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna, ja on jo pitkään näyttänyt siltä, ettei pulkkamäkeen pääse. Viime yönä on kuitenkin tullut lunta taivaan täydeltä. Mäenlasku saattaisi siis jopa onnistua. Harmi vaan, tyttäreni lähtee tänään Tukholmaan, joten laskiaismäki jää taas kokematta.

Siitä huolimatta esittelen tänään laskiaisen kunniaksi ihanan mäenlaskukirjan. Kyseessä on Stephen Gulbisin kuvittama Luminen päivä. 

On satanut paljon lunta ja Topias-karhu haluaa päästä kokeilemaan uutta kelkkaansa. Sopivan mäen löytäminen vaan osoittautuu haastavaksi. Mäet ovat joko liian jyrkkiä, töyssyisiä tai lyhyitä. Vihdoin löytyy mäki, joka on juuri sopiva, ja siellä ovat kaikki Topiaksen ystävätkin.

"'Kappas! Ystävänikin laskevat mäkeä', Topias huomasi kuljeskellessaan kelkkansa kanssa. 'Ehkä he ovat löytäneet täydellisen rinteen. Menen katsomaan.'

Kun Topias oli kiivennyt mäen laelle, kaikki hänen ystävänsä olivat kadonneet! Mihin he olivat menneet?

'Me olemme täällä!' Topias kuuli heidän huutavan."

Kirjassa on yllätyselementti, joka varmasti kiinnostaa pientä lukijaa. Viimeisellä aukeamalla on naru, jota vetemällä esiin ilmestyy koko pitkä kelkkamäki ja Topiaksen ystävät sitä laskemassa.

Kartonkisivuinen kirja sopii parhaiten taaperoille. Tekstiä on vähänlaisesti ja kokosivun kuvat ovat värikkäitä. Nelivuotiaalleni kirja alkaa olla jo vähän liian yksinkertainen, mutta se on mielestäni niin kiva, etten ole raskinut laittaa sitä vielä kiertoon. 

Teksti: (c) 2009 Macmillan Publishers Ltd
Kuvat: Stephen Gulbis
Englanninkielinen alkuteos: Pull-out Pals, Snowy Fun!
Suomennos: Heidi Laine
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito 2010

Hyvää laskiaissunnuntaita!

Tänään vietetään laskiaissunnuntaita. Sen kunniaksi meillä kaivettiin esiin omasta lapsuudestani peräisin oleva Aulikki Miettisen Kettusen perheen juhlakirja. Kirja on eräänlainen kuva-albumi Kettusen perheen juhlapäivistä.

Kettusen perhe seikkailee useissa Miettisen lastenkirjoissa. Täällä blogissa on aiemmin esitelty kirja Viljamin toriretki.

Eräänä sateisena päivänä Kaisa-mummi ja Viljami kaivavat mummin piirongista esiin valokuvia, lehtileikkeleitä ja muita mummin rakkaita muistoja ja järjestävät ne suureen albumiin Kettusen perheen juhlakirjaksi. 

Kirjassa tavataan kettuhahmoiset Kettuset ja heidän ystävänsä, jotka ovat mm. karhuja ja possuja. Kirja perustuu ennen kaikkea kuville. Teksti on kuvatekstimäistä.

 
Näin laskiaisen aikaan kirjan pari kiinnostavinta aukemaa ovat ne, joissa kerrotaan Lettulammen perinteisestä laskiaisriehasta. Laskiaisriehassa lasketaan tietysti mäkeä, syödään hernekeittoa kenttäkeittiöstä, katsellaan taitoluisteluesitystä ja mutustellaan laskiaispullia kermavaahdolla ja hillolla.

Meillä taidetaan syödä tänään kuumaan maitoon upotettuja mantelimassalla täytettyjä pullia. Ehkä tiistaina sitten niitä kermavaahto-hillopullia.

Aulikki Miettinen: Kettusen perheen juhlakirja

Kustantaja: Otava 1986

Pieni Helmet-haaste etenee - helmikuun luetut

Kuten olen kertonut, osallistumme tyttäreni kanssa Pieneen Helmet-lukuhaasteeseen. Tekniikkamme on lukea kirjoja normaaliin tapaan ja katsoa sitten sopivatko ne haasteeseen. Tässä kuussa tartuin kuitenkin erityisesti yhteen haasteen kohtaan, jonka koin vaikeaksi. Kyseessä on kohta 17 eli Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.

Nelivuotiaani ei ole ylipäätään nähnyt kovinkaan montaa elokuvaa, eikä ainakaan sellaisia, jotka pohjautuisivat kuvakirjoihin. Hän on nähnyt elokuvan Risto Räppääjä ja viileä Venla, mutta ei jaksaisi kuunnella niin pitkää kirjaa.

Aikani mietittyä muistin kaksi kuvakirjaan pohjautuvaa elokuvaa, jotka hän on nähnyt, mutta ne ovat molemmat jouluisia. Mauri Kunnaksen samannimiseen kirjaan perustuva Joulupukki ja noitarumpu -elokuva on tyttäreni suuri suosikki. Viiru ja Pesonen - paras joulu ikinä on sekin kiva. Se pohjautuu Sven Nordqvistin kirjaan Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita.

En kuitenkaan ajatellut lukea joulukirjoja helmikuussa, enkä toisaalta jaksaisi venyttää haasteen valmistumista joulukuulle, joten jotain muuta oli keksittävä. 

Käydessämme viimeksi kirjastossa tyttäreni oli kiikuttanut lainattavien pinoon Gösta Knutssonin kirjan Pekka Töpöhäntä Amerikassa. Silloin oivalsin, että sen niminen elokuvahan löytyy meiltä DVD:ltä. Vuonna 1985 ensi-iltansa saanut animaatioelokuva alkaa olla jo vanha, mutta on sitä meillä muutaman kerran katsottu. Jes, taas saatiin yksi kohta täyteen!

Kirjastossa käydessä nappasin mukaan myös haasteen 12. kohtaan sopivan kirjan eli sokkona hyllystä valitun kirjan. Myönnän kuitenkin, etten kelpuuttanut ihan ensimmäiseksi käteen sattunutta kirjaa, vaan arvoin uudelleen.

Helmikuussa luimme seuraavat Pieneen Helmet-lukuhaasteeseen sopivat kirjat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
Camilla Mickwitz & Marina Motaleff: Hei

3. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
Mauri & Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja Ruuneperi 

5. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja 
Kristiina Louhi: Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka 

6. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
Annette Tisson & Talus Taylor: Barbapapan koulu

10. Kirja käsittelee sinulle vierasta kulttuuria
Leena Virtanen & Salla Savolainen: Pikku Xing

12. Sokkona hyllystä valittu kirja 
Martin Waddel & Barbara Firth: Mainiota, pikku karhu

17. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä Amerikassa


Tammikuun luetut voi käydä kurkkaamassa täältä:
Pieni Helmet-haaste etenee - tammikuun luetut